Mitä ovat ne välttämättömät elinmenot, joita on maksettava alaikäiselle?

Maksa sellaiset menot, jotka takaavat lapsellesi turvallisen elämän. Etkö halua lapsesi kouluttautuvan? Mitä kireämmälle vedät nyörit, sitä vaikeampi lapsesi on suunnistaa nuorena aikuisena. En nyt tarkoita että lasta pitäisi hemmotella, tarkoitan sitä että lapsellasi ei pitäisi olla hätä, miten hän tulee toimeen.

Maksa sellaiset menot, jotka takaavat lapsellesi turvallisen elämän. Etkö halua lapsesi kouluttautuvan? Mitä kireämmälle vedät nyörit, sitä vaikeampi lapsesi on suunnistaa nuorena aikuisena. En nyt tarkoita että lasta pitäisi hemmotella, tarkoitan sitä että lapsellasi ei pitäisi olla hätä, miten hän tulee toimeen.

Kollukirjoja pidän tuosta luettelosta ainoana pakollisena, ei niitä saa kirjastosta lainaan tarpeeksi uusia just silloin kun olisi se kurssi ja osaa kirjoja tarvitaan vielä ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa. Mutta kirjat voi osaa käytettynä.

En kyllä käsitä, miksi kukaan miettisi, että onko minun pakko kustantaan lapselleni koulukirjat.... Ehkä ap ei olekaan lukiolaisen äiti/isä.

Entä vaatteet? Tarvitseeko vanhempien rahoittaa mitään muotijuttuja, vaan voiko antaa lapselle kirppari- ja/tai marketvaatteita ja todeta, "käytä noita tai jos ei kelpaa, niin hanki rahoitus jostain muualta tai kulje alasti"?

Tämä pohdiskeluni liittyy lähinnä siihen, että omalle teinilleni ei tunnu kelpaavan mikään asia, mitä vanhemmat hankkivat, vaan kaiken pitäisi olla premium-laatua, vaikkei seillaiseen ole varaa. Lapsi ei vain tunnu ymmärtävän asiaa.

Ajattelin siis, että mitkä ovat välttämättömiä menoja teinille ja mitä voi laittaa sen itse rahoittamaan, jotta oppii, ettei raha kasva puussa, vaan sen eteen joutuu näkemään vaivaa.

Minä en lainkaan ymmärrä näitä, jotka miettivät pakollisia menoja. On totta, että lapset selviävät vähällä. Ei ole pakko olla maha täynnä iltaisin ja vaatteetkin voivat olla rikki ja ikivanhoja - ihan kaikkia ei tarvitse edes hankkia, kun kumisaappaat menee talvella ja kesällä. Silti se lapsi kasvaa vähällä ruoalla ja ala-arvoisella vaatetuksella aikuiseksi eli jos haetaan näitä minimimenoja,  niin kokeile ja ota riski, miten vähällä se lapsesi pärjää. Voittajan selviää pienimmillä mahdollisilla menoilla aikuiseksi kuolematta nälkään. Vai mitä oikein tarkoitit?

On erittäin itsekkään vanhemman merkki pohtia, miten vähän se lapsi tarvitsee. Huolehtiva ja lapsensa parasta ajatteleva miettii ennemminkin, millä reseptillä se lapsi on mahdollisimman onnellinen. Kaikkea ei tarvitse eikä kuulu lapselle kustantaa eikä lapsi päätä, mitä saa, mutta kyllä, lapsen on saatava terveellistä ja monipuolista ravintoa, tarkoituksenmukaisia, käytännöllisiä ja myös kauniita vaatteita, hänen on hyvä päästä toteuttamaan taipumuksiaan eli harrastaminen joko perheen kanssa tai maksullisessa harrastuksessa on paikallaan. Lapsella pitäisi olla polkupyörä, luistimet, uimahousut, urheiluvarusteet ja suksetkin, jos asutaan lumisella seudulla. Ainakin olisi syytä opettaa lapselle tällaisia perustaitoja ja tutustuttaa häntä erilaisiin lajeihin.

Vanhemman pitäisi tukea lapsen sosiaalisia suhteita. Tämä voi tapahtua maksuttomasti naapuruston lapsiin tutustumalla tai sitten ehkä tietynlaisiin sosiaalisiin harrastuksiin viemällä. Nykyaikana kännykkä alkaa olla kouluikäiselle - viimeistään yläkoululaiselle - erittäin tarpeellinen jo ihan turvallisuudenkin kannalta.

Vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoinen yksilö, ja näen kyllä, että koulutuksen mahdollistaminen on yksi keskeisimmistä asioista vanhemmuudessa. Jos vanhempi ei kykene tarjoamaan lapselle koulukirjoja, on hän epäonnistunut yhdessä vanhemmuuden keskeisimmässä osassa. Koko idea vanhemmuudessa on tarjota lapselle mahdollisimman hyvät eväät elämään, ja koulutus on kyllä siinä keskeisessä asemassa.

Kasvaa lapsista aikuisia kehitysmaissa, sotien keskellä ja erittäin väkivaltaisessa kodissakin. Jos lähtökohta on siinä, että se lapsi pitää saada henigssä täysi-ikäiseksi, niin eipä tuossa kovin loistavaa vanhemmuutta harjoiteta.