Lue keskustelun säännöt.
Miten omaa ajatusmaailmaa voi muuttaa? Persoonallisuuteni on sirpaleina ja olen vaikeasti traumatisoitunut.
05.03.2022 |
En jaksa päätäni ja omia ajatuksiani.
En jaksa tätä masennusta enkä elämääni tällaisena.
En kehtaa kertoa millä tolalla elämäni on mutta en elää lainkaan potentiaalini ja arvomaailmani mukaisesti.
Taustalla on todella vaikeita asioita, ne vievät alas vaikka yritän pysyä kunnossa.
Kai oma persoonallisuus jäi kehittymättä kunnolla alkoholisti vanhempien tunnetiloja aistimalla ja läheisriippuvaiseksi kasvaessani. Tuosta eteenpäin kaikki on aivan yhtä absurdia kun lapsuudessa ja toistan elämässäni malleja, jotka eivät auta vaan pitävät minut kiinni menneessä. Kaikki aikuisena muodostamani suhteet ovat vain jatkoa epänormaalin normalisoimisesta.
Elämä tuntuu selviytymiseltä, olen jatkuvassa valmiutilassa ja pidän roolia yllä. En kuitenkaan koe olevani "tässä" vaan jossain muualla. Elämä tuntuu unenomaiselta enkä oikein ymmärrä itseäni, tunnenko edes.
Kommentit (24)
Terapia pelasti mut. Ammattilainen on opiskellut menetelmät mielen solmujen avaamiseen, ei tarvitse maallikkona yksin asioita pähkäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä epänormaalia elämässäsi tai suhteissasi on? Näe vain ihmisiä, joiden kanssa haluat olla. Tee vapaa-ajalla asioita, joita haluat tehdä. Ei tarvitse muuta. Jos et voi toteuttaa itseäsi töissä, toteuta vapaa-ajalla. Voi vaatia jaksamista tehdä työajan jälkeen mutta kai aikaa jää, jos jätät huonoja ihmissuhteita.
Sun pitää vaan ohjelmoida se uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Terapia pelasti mut. Ammattilainen on opiskellut menetelmät mielen solmujen avaamiseen, ei tarvitse maallikkona yksin asioita pähkäillä.
Mukava kuulla.
Luulen, että terapia voisi pelastaa myös minut.
Ap
Kokeile psykofyysistä fysioterapiaa. Se voi auttaa esim. PTSD oireisiin joskus paremminkin kuin keskusteluterapia. Samalla kun se muuttaa kehollisia reaktioita ja saa sinut olemaan enemmän kontaktissa kehosi kanssa, laskee ylivireystilaa ja se voi myös tätä kautta muokata ajatuksiasi. Voit alkaa tuntea turvallisuutta mikä sitten auttaa sinua elämässä. Tämä ei ole mitään hömppää, vaan se on terapiaa siinä missä muukin terapia, jota korvataan sinulle ihan valtion toimesta esim. PTSD-diagnooseilla.
Ihmiset monesti ignooraa kehon ja mielen yhteyden, ja aina keskitytään vain keskusteluterapiaan, mutta oikeasti kehollinen terapia voi olla tehokasta tai joillekin jopa tehokkaampaa.
Tässä traumoista kirjoittaneen psykiatri Bessel van der Kolkin ajatuksia siitä miten kehollinen harjoittelu kuten traumainformoitu jooga voi auttaa PTSD oireisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä epänormaalia elämässäsi tai suhteissasi on? Näe vain ihmisiä, joiden kanssa haluat olla. Tee vapaa-ajalla asioita, joita haluat tehdä. Ei tarvitse muuta. Jos et voi toteuttaa itseäsi töissä, toteuta vapaa-ajalla. Voi vaatia jaksamista tehdä työajan jälkeen mutta kai aikaa jää, jos jätät huonoja ihmissuhteita.
No..
En kehtaa kertoa.
Jos sanoisin vaikka, että elän itseäni huomattavasti vanhempien ihmisten piirissä.
Myös alkoholia kuluu, joskus jopa huumeita.
Ulkoapäin kaikki näyttää suht normaalilta mutta sanotaanko näin, että tämä on yhtä roolien kanssa leikkimistä.
En elä "omaa" elämääni. Sitten kun on vajonnut pohjalle tarpeeksi monta kertaa tulee passiivisuus eikä välitä tarpeeksi itsestään.
Ap
Suosittelen seuraamaan Instagramissa ja Youtubessa Holistic psychologist nimistä kanavaa. Hän on keskittynyt juuri traumoihin, miten itseään voi auttaa, itsensä parempaan ymmärtämiseen (trauma voi oireilla niin monella tavalla elämässä ihmissuhteisiin asti). Ainakin itse olen saanut tuolta kanavalta paljon uusia ajatuksia. Tykkään seurata myös traumaselviytyjien kanavia, koska se antaa minulle voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile psykofyysistä fysioterapiaa. Se voi auttaa esim. PTSD oireisiin joskus paremminkin kuin keskusteluterapia. Samalla kun se muuttaa kehollisia reaktioita ja saa sinut olemaan enemmän kontaktissa kehosi kanssa, laskee ylivireystilaa ja se voi myös tätä kautta muokata ajatuksiasi. Voit alkaa tuntea turvallisuutta mikä sitten auttaa sinua elämässä. Tämä ei ole mitään hömppää, vaan se on terapiaa siinä missä muukin terapia, jota korvataan sinulle ihan valtion toimesta esim. PTSD-diagnooseilla.
Ihmiset monesti ignooraa kehon ja mielen yhteyden, ja aina keskitytään vain keskusteluterapiaan, mutta oikeasti kehollinen terapia voi olla tehokasta tai joillekin jopa tehokkaampaa.
Tässä traumoista kirjoittaneen psykiatri Bessel van der Kolkin ajatuksia siitä miten kehollinen harjoittelu kuten traumainformoitu jooga voi auttaa PTSD oireisia.
Kiitos tästä. Uskon kyllä tähänkin terapiamuotoon.
Luulen, että kohdallani voisi olla apua.
Olen muutenkin todella vahva fyysisesti geneettisten piirteidenkin vuoksi. Inhoan kehoani kuitenkin ja tuhoan sitä. Mieli ja keho kulkee käsi kädessä, vaikka olen nuori niin keho on alkanut voimaan huonosti myös.
Tämä on surullista ja tiedän, että kuulostan säälittävältä ja ihmiseltä joka ei ota vastuuta omasta elämästään vaan valittaa.
Joo kyllähän se lyhyesti kerrottuna näin on mutta kun ei näe omassa elämässäni merkitystä ja itsetunto on nolla, se johtaa monenlaiseen.
Ap
Monesti päihteillä traumatisoitunut ihminen saattaa tiedostamattaan pyrkiä tasaamaan omia vireystilojaan eli esimerkiksi rauhoittamaan hermostoaan. Itse vietin tosi pitkiä pätkiä elämästä ylivireystilassa ennenkuin löysin psykofyysisen fysioterapian jonka avulla olen saanut tosipaljon työkaluja itseni ja mieleni tyynnyttämiseen. https://traumainfo.fi/2020/03/06/trauma-on-kehossa/
Esimerkiksi häpeän ja trauman käsittelyllä ihminen voi auttaa itseään toipumaan riippuvuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin täydellinen irtiotto/hoitoon päihteilyn vuoksi. Uhriudut tällä hetkellä ihan täysiä ja mistään mielialalääkkeistä tai terapioista ei ole mitään hyötyä ennen kuin olet kuivilla päihteistä. Unohda tieto- ja järkitason trauma-analysoimiset ja TOIMI, sen se on kaikilla selviytyneillä vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Monesti päihteillä traumatisoitunut ihminen saattaa tiedostamattaan pyrkiä tasaamaan omia vireystilojaan eli esimerkiksi rauhoittamaan hermostoaan. Itse vietin tosi pitkiä pätkiä elämästä ylivireystilassa ennenkuin löysin psykofyysisen fysioterapian jonka avulla olen saanut tosipaljon työkaluja itseni ja mieleni tyynnyttämiseen. https://traumainfo.fi/2020/03/06/trauma-on-kehossa/
Esimerkiksi häpeän ja trauman käsittelyllä ihminen voi auttaa itseään toipumaan riippuvuksista.
Kiitos tästä ja ymmärryksestä. Olet varmaan itsekin käynyt läpi pitkän tien. Mukavaa kun jaat tietoasi eteenpäin.
Juuri alkoholi esimerkiksi on sellainen rauhottaja. Olen todella levoton ja ahdistun kun vireystaso nousee. En pysty olemaan paikoillani.
Siksi olen myös potenut työnarkomaniaa ja suurta pakkoa tekemiseen, uupunut useasti. Pakko tehdä jotain. Tai vaikka juoda, ihan sama kunhan jotain on.
Olen kuitenkin samalla myös äärettömän väsynyt ja joutunut lepäämään, katkaisemaan suhteita.
Syyllisyys ja häpeä seuraa joka päivä. Yritän kuitenki vain pistää ne syrjään ja hengittää, muuta en pysty. Roolien kautta elän.
Yksin en pärjää, joten todella se terapia voisi olla muutos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin täydellinen irtiotto/hoitoon päihteilyn vuoksi. Uhriudut tällä hetkellä ihan täysiä ja mistään mielialalääkkeistä tai terapioista ei ole mitään hyötyä ennen kuin olet kuivilla päihteistä. Unohda tieto- ja järkitason trauma-analysoimiset ja TOIMI, sen se on kaikilla selviytyneillä vaatinut.
Arvelinkin, että joku tulee tästä kertomaan tämän näkökulman.
Siksi tässä yritän pohtia, miten tämän saisi muutettua. En vain ole oma itseni ja tarvitsen apua, yksin en selviä nyt kuitenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin täydellinen irtiotto/hoitoon päihteilyn vuoksi. Uhriudut tällä hetkellä ihan täysiä ja mistään mielialalääkkeistä tai terapioista ei ole mitään hyötyä ennen kuin olet kuivilla päihteistä. Unohda tieto- ja järkitason trauma-analysoimiset ja TOIMI, sen se on kaikilla selviytyneillä vaatinut.
No jopas jotakin. Itselläni on eräs tuttu, joka on onnistunut terapian ansiosta pystynyt laittamaan korkin kiinni. Katsos kun asioita käsittelee, voi tuntua vähemmän siltä, että tarvitsee alkoholia omien ongelmiensa käsittelemiseen. Terapia voi olla hyvää tukihoitoa päihteistä luopumiseen. Toki jos se päihteidenkäyttö on ihan kompulsiivista, hallitsee elämää eikä pysty yhtään olemaan selvinpäin niin joku päihdeklinikka on varmaan ensimmäinen paikka mistä hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin täydellinen irtiotto/hoitoon päihteilyn vuoksi. Uhriudut tällä hetkellä ihan täysiä ja mistään mielialalääkkeistä tai terapioista ei ole mitään hyötyä ennen kuin olet kuivilla päihteistä. Unohda tieto- ja järkitason trauma-analysoimiset ja TOIMI, sen se on kaikilla selviytyneillä vaatinut.
No jopas jotakin. Itselläni on eräs tuttu, joka on onnistunut terapian ansiosta pystynyt laittamaan korkin kiinni. Katsos kun asioita käsittelee, voi tuntua vähemmän siltä, että tarvitsee alkoholia omien ongelmiensa käsittelemiseen. Terapia voi olla hyvää tukihoitoa päihteistä luopumiseen. Toki jos se päihteidenkäyttö on ihan kompulsiivista, hallitsee elämää eikä pysty yhtään olemaan selvinpäin niin joku päihdeklinikka on varmaan ensimmäinen paikka mistä hakea apua.
Kyllä, näin uskon omallakin kohdalla. Tulee selvittää, käsitellä asioita, sitten ei tarvitse pakokeinoja. Olen iloinen ystäväsi puolesta.
Kiitos viestistäsi.
Ap
Jos saat alkoholin pois, saat pään lopulta kuntoon. Hypnoterapeutti saattaisi auttaa riippuvuudessa tai yksityinen lääkäriasema. Sen jälkeen on helpompi käsitellä asioita järkevästi, ilman että alkoholi korostaa eri tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Jos saat alkoholin pois, saat pään lopulta kuntoon. Hypnoterapeutti saattaisi auttaa riippuvuudessa tai yksityinen lääkäriasema. Sen jälkeen on helpompi käsitellä asioita järkevästi, ilman että alkoholi korostaa eri tunteita.
Niin.
Korjaan tähän vielä, etten ole aivan rapajuoppo kuitenkaan. Juon suunnilleen viikonloppuisin "vain".
Joskus olen viikkoja selvinpäin mutta kyllä yhdet hunalanhakuiset illat pitää normaalisti kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ottaa.
Olen niin helvetin ahdistunut ja levoton muuten. Olen sitä muutenkin mutta ainakin tuo rauhoittaa ja väsytän itseni tietoisesti.
Toki ymmärrän ettei tämä ole normaalia käyttöä vaan vääristä syistä haettua ongelmakäyttöä. Tätä on jatkunut jo teini-iästä lähtien, muistan miten helppoa oli olla kun joi.
No mutta jokatapauksessa pystyn olemaan selvinpäin ja hoitamaan asiani, olemaan "normaali" ja pitämään hyvinvoivan ja fiksun roolini yllä. Menestyä ja pyrkiä suorituksissa.
Eli en ihan huonossa tilanteessa tämän suhteen onneksi ole.
Totuus on kuitenkin etten usko itseeni lainkaan, hävettää, ahdistaa ja pelottaa.
Tulevaisuus etenkin pelottaa. Jonkun on muututtava, tai minun on muututtava, omien ajatuksieni. En osaa oikein selittää tätä sisäistä tunnetta mutta haluan selvittää nämä asiat.
Ap
Liityn keskusteluun. Minulla on toinen vanhempi alkoholisti. Jos etsit hyviä puolia niin olen tunnollinen , kunnianhimoinen ja suorituskeskeinen. Asioita pitää hoitaa paljon itse kun vanhempi ei hoida. Olen aina saanut paljon aikaan ja teen hyvää jälkeä.
Olen aina pärjännyt koulussa ihan kivasti ja tykännyt koulunkäynnisrä. Saan asiat järjestykseen aikataulussa. Olen luotettava tiimityöntekijä. Luulen toisen vanhemman alkoholismin vaikuttaneen asiaan.
Jos meitä olisi kasvatettu lepsusti niin luultavasti en olisi niin tunnollinen ja kurinalainen. Joku nössö pilalle hemmoteltu kaveri ei ole saavuttanut elämässä oikeastaan mitään ja kaveritkin antoi kenkää. Alkoholistivanhempi olisi tehnyt hänelle hyvää. Hän ei ole mihinkään elämässä tyytyväinen.
Ärsyttää vain kuin odottaa, että tulisi jokin ihme ja tämä unenomainen elämä loppuisi. Odotan, että alkaisin elämään ja huomaan meneväni vain huonompaan kuntoon toisinaan.
Terapiasta haaveilen mutta tiedän, että itse sielläkin sen työn tietenkin teen. Pitäisi vain ymmärtää miten mielen lukot avataan.
Lääkäriin olen menossa kun itm suunnitelmat pelottivat jo itseänikin ja olin toteuttamassa asiaa, eli en kuitenkaan ole luovuttamassa kun hain apua.
Pelottaa kuitenkin. Toivottavasti minusta tulisi jälleen yhteiskuntakelpoinen ja jaksaisin työelämää. On ollut taipumusta ylisuorittamaan ja uuvuttamaan itsensä, tuntea kohtuutonta syyllisyyttä ja häpeää joka vaikuttaa mieleen ja saa aikaan huonoja valintoja.
Ap