Toinen aamuvirkku, toinen iltavirkku

KAPITALISMI PITÄÄ KAATAA
MUSTIA TAPETAAN JENKEISSÄ JATKUVALLA SYÖTÖLLÄ TULOEROT KASVAA KAPITALISMI ON TULLUT TIENSÄ PÄÄHÄN ON MIELTÄ 99% IHMISISTÄ VÄKIVALLOIN HILJENNETTY ENEMMISTÖ GEORGE W BUSH ON SOTARIKOLLINEN

Kyllä ihmiset osaa tehdä asiasta ongelmaa! Kai sitä moni joutuu rytmiään ihan jo töidenkin takia kääntämään. Ettekö te ihmiset tee töitä, jos kerta yhteen, kahteenkin asti voitte valvoa?!
Ja mikä idea tuossa nyt on, että joka ilta pitää samaan aikaan mennä nukkumaan ja herätä samaan aikaan? :D Harrastakaa sitä seksiä muuallakin kuin pimeässä peiton alla, niin ei tule senkään kanssa ongelmia.
Jotenkin vaan kummaksuttaa se, että ihmisistä todella on tullut NÄIN pinnallisia, että kaikista toisen puolista tehdään ongelma. Missään ei tulla vastaan.

Täytyy sanoa että onneksi lapsi on tullut äitiinsä ja on aamuvirkku. En jaksaisi joka aamuista tappelua heräämisestä.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 00:15"]

Minä olen iltavirkku ja mies on aamuvirkku. Meillä se on toiminut ihan hyvin ja kumpikin osaa nauttia myös siitä omasta ajastaan. Mies puuhaa vapaapäivinä aamuisin omiaan ja käy esim. lenkillä ennen heräämistäni ja käy illalla aikaisin nukkumaan. Minä puuhaan sen jälkeen iltaisin omiani, luen, katson telkkaa tai olen koneella joskus hyvinkin myöhään, varsinkin jos seuraavana päivänä on vapaapäivä.

[/quote]Samoin meillä toimii (18 v yhdessä), minä olen se aamuvirkku. Enne kaipaa koko ajan kylki kyljessä oloa, vaan voimme käyttää omaa aikaa aamulla tai illalla. Mä nautin suuresti aikaisista, rauhallisista aamuista ja mies taas vastaavasti illoista.

Erityisen kätevää tämä oli kun lapset olivat pieniä. Ei tarvinnut riidellä siitä kuka hoitaa iltaparkuja tai herää aamulla kukonlaulun aikaan. Myös pikkukoululaisten kanssa tämä oli kätevää koulujen loma-aikana. Minä menin töihin seitsemäksi ja pääsin kolmelta ja mies vastaavasti kymmeneksi ja pääsi kuudelta. Ei ollut pitkää aikaa yksin kotona lapsilla.

Joku väitti että aamuvirkun on helpompi valvoa kuin aamutorkun herätä. Ei ole! Tai no ehkä sitä pystyy "valvomaan", mutta aamulla sitten herää kuitenkin klo 6 ja on seuraavana päivänä vähemmän hauskaa seuraa. Mieheni onnistuu työpäivinä heräämään kohtalaisen aikaisin. Joudun kyllä häntä herättelemään ja mies mielellään liuúttaisi työpäiväänsä alkamaan myöhemmin. Lasten harrastukuskausten yms. on kuitenkin hyvä olla töissä viimeistään klo 9, jotta pääsee ajoissa illalla kotiin. Osa treeneistä alkaa jo klo 16, joten on hyvä että voin ajoittain mennä töihin varhain.

Tänä kesänä mies on omasta aloitteestaan herännyt kohtalaien aikaisn (klo 10) useinkin ja ollaan ihanasti saatu tehtyä perheenä vaikka mitä. Ennen kun saattoi olla ongelmana esim. huvipuistoon ehtiminen ja jopa joihinkin kauppoihin ehtiminen (esim. urheilukaupat menevät la kiinni klo 16). Maailma kun pyörii edelleen aamuvirkkujen aikataulussa.

Vielä yksi hyvä puoli eri rytmeissä on se, että lapset tuntevat että vanhemmat ymmärtävät heidän rytmejään. Meiltä nimittäin löytyy aamuvirkku poika ja aamutorkku tyttö. Minulla ja tytöllä räiskyy heti jos yritän saada häntä nukkumaan tai herättää aamulla. Mies on paljon parempi tuossa hommassa. Pojan rytmit ovat näin lomallakin ihan ok, tytöllä monta tuntia pielessä koulua ajatellen. Huoh...

Eli meillä toimii ihan kivasti. Ollaan kyllä tästä riitojakin saatu aikaiseksi, mutta nykyisin olen tosi tyytyväinen.

minä hoidin pienen lapsen puolenyön heräilyt ja mies aamu 5 eteenpäin...muksu sitten aika pian oppi nukkumaan 23-06... Joten kaikki sai nukkua silloin kun nukuttaa.

seksiä on kun sille järjestää aikaa. Minä saatan illalla tulla vielä sekstailun jälkeen nettailemaan tai katsomaan töllöä. Miehellä on lupa herättää mut aamulla panemaan tai jos talo palaa, muutoin nukun.

lomilla tuo miehenkin rytmi valuu tunnin-pari myöhemmäksi. Jos aamulla tarvitsee mennä jonnekin, niin kyllä minä sitten herään, otan vaikka päikkärit myöhemmin jos yö on jäänyt lyhyeksi.

Meillä minä olen suht aamuvirkku, herään ennen 8 lapsen kanssa ja illalla menen nukkumaan viimeistään 23. Mies valvoo 23-02 ja nukkuu 9-12. Kyllä se rassaa suhdetta, kun toinen ei koskaa tule viereen, ei koskaan nukahdeta sylikkäin, ei koskaan herätä yhdessä ja halailla ennen ylösnousua, seksiä on joskus alkuillasta (yleensä sitäkään ei ole, koska telkkari on miehelle nro1.) Ja läheisyyttä on, jos suostun katsomaan jotain realitypaskaa tuntitolkulla sohvanpohjalla, ei kiitos, kaipaan ohjelmilta "vähän" enemmän laatua ja juonta. Joten eipä sitä yhdessäoloa ole kovin paljon. Eikä läheisyyttäkään. En tiedä miksi roikun enää tässä suhteessa, jossa jään aina kakkoseksi kaikelle. Lapsen vuoksi kai ja tottakai rakkaudenkin. Katselen omaksi ilokseni latailemiani elokuvia, meillä täysin erilainen leffamakukin, joten niitäkään harvoin yhdessä katsellaan. Mies ei viihdy lapsen kanssa ilman telkkaria, aina se perkeleen toosa on päällä (minä viihdyn ihan omien ajatusteni tuottamien virikkeiden kanssa ja lapsen seuran itsessään).

Hyvin onnistuu meillä. Mies nousee pari tuntia ennen kuin minä, juo kahvia ja lukee lehden kaikessa rauhassa. Minä sitten könyän ylös yhdessä mukuloiden kanssa ja hoidan heidän aamutoimensa. Illalla mies hoitaa lasten nukuttamisen, kun hän menee itsekin aiemmin nukkumaan, ja minä saan pari tuntia omaa rauhaa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 03:51"]

Kyllä ihmiset osaa tehdä asiasta ongelmaa! Kai sitä moni joutuu rytmiään ihan jo töidenkin takia kääntämään. Ettekö te ihmiset tee töitä, jos kerta yhteen, kahteenkin asti voitte valvoa?! Ja mikä idea tuossa nyt on, että joka ilta pitää samaan aikaan mennä nukkumaan ja herätä samaan aikaan? :D Harrastakaa sitä seksiä muuallakin kuin pimeässä peiton alla, niin ei tule senkään kanssa ongelmia. Jotenkin vaan kummaksuttaa se, että ihmisistä todella on tullut NÄIN pinnallisia, että kaikista toisen puolista tehdään ongelma. Missään ei tulla vastaan.

[/quote]

Teen työtä, vuorotyötä. Kun menin nykyiselle työnantajalleni, tein vain iltavuoroa. Työnantaja on yksipuolisesti päättänyt, että minunkin pitää tehdä aamuvuoroja.

Joten: aamuvuoro alkaa klo 06 (joskus klo 04). Olen työpaikalla, ilman ajatusta, täysin zombiena. Lisäksi minulla on suolistosairaus, joka reagoi aamupäivällä ikävästi eli joudun käymään monta kertaa vessassa (eihän se minun ongelmani ole, mutta työaikaa menee vessassa istumiseen kun iltavuorossa teen nämä vessakäynnit vapaa-ajallani). Työtehoni on aivan minimaalinen verrattuna iltavuoroon, jolloin saan PALJON aikaiseksi ja lisäksi teen luovia ratkaisuja - aamuvuorot vain pakerretaan läpi tyyliin "olen työpaikalla, palkka tulee."

Nukun normaalisti klo 01-09. Tätä rytmiä ei voi muuttaa (olen 50v) vaikka olen monta kertaa yrittänyt. Aamuvuoroon juodun heräämään kesken unieni, mutta silti seuraavana yönä uni tulee klo 01. Tämä aiheuttaa sen, että koko aamuvuoroviikon olen aivan zombiena ja riskinä on voimakas päänsärky/migreeni (joka aiheuttaa sairaspoissaoloja).

[/quote]

Ammatinvalintakysymys. Ei ole työnantajasi tai kenenkään muunkaan ongelma, että sinulla on noin huono terveys. Eikö tuolla pääsisi jo sairauseläkkeelle?

Tämä on kyllä sellainen asia, jonka otan selville heti tutustuttaessa. Jos rytmit ovat kovin erilaiset, en ryhdy edes tapailemaan sellaista. Pari muuta asiaa, jotka kannattaa selvittää myös ennen kuin ruvetaan seurustelemaan: mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat. Erityisesti kuuluuko niihin lapsia. Minulla ei kuulu. Koskaan.

Me eletään eri rytmissä. Ei mitään ongelmaa. Minä saan illalla olla rauhassa. Ja mies saa aamulla painella töihin, eikä kukaan kaipaa sitä kotona. Ihan kätevää.

Mulla on mies, jonka mielestä meidän pitäisi erota sen vuoksi, että rytmimme ovat erilaiset. Ellen sitten onnistu muokkaamaan itseäni enemmän herralle sopivaksi, eli samaan aamuvirkkuun & iltaväsyyn rytmiin kuin hän, jossa otetaan myös päivätorkkuja.

Miestä häiritsee jo sekin, jos teen herättyäni jotakin muuta, kuin olen hänen kanssaan heti ensimmäiseksi. Jos nyt vaikka tulen koneelle kirjailemaan, niin johan on karmeaa miehen mielestä.

JA: meillä mies ei ole valmis tekemään mitään myönnytyksiä tai joustoja omaan rytmiinsä. Kun kerran aivan viimeistään klo 23 tulee uni, ei sitä kuulemma voi millään tavalla muuttaa.

No meitäpä ei itten vaikka kaveriporukoiden juhlien jatkoilla näy koskaan, ja samaa rataa menevät myös kaikki juhlapyhät, juhannus, kesäloma ym. kesän valoisat ajatkin.

Mua ärsyttää lähinnä vaan tuo miehen ehdottomuus. Alkaa huutamaan naama punaisena kirosanoja viljellen, jos ei pääse nukkumaan klo 23 mennessä aivan viimeistään.

Mies on jopa käynyt käsiksi minuun, kun olen istuskellut sängyn reunalla ihan virkeänä (mutta rauhallisena), kun hänellä jo uni tulee. Raahannut hartioista tai hiuksista vetäen ulos makkarin ovesta huutaen, että tähän päättyi tämä. Kun sitten jossain nurkassa itkeskelen, niin mies sen kun huutaa ja kiskoo rangaistukseksi hiuksista ees taas.

Eli tämänkin tason ongelmat ovat mahdollisia.

Nro 51 jatkaa, että aikanaan tavatessamme mies esitti kyllä ihan samanlaisessa rytmissä elävää, kuin minäkin. En nähnyt mitään merkkiä siitä, että iltavalvominen olisi ollut ongelma koko ensimmäisen vuotemme aikana.

Muutos näytti tapahtuvan reilun vuoden seurustelun jälkeen.

Olenkin monta kertaa kysynyt mieheltä, että miksi esitti muuta kuin oli? Vai kuuluiko tuo käytös ns. ihastumisvaiheeseen, jonka jälkeen mies otti joustamattomat tapansa taas käyttöön?

Vstausta en ole saanut.

Selvää kuitenkin lienee, että ei tämä näin voi jatkua, vaikka itse en näe rytmien erossa ongelmaa, vaan ainoastaan miehen äärimmäisissä reaktioissa rytmien eroa kohtaan.

Jotain on miehen päässä vialla, kun noin käyttäytyy. Eli on varmaan muutakin kuonaa, kuin vain tuo unirytmien erilaisuus.

Tapailin kerran miestä, joka kehuskeli aamuvirkkuudellaan. Olin kesällä yötä hänellä ja heräsin aamulla kolmelta auringon paistaessa suoraan silmään. Meillä täyspimentävien verhojen ansiosta aamuvirkku mies nukkuikin yhteentoista. Suhde kaatuu ihan muihin kuin rytmisyihin.

Ihmettelen tuota raivoavaa miestä. Ettei olisi sama kuin lyhyen aikaa tapailemani aamuvirkku. Hänen nukkuessaan yhteentoista minun olisikin pitänyt päivystää vieressä.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 03:51"]

Kyllä ihmiset osaa tehdä asiasta ongelmaa! Kai sitä moni joutuu rytmiään ihan jo töidenkin takia kääntämään. Ettekö te ihmiset tee töitä, jos kerta yhteen, kahteenkin asti voitte valvoa?! Ja mikä idea tuossa nyt on, että joka ilta pitää samaan aikaan mennä nukkumaan ja herätä samaan aikaan? :D Harrastakaa sitä seksiä muuallakin kuin pimeässä peiton alla, niin ei tule senkään kanssa ongelmia. Jotenkin vaan kummaksuttaa se, että ihmisistä todella on tullut NÄIN pinnallisia, että kaikista toisen puolista tehdään ongelma. Missään ei tulla vastaan.

[/quote]

Teen työtä, vuorotyötä. Kun menin nykyiselle työnantajalleni, tein vain iltavuoroa. Työnantaja on yksipuolisesti päättänyt, että minunkin pitää tehdä aamuvuoroja.

Joten: aamuvuoro alkaa klo 06 (joskus klo 04). Olen työpaikalla, ilman ajatusta, täysin zombiena. Lisäksi minulla on suolistosairaus, joka reagoi aamupäivällä ikävästi eli joudun käymään monta kertaa vessassa (eihän se minun ongelmani ole, mutta työaikaa menee vessassa istumiseen kun iltavuorossa teen nämä vessakäynnit vapaa-ajallani). Työtehoni on aivan minimaalinen verrattuna iltavuoroon, jolloin saan PALJON aikaiseksi ja lisäksi teen luovia ratkaisuja - aamuvuorot vain pakerretaan läpi tyyliin "olen työpaikalla, palkka tulee."

Nukun normaalisti klo 01-09. Tätä rytmiä ei voi muuttaa (olen 50v) vaikka olen monta kertaa yrittänyt. Aamuvuoroon juodun heräämään kesken unieni, mutta silti seuraavana yönä uni tulee klo 01. Tämä aiheuttaa sen, että koko aamuvuoroviikon olen aivan zombiena ja riskinä on voimakas päänsärky/migreeni (joka aiheuttaa sairaspoissaoloja).