Ruokailu anoppilassa
Nyt vertaistukea ja ohjeita! Olemme yrittäneet mieheni kanssa opettaa kohta neljävuotiaalle lapsellemme ruuan ja ruoka-aikojen merkitystä. Kotiruokamme on tavallista kotiruokaa ja lapsemme tykkää monenlaisista ruuista mutta on pieniruokainen. Ei meinaisi syödä paljoakaan ja ruokailuhetket meinaa olla pelleilyä ja eestaas pomppimista. Sen vuoksi ollaan yritetty tiukentaa ruokailusääntöjä; kun poistuu pöydästä, on ruoka-aika hänen kohdalla ohi ja jos ei ole syönyt puoltakaan annosta niin ei tule muutakaan eikä jälkiruokaa. Yleensä kun syö reippaasti (mutta ei kaikkea tarvitse jos on ollut iso annos) niin saa palkkioksi jonkun pikkuherkun, keksin tai vanukkaan tms. Käymme viikottain anoppilassa syömässä ja siellä harrastaa tätä pelleilyä ja mummo ja pappa tietysti antaisivat syödä vain niitä "hyviä" juttuja eli esimerkiksi omalta lautaseltaan sitten syöttävät suolakurkkuja yms. Ollaan kielletty ja sanottu että lapsi saa kaikkea vähän omalle lautaselleen ja saa luvan kelvata siitä. Jos ei syö niin ei syö, ja sillä hyvä. Pöydästä kun lähtee niin ei takas tule, lapsi ymmärtää kyllä mutta appivanhemmat ei! Ne lässyttäis vaan ja ottais syliin syömään ja syöttäis!! Aaarrgh! Ja tekee näin vaikka me kielletään! Ja aina sanotaan lapselle että jälkkäri tulee kunhan syö "viisi lusikallista", "kolme palaa" jne jne. Kannustetaan lasta syömään ja kyseessä on ollut ruoka mikä menee pk:ssa ja kotona mukisematta. No lapsi ei oo syöny ja odottaa että pappa lappaa suuhun pelkkää tomaattia! Sitten päälle haetaan salaa lapselle jäätelö VAIKKA olen sanonut että "Minna" ei syönyt ruokaa tarpeeksi, ei saa jälkiruokaa. Ja kun lapsi leikkii pöydässä, minä ja mieheni kielletään, appivanhemmat hyssyttelee ja sanoo "ei haittaa!"!!!! Ymmärrän että isovanhemmat haluaa lapsenlastaan hemmotella, saa kyllä mutta huonoa käytöstä ei saa palkita! Saavat ostaa leluja ja antaa herkkuja mutta jos me ollaan vanhempina päätetty tietyt rajat ja kuri niin niiden yli ei kävellä. Tänään jouduin anopille huutamaan että nyt jumalauta EI! Kun ruoka oli pöydästä jo korjattu niin lapselle yhtäkkiä tulikin nälkä (hetki sitten närppi lautastaan eikä kelvannu) ja anoppi siihen "mitäs me sulle keksittäis?". Räjähdin että "ei keksitä mitään kun äsken ei syönyt ja piste!" Uhkasin lähteä menemään jos antaa jotain välipalaa! Mä en tidellakaan halua myöhemmin hävetä oman lapseni ruokailukäyttäytymistä! Oman siskon lapsetki on aika ärsyttäviä vaikka ovat jo isoja, hamstraavat keksiä ja herkkuja kahvipöydästä ja saattavat huutaa kovaan ääneen HYI jollekkin ruoka-aineelle. Sitte näkee näitä herranterttuja jotka ilmottaa jo ovella mikä ruoka on pahaa ja mitä erikoistilauksia haluavat! Anteeksi pitkä avautuminen ja mahdollisesti sekava teksti (puhelimella). Mielestäni olemme sopivan rennot vanhemmat ja meillä ei säännöillä ja rajoituksilla kuristeta, lapsi saa olla lapsi. Oman, ja tulevaisuuden takia muidenkin ihmisten, mielenrauhan takia haluan lapsistani kasvattaa hyvätapaiset ja järkevät joita kehtaa viedä kylään minne vaan. Kiitos jos joku jaksoi lukea ja kiitos jos joku jaksaa vielä kommentoida, oon niin loppu noita appivanhempia! Ja käydään siellä vielä usein ja se on lapselle mieluinen paikka, niinkuin toinen koti! Mikä on ihanaa tietysti, toivoisin että appivanhemmat olis samalla linjalla meidän sääntöjen mukana.
Kommentit (48)
Meillä on ollut pari nirsoa neitiä. Mutta jos tietävät että on jälkkäriä niin eivät koskaan söisi kuin ne vähimmäis määrät. Joten meillä ei ole jälkkäriä kuin harvoin ja yllärinä. Alkoivat syömään kun en kiinnittänyt mitään huomiota asiaan ja kun lähdettiin pomppimaan, pari kertaa palautin pöytäön ja sen jälkeen vasta oli ruokailu ohi. Joskus oli jälkkäri mut siitä en sanonu etukäteen. Nyt vanhin nirso menee Kutoselle. Kaikkia syö koulussakin eikä vaadi jälkkäreitä. Joskus se ruokailu menee huomion hakemiseksi eikä varmasti syö enempää kuin pakko koska jälkkäri tarjolla. Laita vaikka tarrataulu keittiöön. Kun syö reippaasti niin saa laittaa tarran sitten kun on vaikka kuus tarraa niin saa vaikka tikkarin jälkkäriks. Se täyttää vähemmän kuin vanukas tms. Ja seuraavalla aterialla voi olla taas paremmin nälkä. Ja ota sekin huomioon että kaikista ei voi tykätä, edes aikuiset.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 23:02"]
Minulla on tytär ja kaksi miniää. Vanhemman miniän lapsille pitää ruuan olla luomua, juomaksi kelpaa vain tietty lähdevesi, legoilla he eivät saa leikkiä, mutta tietokoneaikaa ei ole mitenkään rajattu. Tabletti käteen ja vanhemmille omaa aikaa.
[/quote]
OT: Puutun täysin ketjussa turhaan asiaan, mutta jäi kiinnostamaan... Miksei nämä lapset saa leikkiä Legoilla? Muovin takiako?
Nimittäin olen itse aika hippijuurista ja kaikki ystävät ja tuttavatkin ovat kasvispärähtäneitä ja 80 % on vegaaneja. Silti legoja pidetään yleisesti hyväksyttävänä asiana. Jos ei muita leluja niin ainakin on legoja ja "brion" junarataa. ;)
Sä isoäitinä päätät! Teillä tuntuu olevan matriakka meno ja sä olet pomo omassa kodissasi! Pitäkääs tyttöjen päivä. Sä, miniät ja tytär. Yrittää löytää yhteinen sävel, ettei lapset ole paikalla. Hurjasti vaatii keskustelua ja sovittelua tuo tilanne, joka on absurdi. :) Sulta vaaditaan liikoja. Kiitos, että jaoit.
Ohis
Älä opeta makean syömistä lapsellesi, suosittelen leima/tarra palkintoa. Myös voi olla vaikka rasteja joita pitää kerätä vaikka 30 ja saa sitten jonkun pienen lelun tms.
Voi herranjumala. Ettekö ymmärrä lukemaanne. Ap sanoi että vierailevat useasti viikossa anoppilassa. Oletan silloin sen olevan useammin kuin kerran viikossa. Esim. 3krt viikossa on aika paljon. Ja jos siellä on mummolan säännöt niin ymmärtäähän sen nyt tyhmempikin, että lapseen vaikuttaa kun toisessa paikassa saa tehdä toista ja toisessa taas ei. Ymmärrän todellakin ap:n pointin. Nyt vaan joko todellakin teette selväksi asian tai harvennatte käyntejä. Ehkä sitten menee anopillekin perille.
Mites homma sun vanhempien luona toimii? Luonnollisestikin paremmin? Käykää harvemmin syömässä anopilassa, sillä tuo hoituu. 1xkk jos ruokapöydässä pelleilee, se ei ketään tapa.
Muuten olen samaa mieltä kuin moni täällä siitä että mummolassa on mummolan säännöt. Mutta kun käytte noin usein, niin tuohan on lapselle sitten aika usein toistuva tilanne; sillä lailla se on siis myös kodinomainen kasvatustilanne.
Istuisin alas appivanhempien kanssa ja kertoisin, että joko lapsen ruokatavat menee teidän tavalla tai sitten voitte käydä vähän harvemmin, esim. vain parin viikon välein.
Tämä voisi tietysti olla mukavaa myös appivanhemmille, siis että kävisitte harvemmin. Toisin kuin moni nuori perhe näköjään kuvittelee, ei monen anopin ja isoäidin lempihommaa suinkaan ole ruokkia jälkikasvua vuodesta toiseen ja kestittää niitä iän kaiken. Onhan sitä jo kauhanvarressa tullut seistyä, välillä voisi tehdä jotain muutakin.
Ihmettelen vain, miten se syöminen on niin hankalaa. Yksi kerta anoppilassa sabotoi koko viikon oman opetuksen kotona, vai olisiko kotona muutettava jotenkin taktiikkaa??? Jos et ole saanut kotona toimimaan, miksi se toimisi kylässäkään, ja jos olet saanut kotona toimimaan miksei se toimisi kylässä.