Mitä "läheltä piti" -tilanteita teillä on lasten kanssa ollut?

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhin, nyt 8 v, tunki aikoinaan pienen kukan nenäänsä, aivasteli pari päivää, kunnes se tuli aivastuksen kera ulos.

Keskimmäisellä, 4 v, on vieläkin kuhmu takaraivossa, kun keikku sohvalla puolisen vuotta sitten ja putosi sitten selkänojan yli lattialle.

Tämä pienin, 1,5 v, onkin sitten toistaiseksi kaikkein parhain näissä ja innolla odotan tulevia ensiapu- ja sairaalareissuja; neiti survoi pumpulipuikon korvaansa viikko sitten niin reippaasti, että se vuoti verta 5 päivää. Lääkärit eivät näe korvaan kuivuneen veren takia, joten en vielä tiedä kuinka "suurta" vahinkoa on oikeastaan saanut aikaan (kuulee kyllä, ei ole kipuja, ei kuumetta tms.) ja jotta aika ei kävisi pitkäksi, kiipesi hän muutama päivä korvaepisodin jälkeen pianon päälle, kun äiti kävi vessassa... Ei onneksi pudonnut siitä, tulin vessasta samalla hetkellä kun pieni kynttelikkö putosi (heitettiin?) pianon päältä alas ja sain napattua lapsen siitä pois. Samoin pöydälle on yritetty kiivetä varmaan jo ainakin kymmenen kertaa ja omalla pihalla olevaan suht korkeaan liukumäkeen on myös pakko päästä itse.

Saa nähdä mitä kaikkea jännää hän vielä keksiikään, ihan koko ajan ei voi olla vieressäkään ja todella toivon, että ne aivot ilmestyisivät mahdollisimman pian!

Ottaisin 1,5 vuotiaan vessareissulle mukaan. Vaikka ovi auki ja vier. huoneeseen ja lelu käteen.

Aika vähän on sattunut mitään. Noin vuoden iän molemmin puolin kierähti monta kertaa alas sohvalta, syöksyi niin nopeasti ettei ehtinyt saada kiinni. Pari kertaa on pudonnut sohvan käsinojan yli. Muutoin on vain näitä tavallisia pieniä pään kopsahduksia ja naarmuja siitä kun on juossut ulkona ja kompastunut. Huulesta on tullut verta pari kertaa, mutta ihan pinnallinen nirhauma on ollut kummallakin kerralla. Yhdesti on kaatunut märällä pesuhuoneen lattialla ja kumauttanut päänsä.

Tosi vähällä siis on päästy, lapsi osaa olla varovainen kun häntä siitä muistuttaa. Yhtä lasta tietysti pystyy vahtimaan melko hyvin. On nyt kolmevuotias ja aika hyvin jo pystyy luottamaan ettei putoa eikä kaatuile.

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän on sattunut mitään. Noin vuoden iän molemmin puolin kierähti monta kertaa alas sohvalta, syöksyi niin nopeasti ettei ehtinyt saada kiinni. Pari kertaa on pudonnut sohvan käsinojan yli. Muutoin on vain näitä tavallisia pieniä pään kopsahduksia ja naarmuja siitä kun on juossut ulkona ja kompastunut. Huulesta on tullut verta pari kertaa, mutta ihan pinnallinen nirhauma on ollut kummallakin kerralla. Yhdesti on kaatunut märällä pesuhuoneen lattialla ja kumauttanut päänsä.

Tosi vähällä siis on päästy, lapsi osaa olla varovainen kun häntä siitä muistuttaa. Yhtä lasta tietysti pystyy vahtimaan melko hyvin. On nyt kolmevuotias ja aika hyvin jo pystyy luottamaan ettei putoa eikä kaatuile.

Niin joo, suuhun tai nenään ei ole koskaan ollut kiinnostunut tunkemaan mitään ylimääräistä roskaa, on pureskellut vain lelujaan. Pari kertaa olen vääntänyt terävän leikkuuveitsen kädestä, oma vikani kun olen jättänyt epähuomiossa veitsen pöydän reunalle ja lapsen ulottuville.

Esikoinen sai taaperona kauhukohtauksia. Parivuotiaana lähti keskellä yötä kohtauksen kourissa juoksemaan pitkin asuntoa, kompastui ja iski otsansa sohvapöytään. Verta  joka paikassa, minä yöpuvussa tyttö sylissä takapenkillä kun mies kaahasi päivystykseen. Otsassa vieläkin valkoinen pieni arpi.

Nuorempi taas tykkäsi ötököistä ja meinasi syödä ampiaisen. Yhden yöperhosen saikin sitten syötyä. Nam nam.  Lisäksi veti kahvipannun päälleen kun halusi  myös "aavia", onneksi olin vasta aloittamassa kahvin keiton eikä pannussa ollut kuin pari pisaraa! Olin mielestäni työntänyt keittimen tarpeeksi taakse ja olin itsekin keittössä, puolen metrin päässä mutta riitti kun käänsi hetkeksi selän.