Lue keskustelun säännöt.
Paljon puhetta maanpuolustusvelvollisuudesta mutta mikä mahtaisi todellisuus olla?
05.03.2022 |
Toteutuisiko tuo velvollisuus kaikkien kohdalla? Missä, miten ja ketkä päättäisi missä maataan puolustaa joku sellainen joka ei ole armeijaa käynyt? Miten heidät sinne käytännössä saataisiin?
Esim minä teen toimistotyötä, mitään erityisosaamista ei ole näkyvillä valtiolle eikä siellä ole tietoa minun fyysisistä ominaisuuksista. Miten joku keksisi minne tuo ja tuo Pirkko menee suorittamaan maanpuolustusvelvollisuuttaan ja miten niille Pirkoille saadaan siitä tieto ja miten Pirkot saadaan paikalle? (Oletan ettei ne asemat missä töitä olisi ole joka Pirkon naapurissa).
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma on osattu organisoida Suomessa jo parissa edellisessäkin sodassa. Jokaiselle löytyy hyödyllistä työtä. Jopa kehitysvammaiset osaavat tehdä jotain. Vaikeasti sairailta ja pikkulapsilta ei odoteta työpanosta.
Tiedän että oman mummini isä omisti sahan ja hänen lähtiessä rintamalle vaimo ja tarpeeksi isot lapset pitivät sahan pystyssä ja olivat töissä siellä. Sehän myös oli tällainen yhteiskunnalle hyödyllinen työ.
Mutta minne organisoidaan nykymaailmassa meidät kaikki koneen ääressä istujat? Ei taida montaa sahaa tai muuta työtä enää tästä maasta löytyä minne täysin osaamattoman voisi töihin lähettää.Ap
Surullista, jos koet, ettet osaa mitään muuta kuin ”istua koneen ääressä”.
Minä, 47-vuotias nainen, nykyään johtaja, olen tehnyt mm seuraavia vähemmän koulutusta vaativia töitä elämäni aikana:
- maatalouden sadonkorjuutyöt (peruna ja marjat)
- metsänhoito ja maatilan polttopuun valmistelu (raivaussaha ja klapikone)
- tiilikattojen asennus
- lentokoneiden kokoonpanotyö (Patria, Jämsä)
Pystyisin kaikkiin noihin edelleen ja pienen perehdytyksen saatuani moniin muihinkin. Ikä ei paina ja kunto on hyvä.Onko aloittajan ongelma siis tosiaan todellinen, vai haluaako kirjoittaja vain luoda epävarmuuden mielialaa? Mikään mainitsemistani hommista ei vaadi superkuntoa tai ammatillista osaamista.
Minä ainakin mietin että miten mihin tehtävään päädytään. Siis miten käytännössä kaikki se tapahtuu.
Kauhea kaaos siitä tulee jos jokainen kansalainen alkaa itse keksiä mitä sodan aikana tekee, sinä ryntäät korjaamaan kattoja sota-alueelle ja yksi lähtee kärkkymään mistä saa aseen vaikka samalla oikeasti tarvittaisiin joku ajamaan rintamalla loukkaantuneet sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma on osattu organisoida Suomessa jo parissa edellisessäkin sodassa. Jokaiselle löytyy hyödyllistä työtä. Jopa kehitysvammaiset osaavat tehdä jotain. Vaikeasti sairailta ja pikkulapsilta ei odoteta työpanosta.
Tiedän että oman mummini isä omisti sahan ja hänen lähtiessä rintamalle vaimo ja tarpeeksi isot lapset pitivät sahan pystyssä ja olivat töissä siellä. Sehän myös oli tällainen yhteiskunnalle hyödyllinen työ.
Mutta minne organisoidaan nykymaailmassa meidät kaikki koneen ääressä istujat? Ei taida montaa sahaa tai muuta työtä enää tästä maasta löytyä minne täysin osaamattoman voisi töihin lähettää.Ap
Surullista, jos koet, ettet osaa mitään muuta kuin ”istua koneen ääressä”.
Minä, 47-vuotias nainen, nykyään johtaja, olen tehnyt mm seuraavia vähemmän koulutusta vaativia töitä elämäni aikana:
- maatalouden sadonkorjuutyöt (peruna ja marjat)
- metsänhoito ja maatilan polttopuun valmistelu (raivaussaha ja klapikone)
- tiilikattojen asennus
- lentokoneiden kokoonpanotyö (Patria, Jämsä)
Pystyisin kaikkiin noihin edelleen ja pienen perehdytyksen saatuani moniin muihinkin. Ikä ei paina ja kunto on hyvä.Onko aloittajan ongelma siis tosiaan todellinen, vai haluaako kirjoittaja vain luoda epävarmuuden mielialaa? Mikään mainitsemistani hommista ei vaadi superkuntoa tai ammatillista osaamista.
Minä ainakin mietin että miten mihin tehtävään päädytään. Siis miten käytännössä kaikki se tapahtuu.
Kauhea kaaos siitä tulee jos jokainen kansalainen alkaa itse keksiä mitä sodan aikana tekee, sinä ryntäät korjaamaan kattoja sota-alueelle ja yksi lähtee kärkkymään mistä saa aseen vaikka samalla oikeasti tarvittaisiin joku ajamaan rintamalla loukkaantuneet sairaalaan.
Sitten muutama muistaa että edellisessä kuulemma velvollisuus oli hakata halkoja ja menee tokmannilta ostetun kirveen kanssa kaatamaan puita puistosta.
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen siviili kuulee käskyt tiedotusvälineistä sitten kun sota alkaa. Reserviläiset menee sitten asuinpaikkakuntansa varuskuntiin ilmoittautumaan palvelukseen ja heille määrätään siellä ne paikat ja tehtävät. Ei perussiviilit yleensä tuolla etulinjassa heilu. Maassa on kuitenkin aina alueita missä ei sodita ja elämää yritetään jatkaa niin normaalisti kuin mahdollista.
Ongelma on siinä ettei sodan aikana ole turvallista ympäristöä missä suorittaa maanpuolustusvelvollisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asun Helsinki-Vantaa lentokentän vieressä että tätä pirkkoa saisivat lähteä etsimään ihan muualta jos keksisivät jonkun excel-taulukon jonka voisin korjata maani puolesta. Muuta jännempää osaamista ei ole jos joku lähtee miettimään missä minusta olisi hyötyä sodan aikana.
Venäjä ei ole allekirjoittanut Ottawan miinankieltosopimusta eli niitä ainakin pääsee purkamaan. Perehdytystäkään ei tarvita, työ opettaa.
Ja jos ei opi, tulee työsuhteesta varsin lyhytaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma on osattu organisoida Suomessa jo parissa edellisessäkin sodassa. Jokaiselle löytyy hyödyllistä työtä. Jopa kehitysvammaiset osaavat tehdä jotain. Vaikeasti sairailta ja pikkulapsilta ei odoteta työpanosta.
Tiedän että oman mummini isä omisti sahan ja hänen lähtiessä rintamalle vaimo ja tarpeeksi isot lapset pitivät sahan pystyssä ja olivat töissä siellä. Sehän myös oli tällainen yhteiskunnalle hyödyllinen työ.
Mutta minne organisoidaan nykymaailmassa meidät kaikki koneen ääressä istujat? Ei taida montaa sahaa tai muuta työtä enää tästä maasta löytyä minne täysin osaamattoman voisi töihin lähettää.Ap
Surullista, jos koet, ettet osaa mitään muuta kuin ”istua koneen ääressä”.
Minä, 47-vuotias nainen, nykyään johtaja, olen tehnyt mm seuraavia vähemmän koulutusta vaativia töitä elämäni aikana:
- maatalouden sadonkorjuutyöt (peruna ja marjat)
- metsänhoito ja maatilan polttopuun valmistelu (raivaussaha ja klapikone)
- tiilikattojen asennus
- lentokoneiden kokoonpanotyö (Patria, Jämsä)
Pystyisin kaikkiin noihin edelleen ja pienen perehdytyksen saatuani moniin muihinkin. Ikä ei paina ja kunto on hyvä.Onko aloittajan ongelma siis tosiaan todellinen, vai haluaako kirjoittaja vain luoda epävarmuuden mielialaa? Mikään mainitsemistani hommista ei vaadi superkuntoa tai ammatillista osaamista.
Minä ainakin mietin että miten mihin tehtävään päädytään. Siis miten käytännössä kaikki se tapahtuu.
Kauhea kaaos siitä tulee jos jokainen kansalainen alkaa itse keksiä mitä sodan aikana tekee, sinä ryntäät korjaamaan kattoja sota-alueelle ja yksi lähtee kärkkymään mistä saa aseen vaikka samalla oikeasti tarvittaisiin joku ajamaan rintamalla loukkaantuneet sairaalaan.Sitten muutama muistaa että edellisessä kuulemma velvollisuus oli hakata halkoja ja menee tokmannilta ostetun kirveen kanssa kaatamaan puita puistosta.
Joka Pirkko alkaa itse keksimään miten hoitaa velvollisuutensa puolustaa maata. Minä voin vaikka tuota hiirtäni pyörittää ratkaisten nettisudokuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma on osattu organisoida Suomessa jo parissa edellisessäkin sodassa. Jokaiselle löytyy hyödyllistä työtä. Jopa kehitysvammaiset osaavat tehdä jotain. Vaikeasti sairailta ja pikkulapsilta ei odoteta työpanosta.
Tiedän että oman mummini isä omisti sahan ja hänen lähtiessä rintamalle vaimo ja tarpeeksi isot lapset pitivät sahan pystyssä ja olivat töissä siellä. Sehän myös oli tällainen yhteiskunnalle hyödyllinen työ.
Mutta minne organisoidaan nykymaailmassa meidät kaikki koneen ääressä istujat? Ei taida montaa sahaa tai muuta työtä enää tästä maasta löytyä minne täysin osaamattoman voisi töihin lähettää.Ap
Surullista, jos koet, ettet osaa mitään muuta kuin ”istua koneen ääressä”.
Minä, 47-vuotias nainen, nykyään johtaja, olen tehnyt mm seuraavia vähemmän koulutusta vaativia töitä elämäni aikana:
- maatalouden sadonkorjuutyöt (peruna ja marjat)
- metsänhoito ja maatilan polttopuun valmistelu (raivaussaha ja klapikone)
- tiilikattojen asennus
- lentokoneiden kokoonpanotyö (Patria, Jämsä)
Pystyisin kaikkiin noihin edelleen ja pienen perehdytyksen saatuani moniin muihinkin. Ikä ei paina ja kunto on hyvä.Onko aloittajan ongelma siis tosiaan todellinen, vai haluaako kirjoittaja vain luoda epävarmuuden mielialaa? Mikään mainitsemistani hommista ei vaadi superkuntoa tai ammatillista osaamista.
Minä ainakin mietin että miten mihin tehtävään päädytään. Siis miten käytännössä kaikki se tapahtuu.
Kauhea kaaos siitä tulee jos jokainen kansalainen alkaa itse keksiä mitä sodan aikana tekee, sinä ryntäät korjaamaan kattoja sota-alueelle ja yksi lähtee kärkkymään mistä saa aseen vaikka samalla oikeasti tarvittaisiin joku ajamaan rintamalla loukkaantuneet sairaalaan.Sitten muutama muistaa että edellisessä kuulemma velvollisuus oli hakata halkoja ja menee tokmannilta ostetun kirveen kanssa kaatamaan puita puistosta.
Joka Pirkko alkaa itse keksimään miten hoitaa velvollisuutensa puolustaa maata. Minä voin vaikka tuota hiirtäni pyörittää ratkaisten nettisudokuja!
Minä voisin katsoa uusia ja raportoida täällä palstalla muille mitä siellä kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma on osattu organisoida Suomessa jo parissa edellisessäkin sodassa. Jokaiselle löytyy hyödyllistä työtä. Jopa kehitysvammaiset osaavat tehdä jotain. Vaikeasti sairailta ja pikkulapsilta ei odoteta työpanosta.
Tiedän että oman mummini isä omisti sahan ja hänen lähtiessä rintamalle vaimo ja tarpeeksi isot lapset pitivät sahan pystyssä ja olivat töissä siellä. Sehän myös oli tällainen yhteiskunnalle hyödyllinen työ.
Mutta minne organisoidaan nykymaailmassa meidät kaikki koneen ääressä istujat? Ei taida montaa sahaa tai muuta työtä enää tästä maasta löytyä minne täysin osaamattoman voisi töihin lähettää.Ap
Surullista, jos koet, ettet osaa mitään muuta kuin ”istua koneen ääressä”.
Minä, 47-vuotias nainen, nykyään johtaja, olen tehnyt mm seuraavia vähemmän koulutusta vaativia töitä elämäni aikana:
- maatalouden sadonkorjuutyöt (peruna ja marjat)
- metsänhoito ja maatilan polttopuun valmistelu (raivaussaha ja klapikone)
- tiilikattojen asennus
- lentokoneiden kokoonpanotyö (Patria, Jämsä)
Pystyisin kaikkiin noihin edelleen ja pienen perehdytyksen saatuani moniin muihinkin. Ikä ei paina ja kunto on hyvä.Onko aloittajan ongelma siis tosiaan todellinen, vai haluaako kirjoittaja vain luoda epävarmuuden mielialaa? Mikään mainitsemistani hommista ei vaadi superkuntoa tai ammatillista osaamista.
Minä ainakin mietin että miten mihin tehtävään päädytään. Siis miten käytännössä kaikki se tapahtuu.
Kauhea kaaos siitä tulee jos jokainen kansalainen alkaa itse keksiä mitä sodan aikana tekee, sinä ryntäät korjaamaan kattoja sota-alueelle ja yksi lähtee kärkkymään mistä saa aseen vaikka samalla oikeasti tarvittaisiin joku ajamaan rintamalla loukkaantuneet sairaalaan.
Ei kai kukaan täysi-ikäinen Suomen kansalainen luule, että työvelvoitteisiin tai vaikka esikunnan osoittamiin tehtäviin jotenkin ”päädytään” tai niitä ”itse keksitään”? Oikeasti?
Tietenkin ne on organisoitu ja niistä tiedottaminen ei ole sen ihmeellisempää kuin ns liikekannallepano (sori, en muista nykytermiä).
Mikään poikkeustila ei vie normaalia tiedotusta, esim radiota tai paperipostia pois.
Työvelvoitteista päättää ja käytännön järjestelyt hoitaa Puolustusvoimat, paikallisesti niiden aluetoimistot. Siis fyysisesti samat paikat, joissa kutsunnat järjestetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma on osattu organisoida Suomessa jo parissa edellisessäkin sodassa. Jokaiselle löytyy hyödyllistä työtä. Jopa kehitysvammaiset osaavat tehdä jotain. Vaikeasti sairailta ja pikkulapsilta ei odoteta työpanosta.
Tiedän että oman mummini isä omisti sahan ja hänen lähtiessä rintamalle vaimo ja tarpeeksi isot lapset pitivät sahan pystyssä ja olivat töissä siellä. Sehän myös oli tällainen yhteiskunnalle hyödyllinen työ.
Mutta minne organisoidaan nykymaailmassa meidät kaikki koneen ääressä istujat? Ei taida montaa sahaa tai muuta työtä enää tästä maasta löytyä minne täysin osaamattoman voisi töihin lähettää.Ap
Surullista, jos koet, ettet osaa mitään muuta kuin ”istua koneen ääressä”.
Minä, 47-vuotias nainen, nykyään johtaja, olen tehnyt mm seuraavia vähemmän koulutusta vaativia töitä elämäni aikana:
- maatalouden sadonkorjuutyöt (peruna ja marjat)
- metsänhoito ja maatilan polttopuun valmistelu (raivaussaha ja klapikone)
- tiilikattojen asennus
- lentokoneiden kokoonpanotyö (Patria, Jämsä)
Pystyisin kaikkiin noihin edelleen ja pienen perehdytyksen saatuani moniin muihinkin. Ikä ei paina ja kunto on hyvä.Onko aloittajan ongelma siis tosiaan todellinen, vai haluaako kirjoittaja vain luoda epävarmuuden mielialaa? Mikään mainitsemistani hommista ei vaadi superkuntoa tai ammatillista osaamista.
Minä ainakin mietin että miten mihin tehtävään päädytään. Siis miten käytännössä kaikki se tapahtuu.
Kauhea kaaos siitä tulee jos jokainen kansalainen alkaa itse keksiä mitä sodan aikana tekee, sinä ryntäät korjaamaan kattoja sota-alueelle ja yksi lähtee kärkkymään mistä saa aseen vaikka samalla oikeasti tarvittaisiin joku ajamaan rintamalla loukkaantuneet sairaalaan.Ei kai kukaan täysi-ikäinen Suomen kansalainen luule, että työvelvoitteisiin tai vaikka esikunnan osoittamiin tehtäviin jotenkin ”päädytään” tai niitä ”itse keksitään”? Oikeasti?
Tietenkin ne on organisoitu ja niistä tiedottaminen ei ole sen ihmeellisempää kuin ns liikekannallepano (sori, en muista nykytermiä).
Mikään poikkeustila ei vie normaalia tiedotusta, esim radiota tai paperipostia pois.
Työvelvoitteista päättää ja käytännön järjestelyt hoitaa Puolustusvoimat, paikallisesti niiden aluetoimistot. Siis fyysisesti samat paikat, joissa kutsunnat järjestetään.
Sillä "päädytään" tarkoitettiin juuri sitä että kuka organisoi ja millä peruteella että mitä kukakin tekee.
Ollaan aika heikoilla jos todella työvelvotteista ilmoitetaan radiolla ja paperipostilla, niillä kun ei todellakaan kaikkia tavoita.
Päästään aloitukseen ettei se velvollisuus taida käytännössä koskea kovin monia jotka eivät armeijaa ole käyneet ja tiedä valmiiksi minne mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma on osattu organisoida Suomessa jo parissa edellisessäkin sodassa. Jokaiselle löytyy hyödyllistä työtä. Jopa kehitysvammaiset osaavat tehdä jotain. Vaikeasti sairailta ja pikkulapsilta ei odoteta työpanosta.
Tiedän että oman mummini isä omisti sahan ja hänen lähtiessä rintamalle vaimo ja tarpeeksi isot lapset pitivät sahan pystyssä ja olivat töissä siellä. Sehän myös oli tällainen yhteiskunnalle hyödyllinen työ.
Mutta minne organisoidaan nykymaailmassa meidät kaikki koneen ääressä istujat? Ei taida montaa sahaa tai muuta työtä enää tästä maasta löytyä minne täysin osaamattoman voisi töihin lähettää.Ap
Surullista, jos koet, ettet osaa mitään muuta kuin ”istua koneen ääressä”.
Minä, 47-vuotias nainen, nykyään johtaja, olen tehnyt mm seuraavia vähemmän koulutusta vaativia töitä elämäni aikana:
- maatalouden sadonkorjuutyöt (peruna ja marjat)
- metsänhoito ja maatilan polttopuun valmistelu (raivaussaha ja klapikone)
- tiilikattojen asennus
- lentokoneiden kokoonpanotyö (Patria, Jämsä)
Pystyisin kaikkiin noihin edelleen ja pienen perehdytyksen saatuani moniin muihinkin. Ikä ei paina ja kunto on hyvä.Onko aloittajan ongelma siis tosiaan todellinen, vai haluaako kirjoittaja vain luoda epävarmuuden mielialaa? Mikään mainitsemistani hommista ei vaadi superkuntoa tai ammatillista osaamista.
Minä ainakin mietin että miten mihin tehtävään päädytään. Siis miten käytännössä kaikki se tapahtuu.
Kauhea kaaos siitä tulee jos jokainen kansalainen alkaa itse keksiä mitä sodan aikana tekee, sinä ryntäät korjaamaan kattoja sota-alueelle ja yksi lähtee kärkkymään mistä saa aseen vaikka samalla oikeasti tarvittaisiin joku ajamaan rintamalla loukkaantuneet sairaalaan.Ei kai kukaan täysi-ikäinen Suomen kansalainen luule, että työvelvoitteisiin tai vaikka esikunnan osoittamiin tehtäviin jotenkin ”päädytään” tai niitä ”itse keksitään”? Oikeasti?
Tietenkin ne on organisoitu ja niistä tiedottaminen ei ole sen ihmeellisempää kuin ns liikekannallepano (sori, en muista nykytermiä).
Mikään poikkeustila ei vie normaalia tiedotusta, esim radiota tai paperipostia pois.
Työvelvoitteista päättää ja käytännön järjestelyt hoitaa Puolustusvoimat, paikallisesti niiden aluetoimistot. Siis fyysisesti samat paikat, joissa kutsunnat järjestetään.
Miten ne on organisoitu? Onko jollain lista missä lukee Pirkko, 32, Kielotie 16 b 5, menee tehtävään x? Tuskin.
Minulla ei ole mitään hajua missä kutsunnat järjestetään tai missä on minun paikallinen aluetoimisto. Enkä omista radiota.
Taitaa siis käytännössä olla ettei minulla ole mitään tehtävää sodan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin tehdä samoja etätöitä mökiltä Ruotsin puolelta kuin nytkin. Rintamalle lähetetään vain nuoret.
Vierailija kirjoitti:
Itse asun Helsinki-Vantaa lentokentän vieressä että tätä pirkkoa saisivat lähteä etsimään ihan muualta jos keksisivät jonkun excel-taulukon jonka voisin korjata maani puolesta. Muuta jännempää osaamista ei ole jos joku lähtee miettimään missä minusta olisi hyötyä sodan aikana.
Jep, minulla sama. Työtäni voin tehdä mistä päin maailmaa tahansa ja aion poistua maasta heti kun tilanne näyttää kehittyvän sellaiseen suuntaan, että sota tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/mika-olisi-roolisi-jos-sota-sy…
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/miten-tehtavia-jaetaan-sodan-a…
Ei tuollakaan ollut vastauksia miten mikään käytännössä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ruokkiko venäläistä trollia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/mika-olisi-roolisi-jos-sota-sy…
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/miten-tehtavia-jaetaan-sodan-a…
Ei tuollakaan ollut vastauksia miten mikään käytännössä toimii.
Kun työvelvollinen saa kutsun, hänen täytyy ilmoittaa asuin- tai oleskelupaikkansa työvoimaviranomaiselle. Työvoimaviranomainen antaa työvelvolliselle työmääräyksen, johon on kirjattu mm. työtehtävä, työpaikka ja työtehtävän kesto.
Työmääräystä ei saa antaa henkilölle, joka ei voi työn vaatimaksi ajaksi poistua kotoaan jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevan lapsen tai muun henkilön hoitamisen vuoksi, jos hoitoa ei voida muuten järjestää. Työvoimaviranomainen saa antaa työvelvolliselle työmääräyksen vain sellaiseen työhön, jota tämä pystyy kohtuudella tekemään ottaen huomioon hänen ikänsä, terveydentilansa, mahdollinen vammaisuutensa, perhesuhteensa, koulutuksensa, aikaisempi työkokemuksensa sekä tehtäväksi määrättävän työn luonne.
Määräystä on pakko noudattaa, ellei esimerkiksi luotettavasti kykene vetoamaan terveydentilaan edellä kerrotusti. Joka jättää työvelvollisuutta noudattamatta tahallaan tai huolimattomuudesta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, valmiuslakirikkomuksesta sakkoon.
Lähde: Tuija Sundberg, Puolustusvoimien asessori
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/mika-olisi-roolisi-jos-sota-sy…
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/miten-tehtavia-jaetaan-sodan-a…
Juu että siis viranomaisilla on minusta tiedot iästä (tietysti), terveydentilasta (saatavilla mutta tuskin valmiiksi), perhesuhteensa (mikä kaikki tähän lukeutuu? Esim omalla kaupungilla ei pysy tieto lapseni eri kaupugissa asuvasta hoitajasta joten epäilen tiedon todenmukaisuutta), koulutuksensa (liiketalous, mitä ne sillä tiedolla aikoo tehdä?), aikaisempi työkokemuksensa (tämäkö on se millä ne keksii mitä teen?) sekä tehtäväksi määrättävän työn luonne (se tärkein kysymys kuka sen työn päättää ja millä perusteella?)
Ja sitten ne ennen velvoitteen lähettämistä (miten?) ne selvittää pääseekö lapseni tarhaan vai olenko hoitamassa kotona (olen hoitamassa häntä jossain muualla kuin kotona jos sota on käynnissä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä höhlää p#skaa ap suollat suustasi ilmoille?
Jos ja kun oma isänmaa ja kotimaa on todella uhattuna, niin kaikki kansalaiset yhdistävät aina voimanansa ja puolustaat omaa vapauttaan, omaa kansaansa ja omaa kotimaataan viimeisen päälle tarkkaan ja loppuun asti.
Onhan toi nähty jo vaikkapa Ukrainan sodassa.
Sillä näytäpä ap mulle kansa ja kansalaiset, jotka ovat valmiita luopumaan omasta vapaudestaan ja omasta isänmaastaan, täysin ilman vähäisintäkään vastarintaa.
On helppo huudelel sinne tänne ja vaikka mitä, jos ei käsitä sitä tosiasiaa, mitä tarkoittaa se, että joku vieras maa valloittaa sun oman kotimaasi.
Eikä käsitä sitä, mitä se tarkoittaa kun omassa kotimaassa tulevat voimaan tuon voittaneen maan lait ja järjestykset ja asetukset.
Voimaan voi tulla kuolemanrangaistukset, sananvapauden täydellinen loppuminen, vanhusten ja vammaisten syrjiminen, Toisinajattelijoden loputtomat vankeudet.
Myös työttömien pakottaminen mihin tahansa duuneihin, myös suoraan niin paskaduuneihin, kuten yleisten käymälöisen tyhjentämiseen, ruumiin osien kokoamiseen eri tilanteissa, ja mihin muuhun tahansa.
Tätä kaikkea se tarkoittaa, jos hyökkäävä maa voitta ja voi ottaa toisen maan hallintoonsa.
Joten on taatusti sata varmaa, että jokainen suomalainen taistelee viimeiseen asti siitä, että hänen kotimaansa ja sen naiset lapset, ja koko maa säilyy edelleen itsenäisenä valtioina.
Okei missä ja miten minä sitä maata puolustaisin? Saanko siis itse päättää?
Kauhean pitkä viesti ilman että siinä olisi yhtään asiaa.
Oletko käynyt armeijaa? Siellä minulle kerrottin nuo ihan hyvin. Suomalaisen pitäisi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/mika-olisi-roolisi-jos-sota-sy…
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/miten-tehtavia-jaetaan-sodan-a…
Ei tuollakaan ollut vastauksia miten mikään käytännössä toimii.
Kun työvelvollinen saa kutsun, hänen täytyy ilmoittaa asuin- tai oleskelupaikkansa työvoimaviranomaiselle. Työvoimaviranomainen antaa työvelvolliselle työmääräyksen, johon on kirjattu mm. työtehtävä, työpaikka ja työtehtävän kesto.
Työmääräystä ei saa antaa henkilölle, joka ei voi työn vaatimaksi ajaksi poistua kotoaan jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevan lapsen tai muun henkilön hoitamisen vuoksi, jos hoitoa ei voida muuten järjestää. Työvoimaviranomainen saa antaa työvelvolliselle työmääräyksen vain sellaiseen työhön, jota tämä pystyy kohtuudella tekemään ottaen huomioon hänen ikänsä, terveydentilansa, mahdollinen vammaisuutensa, perhesuhteensa, koulutuksensa, aikaisempi työkokemuksensa sekä tehtäväksi määrättävän työn luonne.
Määräystä on pakko noudattaa, ellei esimerkiksi luotettavasti kykene vetoamaan terveydentilaan edellä kerrotusti. Joka jättää työvelvollisuutta noudattamatta tahallaan tai huolimattomuudesta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, valmiuslakirikkomuksesta sakkoon.
Lähde: Tuija Sundberg, Puolustusvoimien asessori
Miten se kutsu tulee? Kuka keksii ja millä peruteella mitä kukakin tekee? Miten velvoitteen saanut pääsee paikalle? Ei tuossa vastattu mihinkään kysymyksiin, samaa turhaa sanahelinää kuin koko velvollisuus.
Olen ollut sattumalta töissä maassa, jonne tuli sotatila. Kun se tulee, käy kuten Ukrainassa. Prosentti tai kaksi karkaa, muut tiivistyy timantiksi. Minäkin suunnittelin aika tarkasti tavat suojella perhettäni vaikka en ollut kotimaassani. Silti olisin tarvittaessa ollut valmis vaarantamaan henkeni.
Kunnes olet siinä tilanteessa, kaikki on teoriaa. Hyökkääjä ei saa sitä samaa päättäväisyyttä koskaan. Näkyy jopa "Tuntemattomassa" kun lukee tarkkaan.
Surullista, jos koet, ettet osaa mitään muuta kuin ”istua koneen ääressä”.
Minä, 47-vuotias nainen, nykyään johtaja, olen tehnyt mm seuraavia vähemmän koulutusta vaativia töitä elämäni aikana:
- maatalouden sadonkorjuutyöt (peruna ja marjat)
- metsänhoito ja maatilan polttopuun valmistelu (raivaussaha ja klapikone)
- tiilikattojen asennus
- lentokoneiden kokoonpanotyö (Patria, Jämsä)
Pystyisin kaikkiin noihin edelleen ja pienen perehdytyksen saatuani moniin muihinkin. Ikä ei paina ja kunto on hyvä.
Onko aloittajan ongelma siis tosiaan todellinen, vai haluaako kirjoittaja vain luoda epävarmuuden mielialaa? Mikään mainitsemistani hommista ei vaadi superkuntoa tai ammatillista osaamista.