Mitkä leipomukset muistat parhaiten lapsuudestasi?

Äidin tekemä tuulomantorttu, eli vähän kuin mokkapalat mutta vaalealla taikinalla. Joskus lapsena saatoin käydä kähveltämässä kaapista torttupaloja ja syödä niistä pelkän kuorrutteen, ja loput piilotin sängyn alle.

Äidin leipomuksista tuulomantorttu. Mamman pikkulätyt ja pöydässä aina useampaa omatekoista hilloa. Mummun kanssa leivottu piimälimppu. Lisäksi kylän korpputehtaasta kaverin äidiltä haetut tuoreet korput. Ja se kerta, kun äiti leipoi leipää ja unohti suolan taikinasta. Se leipäerä tuntui kestävän ikuisuuden...

70-luvulla, kun olin alle kouluikäinen pikkukakara, lumusin päivät ulkona.

Joskus äiti huuteli syömään. Parasta silloin oli kyllä äidin paistamat rieskat.

Viipalepiparkakut sellaiset joiden keskellä oli mantelirouhetta. Ihan parhautta.

Ja lätyt mansikkahillolla (itsetehty sekin) NAM

bostoninkakku, tiikerikakku, lusikkaleivät, karjalanpiirakat

Hiilukaiset. Kuka muu on syönyt?

puolukkapiirakka, kaurapaistos, teeleivät, hanna tädin kakut

Monta herkkua jo mainittu... Savolaisen on pakko sanoa kotona tehty kalakukko. Äiti leipoi ja molemmat mummot. Sitkeä kuori oli niin hyvää voin kanssa, samoin sisuksen lihapalat. Oli se kalakin hyvää, mutta miten siihen aikaa 70-luvulla sianliha oli maalla niin hyvää! Karjalanpiirakat tehtiin itse myös, Leivon edelleen itsekin niitä. Ruispuurosta ja naurispuurosta pidin ihan pienena lapsena. Herkkuja ei tule mieleen, kaikki olivat hyviä.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 20:29"]Isoäidin leipoman kakon eli hiivaleivän. Namsssss!
[/quote]

Sama täällä!
T.ex-porilainen

Ruisleipä, mustikkapiirakka, vesirinkelit, suklaapiparkakut.

Vaarin tekemät valkosipulisämpylät. Vaari aina soitti (asuivat 2 km päässä), että nyt on sämpylöitä, ja innolla pyöräilin sinne. Odottamassa oli kannullinen teetä, ja jumalaton keko lämpöisiä herkullisia sämpylöitä liinan alla.
Äidin omenpiirakka, jossa oli muruseosta päällä. Se oli niin hyvää, että piti pakastimestakin varkain käydä pari palaa nappaamassa, ja järsiä niitä jäisinä.

Kun mummo teki rieskat, hapanleivät ja pullapitkot. meijeristä tuli rieskan päälle tuoretta sinistä emmentalia. Nam.

Äidin tekemät sämpylät ja korvapuustit. Olis hyvä itsekin ruveta...ei vaan jostain syystä irtoa.

ja miten hyviä muistoja ne on.

Voi miten vihasin sitä ainaista leipomista! Äidillä ei ollut koskaan aikaa olla minun kanssani, vaan aina piti siivota/tiskata/kitkeä/LEIPOA!!! Äidille oli joku kunnia-asia, että juuri mitään ei ostettu kaupasta vaan kaikki oli itse tehtyä. Eikä niihin vastaleivottuihin saanut edes koskea. "Ei niitä nyt oteta, täytyy laittaa pakkaseen ja jos tulee vaikka jotain vieraita niin täytyy olla varalla. Tulet lihavaksikin jos nyt niitä söisit." Leipomuksia vanhetettiin kellarissa, ja sitten kun homehtuminen oli jo lähellä niin saattoi saada muutaman. Ja jälleen oli kiire leipoa uutta. Että mä vihasin sitä LEIPOMISTA! Inhoan koko sanaa!

Äitini leipoi usein karjalanpiirakoita, jotka olivat kyllä erityisen herkkuja!!! Nam!!! Mummon leivonnaisista tulee mieleen ruisleipä. Siinä oli ikivanha juuri ja tiinua säilytettiin järvessä

Ohrarieskat omiin ohrajauhoihin, grahamsämpylät, korvapuustit.

Naapurin Saima-tädin tekemät voisilmäpullat. Koskaan myöhemmin en ole saanut vastaavanlaisia.

Äidin pannarit ja mummun mansikka-kermakakut :)

Isoäidin leipoman kakon eli hiivaleivän. Namsssss!

Korvapuustit (äidin) ja pyöröt (mummun).