Miksi mulla ei ole kunnianhimoa? Olen kyllä yliopiston käynyt, mutta olen tyytyväinen nykyisessä helpossa ei-niin-vaativassa työssäni?

Uralla ei ole käärinliinoissa mitään merkitystä.

Ei ku kaikki pitää miettiä niin, että näyttää hyvältä CV:ssä.

Vierailija kirjoitti:

Uralla ei ole käärinliinoissa mitään merkitystä.

Ei ole, mutta ennen niitä, haluan elättää itseni ja se verran hyvin, ettei tarvitse muiden kukkarolle mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uralla ei ole käärinliinoissa mitään merkitystä.

Ei ole, mutta ennen niitä, haluan elättää itseni ja se verran hyvin, ettei tarvitse muiden kukkarolle mennä.

Mikä on riittävä palkka?

Minäkin olen tieten työtön, vailla aikomusta mennä töihin. Pärjään vallan mainiosti minimituloilla ja jonkun uran luomisen sijaan elän mieluummin harrastellen ja itseäni niissä kehittäen.

Samoin.Opiskelin hyvän ammatin mutta tein hanttimhommia, rakastin työtäni.

Ei ole ollut tarvetta istua konttorissa ja pukeutua uniformuun.

Eivät kaikki halua juosta rahan perässä, vaan ennemmin keskittyvät siihen mielenkiintoiseen työhönsä. Jos on fiksu, niin silti tälläkin reseptillä se palkka voi ajan myötä nousta, kun asiantuntijuus omassa työssä kasvaa. Ei se välttämättä vaadi mitään manageripolkua ja esimiesvastuita, vaan pelkästään sitä, että oppii tekemään vaikeampia hommia, mitä harvemmat osaa ja saa sitä kautta enemmän palkkaa. 

Jos on fiksu ja työ on helppoa, niin ennen pitkäähän siinä tulee aivokuolema ja se työ alkaa tuntua tappavan tylsältä ja sitä kautta kuormittavalta. Uutta opittavaa ja vaikeusasteen lisääntymistä pitää olla sopivasti. 

Miksi pitäisi olla? Etkö sitten elätä itseäsi nykyisellä työlläsi?

Hienot urat ja työt on sellaisia, että ne stressaa ja tulee vapaa-ajallekin. Rahaa saa joo enemmän, mutta onko sen arvoista kun terveys romahtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uralla ei ole käärinliinoissa mitään merkitystä.

Ei ole, mutta ennen niitä, haluan elättää itseni ja se verran hyvin, ettei tarvitse muiden kukkarolle mennä.

Mikä on riittävä palkka?

Riittävä palkka on se, jolla elää ja maksaa kulunsa sekä saa hieman myös sukanvarteen. Palkka jolla tuntee olevansa riippumaton. Ei joudu yhteiskunnan tai kenenkään muunkaan elätiksi.  Tämän luulisi ainakin olevan jokaisen terveen ihmisen toive.

Oma palkkani on riittävä hyvinkin. Tosin olen myös kunnianhimoinen siinä mielessä että halua oppia ja edetä, koko ajan.  Mutta jos sellainen ei kiinnosta, jos tuntee olonsa hyväksi ja tyytyväiseski sillä mitä on saavuttanut, mitä pahaa siinä on?

Pääasia että on kuitenkin terve itsekunnioitus eikä halua loisia.

Valettahan se on, että töissä pitää olla haastetta ja hyvää stressiä ei ole olemassakaan.

Oranvanpyörä tarvii pyörittäjiä.

No sitten sinua ei kiinnosta. Jos nautit vaatimattomasta työstäsi niin miksi pitäisi pakosta mennä töihin, josta et nauti?

Ei mullakaan ole. Yritin yliopistoo it-alalle, mutta siihen aikaan vain 20 % pääsi, toisin kuin nykyään. Teen ihan tyytyväisenä assarin hommia amk-koulutuksella.  Kaikki yliopistoalat olivat sellaisia etten keksinyt mitään ammattia, mikä kiinnostaisi. Ei ole juurikaan asiakaspalvelua ja vähän avustan suunnittelussa, muuten itsenäistä ja helppoa työtä ilman stressiä.  Palkka 2950 euroa/kk, pärjään ihan hyvin, tosin puoliso on myös ja hän tienaa hieman enemmän, ei merkittävästi enemmän.

Ihan sama! Olen ollut ennen kilpailuhenkinen ja pärjännyt koulussa/koulutuksissa hyvin, nautin uuden oppimisesta jne. Mikään urakehitys ja tittelit eivät vaan kiinnosta. En kaipaa alaisia enkä lisävastuita. Haluan vain tehdä työni, ja sen teenkin hyvin ja kunnolla. Olen tyytyväinen näin.

Itselläni ei siis ole asian kanssa ongelmaa, haluan vain tsempata aloittajaa. Et ole ainoa!

Minä en kaipaa kunnianhimoa vaan edes kiinnostuneisuutta alaa kohtaan, jolla työskentelen. Tai tarkemmin: jonne olen ajautunut.

On painajaismaista olla asiantuntijatyössä, jossa edellytyksenä on jatkuva omaehtoinen kehittyminen, mutta kehittyminen on käytännössä mahdotonta jos ei jaksa kiinnostua eikä paneutua todella puisevalta tuntuviin aihepiireihin (numerot, taulukot, eksakti insinöörilogiikka).

Moni menettää mieluummin mielenterveytensä opiskellessaan tietyn tutkinnon/ammatin hampaat irvessä, vain siitä syystä että saa loistaa tittelillään.

Ole onnellinen, Ap! Nauti! Kun tienaat tarpeeksi ja menosi pidät tulojen mukaan kunnossa, kaikki on hyvin!

Olen aivan samanlainen. Opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jolta en valitettavasti ole saanut töitä. Nyt teen sellaista hommaa, jota olisin voinut tehdä ilman mitään koulutustakin. Helppoa: menen 8 tunniksi töihin, teen hommat ja nostan palkan. Ei stressiä eikä vaatimuksia kehittyä ja kehittää. Harrastan vapaa-ajallani mielenkiintoisia asioita ja sitä, mitä aikoinani opiskelin.

Kaverini oli yhtä loistava koulussa kuin minäkin, haki opiskelemaan alaa, joka oli kova. Meni alansa töihin, mutta on ihan hajalla henkisesti. Raataa päivästä toiseen reunalla, juo, matkustaa ja urheilee pakonomaisesti vähät vapaa-ajat. Suorittaa elämäänsä. Työnantaja on sitonut oravanpyörään mukaan, vaatimukset ja vastuut kasvaa koko ajan. Ei nauti elämästään, vaan miettii sen lopettamista. Työn vuoksi!

Minulla on sama juttu kuin ap:lla. Olen oman alani töissä, mutta en kovin vaativass tehtävässä. Jos olisinkin jossain vaativassa tehtävässä , ei peruspalkkani siitä nousisi kuin 150€ Ja joutuisin juoksemaan niska limassa ja tekemään vuorotyötä.

Se on hyvä, että on sinunkin kaltaisia ihmisiä.

Ongelmaksi muodostuu, kun sellainen ihminen, joka haluaa koulutustaan vastaavan työn, ei sitä saa. Tai että esimies ajattelee, että tämä laskujen kopioiminen paperilta tietokoneelle vaatii vähintään tradenomin ja mielellään KTM:n, kun kyllähän nää meidän numerot nyt niin tärkeitä on!

Itselleni työn mielekkyydellä on hyvin, hyvin suuri merkitys. Työ syö niin ison osan päivästä.