Nolottaa
Listataan omia nolottavia tilanteita
Aloitin ketjun ja otsikossa näppivirhe - voi tsiisus, mikä häpea
Kommentit (24)
Kutsun joskus ihmistä väärällä nimellä. Miksen opi??? Jättäisin vain nimen pois.
Yritän käyttää kaupassa toisen ketjun korttia. Ihan eri näköisetkin...
Yritän käyttää kaupassa toisen ketjun korttia. Ihan eri näköisetkin...
Nolottaa oma käytös, kun olen vastaamatta kaverin yhteydenottoihin huonon itsetuntoni ja katkeruuden takia. Kyseessä ihana ja pitkäaikainen ystävä, mutta tunnen aina alemmuuskompleksia kun juttelemme. Hänellä on työ, hieno ura, perhe ja kaikki elämässä hyvin, minulla taas ei.
Joskus kaupassa nolottaa ihan sikana napata se suklaa siinä kassalla. Kun jo siihen asti pääsin ohi karkkien!
No se tuttu:
Kaaduttuani vilkaisen heti hätäisesti, näkikö kukaan. Onneksi kaatuminen on harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa oma käytös, kun olen vastaamatta kaverin yhteydenottoihin huonon itsetuntoni ja katkeruuden takia. Kyseessä ihana ja pitkäaikainen ystävä, mutta tunnen aina alemmuuskompleksia kun juttelemme. Hänellä on työ, hieno ura, perhe ja kaikki elämässä hyvin, minulla taas ei.
Voisitko laittaa ihan vaan yleisen viestin esim kevättunnelmista, naistenpäiväonnea yms
Siis jos on nainen...
Ettei tule nolostusta lisää
Kun naapuri antaa pihassa joulukukan ja itsellä ei ole tapana
Kaupan kassalla punnitsematon kurkku tms
Kun joku tervehtii kadulla eikä ole aavistustakaan, kuka on. Näyttää ehkä etäisesti tutulta. Tai sitten ei.
Mikä lastentarhaleikkialoitus tää on. Naurattaa oikein.
Näin oli tarkoituskin. Että siis naurattaa...
Kun joku vouhkaa siivouksestaan jai ikkunanpesustaan... laiska minä
Vierailija kirjoitti:
Kun joku vouhkaa siivouksestaan jai ikkunanpesustaan... laiska minä
***Ja/tai = jai hah
Kaupassa kun joku huutaa itseni kanssa saman nimistä henkilöä, niin vaistomaisesti vastaan että 'mitä', jonka jälkeen huomaan mokanneeni.
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa kun joku huutaa itseni kanssa saman nimistä henkilöä, niin vaistomaisesti vastaan että 'mitä', jonka jälkeen huomaan mokanneeni.
Sama, kun joku huutaa: Äiti! Puolenkymmentä äitiä kääntyy, vaikkei olis lapsia mukanakaan.
Joskus juhlissa toisella naisella oli samanlainen leninki. Kyllä nolotti. Ei muuten usein satu.
Useinhan nolotus on aivan turhasta. Kerran vieras nainen puki ylleen minun huivini. Kyllä nolotti pyytää se takaisin. HÄNENHÄN olis kuulunut olla nolo eikä minun.
Oi ei. Kävin kaupassa eilen ja pihassa yks komistus katto mun päälle. Kotona vilkaisin peiliin. Leuassa jugurttia. No johan mä ihmettelinkii!