Nolottaa

Kaupan jonossa edellä olevan naisen puserosta roikkui pitkä tuoteselostelappu niskasta. Kuiskasin asian ja käänsin lapun puseron sisään. Hän oli niin kiitollinen, että minua nolotti. Oli iltapäivä. Eikö kukaan ollut huomauttanut. Koko päivän aikana.

voi thsiiihsus kun on tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Kun joku tervehtii kadulla eikä ole aavistustakaan, kuka on. Näyttää ehkä etäisesti tutulta. Tai sitten ei.

Ja kun kaupassa tulee juttelemaan joku ja puhuttelee minua nimellä, minulla ei pienintäkään aavistusta mistä tuntee minut ja kuka tuo juttelija on. Olen oppinut luovimaan, kyselen ympäripyöreitä. Olen ”julkisessa työssä” jossa tapaan paljon ihmisiä, autan heitä eteenpäin, jään heille mieleen, minä en millään voi kaikkia nimeltä muistaa.

Saunavuorot. Naapurien kanssa yhteinen pihasauna, ei varsinaisia vuoroja, se lämmittää ken ehtii. Ovessa ei lukkoa, naapurin mies tuli kun olin ilkosillani pukuhuoneessa.

Ja minua nolotti enemmän kuin häntä.