3-vuotiaan nukkumaan meno: Nukahatavatko muut yksin ?

Joo, ollaan varmaan periaatteessa ihan samaa mieltä. Enkä mä todellakaan halunnut väheksyä että teillä on NIIN helpot lapset ettei mitään tarvi tehdä. Sinun kirjoituksesi sai imnut ehkä vain ajattelemaan näitä vanhoja (mm. av:llä) käytyjä keskusteluja asiasta ja siitä miten jotkut ihmiset ajattelevat.



Ja mitä en tuonut ilmi tekstissäni, oli että lapset todellakin tarvitsevat ohjausta ja aikuisen joka näyttää mihin suuntaan mennään. Lapsi, joka saa päättää (tai oikeastaan joutuu päättämään) kaikesta, on turvaton lapsi. Ja olen minä nukutusten ja muiden suhteen sitä mieltä että jos siihen rupeaa kulumaan tunteja, ja tämä rasittaa vanhempia niin sillon asia on lipsunut käsistä! Meillä vaan menee niin sujuvasti tuo että esikoinen pitää itse huolta nukahtamisestaan ja iltatoimista, keskimmäinen nukkuu vieressä ja kuopus sivuvaunussa.



Sullekin sori, meillä on ollut kauhean stressaava kuukausi takana ja tänään alkaa loma joten omat hermot vähän kireellä. Eilenkin olin kärkkäästi kirjottamassa päätäiden leivämisestä =) Joo, hyvää viikonloppua ja mä täällä nyt rauhotun ja kerään voimia ja palaan sitten palstailemaan.

on nukkunut pienestä pitäen omassa sängyssä eikä tänä päivänäkään vaadi muuta kun hyvän yön toivotuksen ja hän hyvin tyytyväisenä käy nukkumaan. Samalla kaavalla kasvatettu KUOPUS (nyt 2,5v) on meilläkin täysin päinvastainen. Hän ei pysy ei sitten millään omassa sängyssä ellei siihen viereen jää istumaan tai makoilemaan. Joskun siinä ei mene kuin 10 min joskus tuhraantuu 1 h!! Tosi ärsyttävää, olen myöskin yrittänyt kaikenmaailman juttuja lueskella ja keksiä hyvää ratkaisua tohon, kerran olen yrittänyt että sitkeästi vien aina vaan takaisin omaan huoneeseen ja peittelen rauhallisesti nukkumaan, mutta kun kello rupesi näyttämään jo puoli 12 illalla eikä " leikistä" vieläkään näkynyt loppua, minä luovutin....ehkä sitä ei olisi kestänyt enää kuin 10 minuuttia, mutta minä en enää jaksanut. Kuopuksella tuntui kyllä olevan vielä virtaa tähän äidin ja isin järjestämään kivaan pikku leikkiin!!



No nyt ollan taas ajateltu tuota uutta sitkeää " unikoulua" kuopukselle, mutta täytyy varmaan nukkua itse vähän varastoon etukäteen kun ei viittis niin monesti luovuttaa!



Näin siis meillä, ja tosiaan minäkin suureen ääneen kyllä ihmettelen näitä totuttamis juttuja kun meilläkin toinen lapsista nukkuu ja toinen ei ja täysin saman kaavan mukaan ollaan menty.



Tsemppiä vaan muillekin kukkujoiden vanhemmille ja kertoilkaa toki hyviä reseptejä tuohon nukahtamiseen niin mekin voimme niitä hyväksi käyttää!

Poika on nyt 3,5-vuotias. Joskus harvoin hän itse sanoo, että hän menee sänkyyn ja häntä täytyy tulla silittelemään, jolloin hän yleensä nukahtaa itsekseen 5 minuutissa.



Normaalisti hän nukahtaa isän luettua hänelle iltasadun isän syliin. Toistaiseksi emme ole nähneet tarvetta yrittää muuttaa näitä rituaaleja. Ehkä sitten, kun lasta ei jaksa enää kantaa sänkyyn.



Eli katsokaa ja kauhistakaa. :-)) *kieli poskessa*

Hän saattaa kyllä pomppia sängystä pois useaan otteeseen, mutta ohjaan hänet aina takaisin ja tarvittaessa pidän kiinni. poika inhoaa kiinnipitoa niin paljon, että käskee kohta minut pois. Meillä aina samat turvalliset iltarutiinit ja eteisessä palaa valo. On se silti vähän taistelua välillä. Mutta vieressä en ala istumaan.

nukahtaa yksi omaan sänkyyn, omaan huoneeseen.

Neiti on nukkunut omassa huoneessa 8kk iästä lähtien, ja aina nukahtanut yksin. Alussa neiti itki ja vinkui heti kun äiti tai isä lähti huoneesta, mutta 10 minuutin jälkeen itku loppui.

Tyttömme on helppo lapsi nukahtamisen suhteen...

Kyllä se siitä...

on siinnä ettei lapsi nukahda itsekseen? Siis jos nukahtaa 2 minuutissa vanhempi vieressä? JOtenkin olenko laiska vai mitä mutta se on ollut mukava hetki meille kaikille,lapsen nukkumaan meno,viimeaikoina



t. tiivii,jolla oli vauva erittäin huonouninen ja unikoulut oli tosi raastavia,nyt poika nukahtaa site et ollaan vierellä,mutta aikaa kuluu muutama minuutti,en koe tarvetta muuttaa tyyliä,toistaiseksi : )



+poju 2 v 1 vko + pienenpieni

Jos viittaat minun kirjoitukseeni, niin eihän viereen nukahtamisessa mitään pahaa olekaan, jos KAIKKI ovat siihen tyytyväisiä. Sen sijaan, jos joku osapuolista (äiti, isi, lapsi, isommat lapset) ovat tyytymättömiä, ei ratkaisu ole toimiva. Onneksi jokaisella on kuitenkin mahdollisuus tehdä omalla tavallaan! Ollaan onnellisia siitä, eikä syyllistetä itseämme!

Tiivii, olen minie kanssa samaa mieltä että minusta jokaisen perheen on yritettävä löytää konsti joka sopii juuri heille. Me ollaan miehen kanssa aina tykätty että joku lapset nukkuu vieressä ja lapset ovat tykänneet siitä. Siispä en näe mitään syytä muuttaa tätä. Esikoinen itse ilmotti jossain vaiheessa että haluaa omaan huoneeseen ja sitten siirtyi sinne. Ei juuri ole sen koommin väliin tullut, viikonloppuaamusin tulee köllöttelemään.



Yhdessä vaiheessa lapset nukku samassa huoneessa mutta siitä seuras että kuopus huusi pää punasena raivosta, jolloin keskimmäinen hermostu ja rupesi karjumaan, jolloin esikoinen sai slaagin jne jne jne.



Mä olen ihmisille yrittänyt sanoa että lapsen nukuttamisessa ei ole mitään pahaa ja ympäristön paineiden takia siitä ei kannata yrittää päästä eroon. Meidän lapset ovat sitten ehkä herkkiä kun näkevät painajaisia ja pelkäävät pimeää ja yksinäisyyttä joten haluan tarjota heille mukavan tavan nukahtaa. Ei mun aikani nyt niin kallista ole, että jos kerran päivällä olen valmis palvelemaan lapsia (tarkotan siis tekemään ruuat, sylittämään, vaihtamaan vaipat ym, auttamaan läksyissä) niin sitten illalla en yhtäkkiä millään voisi istua 15 minuuttia lapsen vieressä. Mä en ole sitä tajunnut että miksi se siis PERIAATTEESSA on jotenkin niin hirveetä joutua illalla olemaan lapsen kanssa että tämä nukahtaa.



Jos lapsi taas tyytyväisenä jää omaan sänkyynsä vaikka sadun jälkeen niin tämähän on hienoa. Jokainen lapsi on yksilö ja jokaiselle sopii oma tyyli. Ja vielä yksi mitä ihmettelin kun tuttavillamme on nimenomaan periaate että lasta ei nukuteta. He kertoivat että jos ovat vieressä niin tyttö (4v) nukahtaa nopeasti mutta heistä ei ole hyvä totuttaa lasta tähän. Nyt on niin että tyttö tuntikaupalla (todellakin!) ravaa edes takasin sängystä olohuoneesee, pyytää millon mitäkin ja nukahtaminen on todella rasittavaa. Tällaisessa tilanteessa musta vanhempien kannattais harktia sitä nukuttamista.

Meillä kolme lasta. Esikoisen kanssa oli varsinainen nukkumaanmenoshow pitkään, kun halusin, että nukahtaa itsekseen. Toisen opetin jo vauvana nukahtamaan itsekseen. Oppi hyvin ja helposti ja on siitä lähtien aina nukahtanut itsekseen. Kokemuksesta viisastuneena ajattelin toimia samoin kolmannen kanssa. Samat (eivätkä muut) temput eivät kuitenkaan onnistuneet: itsekseen nukkumameno olisi vaatinut pitkää huudattamista ja sitä en halunnut. Edelleen nukutan lapsen 3v viereeni. Välillä nukahtaa jo iltasatuun. Pari kertaan on mennyt nukkumaan itsekseen omaan sänkyynsä, mutta jo seuraavana iltana on alkanut vaeltelu. Koen pääseväni huomattavasti helpommalla nukuttamalla hänet kuin pinna kireänän viemällä lapsen miljoona kertaa takaisin omaan sänkyynsä, jos hän sieltä pois lähtee. Ei hän enää teini-iässä minua vierelleen huoli.



Kukin tyylillään ja lapset myös ovat oikeasti erilaisia.

Eli on aina ollut hyvä nukkuja ja nukahtanut itsekseen vauvasta lähtien. Sitten jossain kahden vuoden jälkeen tuli sellaisia mörkö-kyselyjä, että halusi jonkun jäämään huoneeseen. Se oli yksi vaihe, mutta olen huomannut, miten ihanaa on iltasatujen jälkeen jäädä sohvalle loikoilemaan ja juttelemaan pojan (poika omassa sängyssä) kanssa hetkeksi. Ja hän kertoilee kaikenlaista mielenkiintoista ennen kuin nukahtaa. Sitten saattaa kesken hiljaisuuden sanoa, äiti mä rakastan sua tai isi ja minä rakastetaan sua. Siis tämä on sellaista meidän välistä lämpöä ja tärkeää sellaista. Muutenkin hän on osa-aika hoidossa ja vietämme paljon aikaa yhdessä, joten kyse ei ole siis ainoasta päivän hetkestä äidin kanssa - jos jollain tuli mieleen. Ja toisekseen jää välillä nukahtamaan ihan itsekseenkin, mutta milloin mitenkin. Itse nautin illan hiljaisista yhteishetkistä.

eli täällä kun nyt ihmetellään minkä takia lapset pitäisi saada nukahtamaan itsekseen... Meillä tavoitteena olisi ainakin ihan käytännön syyt eli jos lapsukaiset menisivät ihan itsekseen omiin huoneisiinsa niin ehtisin vaikka sillä aikaa laittaa pyykit koneesta kuivumaan taikka jotakin muuta rästiin jäänyttä hommaa voisi tehdä tuolloin tai sitten esimerkiksi viikonloppuna kun en itse välttämättä haluaisi käydä nukkumaan klo 20.30 olisi kiva jos ei tarttisi sängyn pohjalle mennä silloin makoilemaan tunniksi, jonka jälkeen ei yleensä enää jaksa mitään tehdä jos sattuu vielä heräämään itse.



Ei minullakaan olisi mitään sitä vastaan jos vaikka kuopus nukahtaisi syliin iltasatua lukiessa, mutta kun hän vain pomppii ja kiljuu ja keksii mitä kummallisempia juttuja ja tosiaan ihan väkisin pitää itseään hereillä vaikka kuinka väsynyt olisi.



Mutta niinkuin täälläkin moneen kertaan on puhuttu niin jokainen tekee tavallaan ja jokainen lapsi on tosiaankin erilainen enkä eikä kenenkään keinoja tai tapoja oikein voi arvostella oikeiksi taikka vääriksi, olisi vaan mukavaa jos jollakin olisi tosiaan joku taikasauva aseena, jotta ainakin meidän perheessä aikuiset saisivat hetken aikaa itselleen taikka kotitöilleen!



Mukavaa jatkoa kaikille ja toivotaan että teini-ikäisinä lapsemme menevät nukkumaan itsekseen ilman sen kummenpia rituaaleja, vaikka tuolloin me varmasti keräännymme taas joukolla tänne keskustelemaan miten nuo teinit saisi nimenomaan yksin omaan sänkyyn ja vielä sopivaan kellon aikaan =)

kolomonen:

Mukavaa jatkoa kaikille ja toivotaan että teini-ikäisinä lapsemme menevät nukkumaan itsekseen ilman sen kummenpia rituaaleja, vaikka tuolloin me varmasti keräännymme taas joukolla tänne keskustelemaan miten nuo teinit saisi nimenomaan yksin omaan sänkyyn ja vielä sopivaan kellon aikaan =)

Juuri näin!

Eli jos minä joudun makoilemaan lapsen vieressä 10 minuuttia että tämä nukahtaa niin se ei ole järin pitkä aika. Eli _meidän kohdalla_ en ymmärrä, miksi en voisi tuota 10 minuuttia uhrata lapsille. Pyykin ripustusta voi varmasti lyktätä muutaman minuutin ilman että siitä on kenellekään haittaa.

Olen kentin kanssa samoilla linjoilla siinä, että en usko tipan tippaa siihen, että vauvan tai lapsen nukkuminen, nukahtaminen ja läheisyyden kaipuu olisi jotenkin äidin ja isän hyvyydestä ja onnistumisesta kiinni. Todella pahasti vierastan sitä, että vanhemmat kiillottaa omaa kruunuaan sillä, että lapset nukahtaa helposti ja nukkuu yön hyvin.



Olen edelleen kentin kanssa samaa mieltä myös siitä, että lapsen persoona on se, joka tässäkin määrää kaikista eniten. Meillä myös esikoinen oli jo synnärillä se, joka huusi pää punaisena, vaikka masu oli täynnä ja kaikki muukin hyvin. Huusi huusi ja huusi, eikä sitä kukaan saanut nukkumaan. Ei tissimaidolla, ei pullomaidolla, ei omaan koppaan laittamalla. Huuto oli jotain aika kamalaa ja hysteeristä. Ja minä kun luulin siinä vaiheessa, että vastasyntyneet nukahtaa tissille saatuaan mahan täyteen.



Kotona yritetiin heti totuttaa vauva siihen, että laitetaan yöunille omaan sänkyyn. As if. Se hysteerinen huuto alkoi HETI siinä samalla kun muutaman vuorokauden ikäinen vauva laskettiin hereillä sänkyynsä. Syliin piti nukuttaa, ei siis tissille nukahtanut vaan syliin hytkyttämällä. Joo, totutettiin sitten vauva siihen, kun ei sitä vastasyntynyttä totta tosiaan omassa sängyssä huudatettu muutamaa minuuttia kauempaa. Ja väitän, että kuka tahansa muu äiti (joka on " osannut" totuttaa lapsensa nukahtamaan itse...) olisi toiminut samoin, tehnyt vain kaikkensa jotta vauva nukahtaa!!!



3kk iästä vauva yhtä äkkiä alkoi nukahtaa sinne sänkyynsä itse (juu, totta kai aina välillä koitettiin sitä omaan sänkyyn hereillä laittamista!!). Ja tätä jatkui pari kuukautta, kunnes YHTÄ ÄKKIÄ homma taas muuttui, vauva ei vaan yhtenä iltana enää jäänytkään sänkyyn unta odottamaan, vaan se sama tuttu hysteerinen huuto alkoi heti kun hänet sänkyyn laski. Silloin ajattelin, että vauva on jo niin iso että kestää hetken huutaa... No kun vartin antoi huutaa siten, että itse oli koko ajan sängyn vierellä ja taputteli ja laittoi tuttia, niin pari tuntia kesti sitten rauhoitella vauvaa sylissä... Meillä siis itku ei ikinä ole loppunut kuin syliin ottamalla, ei todellakaan millään tassuttelulla tai laululla tai tutilla tai millään muullakaan. Totesin sitten, että antaapa olla ja nukutin taas syliin. Tätä kesti vuoden ikään (ja taas aina välillä koitettiin omaan sänkyyn, vaan kun ei niin ei).



1v. iässä siirryttiin siihen, että lapsi laitettiin omaan sänkyyn ja minä pötkötin vieressä kunnes hän nukahti. Tähän meni noin vartti-puoli tuntia. Ja taas aina välillä koitettiin sitä, että lapsi jätettiin yksin odottamaan unta, mutta eipä vaan jäänyt, alkoi huutaa hysteerisenä taas heti ja juoksi perään, koitettiin kerran jopa ihan " unikoulua" siten, että ei vaan annettu periksi vaan vietiin lapsi aina takaisin sänkyyn ja sanottiin, että siellä pitää nukkua ja että nyt on yö jne. Joo, vaan kun mitään ei tapahdu, lapsi jaksaa 3-4 tuntiakin tulla pois sängystään ja huutaa hysteerisenä. Että annettiin olla.



Ja taas, ihan YHTÄ ÄKKIÄ, 1,5v. iässä alkoi jäädä sänkyynsä itse nukahtamaan. Ei mitään sen kummempaa tehty, taas vain yksi ilta koitettiin sitä sänkyyn jättämistä ja jäi. Tätä kesti taas muutaman kuukauden. Kunnes sama hysteerinen huuto alkoi taas yksi ilta. Vaikka kaikki oli kuten ennenkin.



No, sitten kun lapsi oli 2v4kk sanoin hänelle yksi ilta hänen vierellään pötkötellessäni, että äiti taitaa mennä pesemään hampaat tässä välissä, että lapsi on hyvä ja odottaa täällä sängyssä kiltisti. Ja kun 10 minuutin päästä kävin katsomassa, niin siellä se nukkui. Sama toistui seuraavana ja sitä seuraavana iltana. Viikon päästä tohdin jo sanoa, että äiti menee katsomaan telkkaria. Sille tielle lapsi sitten jäi. Siitä asti siis on nukahtanut itse. Eikä tuon jälkeen ole tullut enää takapakkia. Ja ennen tuota olin MONTA KERTAA koittanut samaa, eli jättänyt lapsen yksin sänkyynsä ja tulos oli sitä ennen aina ollut se sama, hysteerinen huuto.



Jotenkin mun on aika vaikeaa niellä sitä, että lapseni huono nukahtaminen olisi minun syytäni. Tuollainen samanlainen lapsi oli jo synnärillä! Ja edelleen nukkuu ihan älyttömän levottomasti, puhuu unissaan, kävelee unissaan, pyörii, kierii, potkii peitot ja myllää lakanat. Vauvana jouduin pitää häntä tosi tiukassa otteessa sylissä nukuttaessa, muuten käsien viuhtona piti hänet hereillä, vaikka uni oli aivan jo tulossa.



Ja jos seuraavaa lapsi onkin (toivon sitä kovasti) helpompi nukuttamisjutuissa, niin en todellakaan ota siitä kunniaa itselleni!!! Toki vanhemman pitää antaa tilaisuus nukahtamisen oppimiselle, mutta siinä kaikki. Mikään muu ei ole vanhemman hyvyyttä ja ansiota, vaan lapsen persoonaa ja tarpeita.

En lukenut koko ketjua, mutta peesi Kentille. Meillä myös yksin nukahtamaan " opettaminen" olisi tarkoittanut vauvan huudattamista hysteerisenä yksin. Ei sellaista voi tehdä. Meidän lapsella (tosin vasta reilusti alle 2 v) vaan yöunille nukahtaminen on aina ollut tavallista hankalampaa. Sen sijaan moni muu asia sujuu hyvin, olemme esim. opettaneet ja totuttaneet lapsen syömään erilaisia makuja, viihtymään ja käyttäytymään hyvin rattaissa, bussissa ja kaupoissa, nukahtamaan päiväunille rattaisiiin yksin jne. Siis ottakaahan vitsillä, en tosiaan ota näistä kunniaa itselleni. :) Lapset on erilaisia. Tsemppiä kaikille, joilla nukahtamisongelmaisia lapsia, toivottavasti tavalla tai toisella helpottaa, jos asia vaivaa.

Voi että kyllä raivostuttaa nämä Miniet sun mun, joilla ei kerta kaikkiaan ole käsitystä siitä, minkälainen voi temperamentikas lapsi olla. Yleensä lopetan tällaisten ketjujen lukemisen siihen, kun huomaan lauseen että " meillä on totutettu nukahtamaan.." Argh.



Toivottavasti Miniellekin siunaantuu vielä tässä elämässä lapsi, joka pistää ajattelemaan asioita vähän uudelta kantilta. Meillä on ollut hyvin paljon samanlaista kuin Moonikalla, ja todellakin yritettämisen puutteesta ei ole kysymys. Olisi kiva tietää, kuinka Minie totuttaa lapsen nukahtamaan itse, kun toinen takertuu jo sänkyyn laitettaessa niin kiinni, ettei sinne häntä saa hereillä ollessa vapaaehtoisesti laitettua ja jos joskus saakin, hysteerinen huuto alkaa välittömästi, kun yrittää lähteä huoneesta pois. Eikä siihen auta mikään. Lopulta huuto on sellaista hysteriaa, että vaikka pidät lasta sylissä ja keinutat -teet mitä hyvänsä- sitä ei saa rauhoittumaan. Lapsi ei enää itsekään muista mitä oikein huutaa. Lopulta sitten nukahtaa kesken huudon tai oksentaa. Ja kuvio toistuu aina, kun sitä yritetään. Ja kyseessä on siis reilun vuoden ikäinen lapsi, joka on ensimmäiset neljä kuukautta nukahtanut itse täysin normaalisti omaan sänkyynsä. Aivan normaali, aurinkoinen ja terve taapero, joka vain ei suostu edelleenkään nukahtamaan sänkyynsä itse. Eikä se meille ole ongelma, mutta kyllä välillä näitä juttuja lukiessa tulee mieleen, että mitä tämäkin idiootti elämästä tietää..