Lue keskustelun säännöt.
36 ja elämä jo ehtoopuolella
31.07.2015 |
Olen nuori mies mutta elän kuin eläkeläinen. Ei kiinnosta enää bilettäminen, työnteko eikä elämässä ole muutenkaan enää mitään erityisiä ambitioita. En ole pettynyt tilanteeseeni mutta välillä tulee mieleen, että mitähän sitä vielä seuraavat 50 vuotta tekisi.
Monella ikäiselläni on perhe ja silloin on aika selkeää, millä päivänsä täyttää. Silloin on myös odotettavaa 30 vuoden kuluttua lastenlasten muodossa. En ole masentunut enkä luovuttanut. Elin normaalisti elämäni ensimmäiset kolme vuosikymmentä hauskaa pitäen, nauttien ja opiskellen. Yhtäkkiä olen vain löytänyt itseni tilanteesta, jossa elämässäni ei ole mitään tavoiteltavaa, joskaan mikään ei ole varsinaisesti viallakaan.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä näkee kuinka vieraantuneita ihmiset todella on todellisuudesta. Luulitteko että elämä aina vain jatkuu nuorekkaana ja trendikkäänä? Mikään ei ole vasten mielisempää kuin joku aira samulin teinifarkuissa. Itse olen keski-ikäinen (30v) ja tiedostan että peliaikaa on riittävästi ellei syöpä tai muu tapa minua. Tarkoitukseni on kiertää vielä hiukan maailmaa ja toteuttaa kaikki perversioni ja nauttia elämästä. Sitten voin hyvillä mielin kuolla kun nuo asiat ovat vielä tehty. Vittumaista olisi kuolla niin että ei nähnyt eikä kokenutkaan mitään ja kuolin vuoteella alkaa huutamaan että haluan käydä unkarissa maistamassa tomaattikeittoa jne. Älkää hätäilkö, kuolema on ihana asia kun sen oikein oivaltaa ja täysin luonnollinen sekä väistämätön.
Juha.