Oletko ollut vaarassa kuolla?

Kahdesti olen ollut liikenneonnettomuudessa, jossa olisi vähänkin huonommalla tuurilla henki lähtenyt. Ensimmäinen oli kun talvikelillä auto lähti heittelehtimään 80km/h, ajautui vastaantuloiden kaistalle (jos olisi tapahtunut pari sekuntia aikaisemmin, olisin törmännyt suoraan rekan keulaan) ja pyöri ojassa katon kautta ympäri. Selvisin aivotärähdyksellä ja naarmuilla. Toinen kerta oli kun jäin jalankulkijana kääntyvän pakettiauton alle (jalka murtui, ei muita vammoja). Oppi kyllä arvostamaan elämää ja terveyttä noiden jälkeen! Näiden lisäksi useita ns. läheltäpiti-tilanteita liikenteessä autolla/pyörällä/hevosella, missä ei varsinaisesti kuitenkaan ehtinyt mitään sattua.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:28"]Jumala rakkaudessaan antaa lisä-aikaa kun selviää kuoleman vaarasta,näin hän puhuttelee ja pysäyttää ihmistä.
[/quote]
Tuo on totta.
Silloin kun luulin että kuolen (kourallisen lääkkeitä naamaan vetäneenä), rukoilin että "jos sä Jeesus mut nyt pelastat, ni mä lupaan antaa elämäni sulle ja käydä kasteella".

Nojoo. En kuollut siihen.
Ja muistin mitä olin luvannu, niin kävin kasteella seurakunnassa.

Harmi vaan kun oon taas ajautunu omille poluille ja pelkään että Jumala ei enää vedä tykönsä.
Ja sitte kuolen ja on liian myöhästä....

[/quote]

Kutsu on voimassa siihen asti kun kuolee fyysisesti tai Jeesus tulee uudelleen. Eli reippaasti vaan takasin rukoukseen, Raamatunlukuun ja seurakuntaan.

En oikeastaan nykymaailmassa. Mutta varmasti olisin kuollut entisaikaan, raskausmyrkytykseen. HELPP sydrooma kyseessä.

Olen jäänyt auton alle, siinä olisi voinut käydä huonomminkin.

Kyllä, synnyin pienenä keskosena ja olin 4kk lastenlinnassa.

Ulkomailla huvipuistolaitteen turvakaari meni väärin kiinni, siinä olisi käynyt huonosti jos laite olisi lähtenyt käyntiin. Toivottavasti siinä oli joku turvaominaisuus että ei olisi lähtenyt.

Olen joo, mutta mut onnistuttiin elvyttämään. Näin jälkeenpäin tuntuu, että ois ollut parempi kuolla, mutta äiti ei silloin antanut. Taustana, että mulla on vaikea sairaus.

Olen. Massiivinen molemminpuolinen keuhkoveritulppa.

Olin auto-onnettomuudessa, jossa auto meni kolme kertaa katon kautta ympäri ilman turvavöitä. Olin takapenkillä ja heräsin pellolta. Olin lentänyt etuikkunasta ulos. Selvisin muutamalla tikillä ja murtuneella kylkiluulla, huonomminkin olisi voinut käydä. N38, vauhdikasta nuoruutta muistellen.

Minut on ryöstetty veitsi kaulalla, mutta en tiedä oliko tekijä tosissaan, että en tiedä olinko vaarassa kuolla vai en.

Oltiin retkeilemässä ja meinasin horjahtaa pienenä lapsena alas kalliolta. Onneksi siskoni sai juuri napattua kiinni.

Kyllä jos olisin synnyttänyt kotona.

Juu, on ollut verenmyrkytys ja luuhun asti edennyt mätäinen tulehdus hampaasta epäonnistuneen juurihoidon seurauksena. 

Olen. Lääkeyliannostukseen (itsemurhayritys).

Kerran olin hukkua; oma iso pentukoira joutui uidessa paniikkiin ja pyrki "syliin" turvaan ja siinä painoi minut veden alle monta kertaa ennenkuin pääsin kohtaan, jossa jalat ylsi pohjaan ja pää pinnalle.

Toinen tosi läheltä piti tilanne oli hirvikolari, josta selvittiin loppujen lopuksi vain pelti- ja tuulilasivaurioilla.

Toisaalta liikenteessä on varmaan monia vaaratilanteita lähes päivittäin ilman että niitä rekisteröi. 

Joo. Leikkasin lapsena nurmikkoa päältäajettavalla leikkurilla. Ajoin meidän kiikkutelineen ali, ja katsoin juuri taakseni. Yhdessä kiikussa oli se lauta lähtenyt irti, ja vain naru roikkui. Se jäi kaulaani kiinni, leikkuri veti minua eteenpäin. Peffa siis leikkurin penkillä ja naru kaulassa. Hetken siinä räpiköin ja tuntui jo että taju menee, kunnes pääsin leikkurista irti ja putosin maahan. Kaulaan jäi kammottavat kuristusjäljet pitkäksi aikaa. Olin tuolloin yksin kotona. Sen verran kova olin jo silloin, että jatkoin nurmikon leikkuun loppuun kun olin toennut tuosta :D

Mulla on ollut paise kurkussa ja siinä oli kuulemma tukehtumis- ja verenmyrkytysvaara, joihin käsittääkseni voi kuolla. Synnyttäessä aloin kouristelmaan, joka sekin edesauttaa hengenlähtöä. 

Massiivinen keuhkoembolia 2 kertaa, monta sepsistä, paha liikenneonnettomuus, yliannostuksia, puukotus, itsemurhayrityksiä.

Joo en enää käytä iv-huumeita.

Olen ollut sairastumiseni vuoksi useamman kerran tilanteessa jolloin minulla on ollut tietyt prosentit mahdollisuus selvitä hengissä tai kuolla. Teho-osastollakin tuli käytyä. Mutta kohtalon arvonnassa voitin joka kerta sen eloonjäämispuolen. Josta olen niin kiitollinen. Kaikki eivät voittaneet.

Kävelin persujen toimiston ohi tummaihoisena.