Lue keskustelun säännöt.
Äiti! Mikä jälkeenpäin ajatellen olisi ollut sopiva lapsiluku?
31.07.2015 |
Lapset on tietenkin rakkaita kaikki, en kysy tässä sitä. :) Kysyn sitä, että kun jälkeenpäin miettii omia rahkeitaan ja lapsien tuomia muutoksia elämään, niin montako lapsia oli silloin, kun kaikki oli onnellisinta ja voimia riitti hyvin kaikkiin elämän osa-alueisiin?
Itse vastaan, että hyvä lapsiluku olisi ollut yksi. Olin silloin vielä oikein hyvä äiti ja nautin lapseni seurasta paljon. En ollut rasittunut enkä väsynyt, ja muukin elämä oli tasapainossa. Sen jälkeen selvisi, että olin yliarvioinut omat voimani ja omat voimavarani äitinä, ja äitiydestä hävisi tietty ilo ja tilalle tuli rutiininomainen hoitaminen.
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:28"]
Jaksan aina tätä ihmetellä, mutta kuulostaa vaan niin irratonaaliselta tuo "raskasta on". Kun ihminen kuitenkin hankkii lapsia ihan vain omista kakkasista itsekkäistä syistä.
[/quote]
Samalla logiikalla se on irrationaalista, että valitetaan darrasta vaikka se on itsehankittua omista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 18:44"]
Yhden lapsen kanssa sai molemista maailmoista (perhe-elämä ja lapseton elämä) parhaat palat irti.
[/quote]
Tässä kiteytyi minunkin ajatukseni. Yhden lapsen kanssa saa sekä olla loistava äiti, että panostaa myös muuhun elämään. Yhden kanssa elämä tuntui jotenkin seesteiseltä, kun ei ollut sisarustappeluita, ja yhtä sai hemmotella mielin määrin. Kaikki oli jotenkin vaan niin helppoa.
Voimia joka elämänalueeseen? 0 lasta sitten. Nyt on kolme :--D
Rehellisesti sanottuna: Pyöreä nolla. Siinä vilahti ohi elämän parhaat vuodet lapsia kasvattaessa.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 20:41"]Kaksi ja nyt on neljä. Pieniä vielä ja lyhyillä ikäeroilla. Raskasta on..
[/quote]
Millasilla ikäeroilla teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lasta...tyttö ja poika.
Ja tämä toteutui ja vielä kunnon ikäero 4,5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 19:07"]Ihan helvetin hyvin sanottu!
[/quote]
Siis se darravertaus!
4 on hyvä, sen vielä jaksaa ja pieni kaaos on vain kotoisaa minulle :)
Minulla on nyt neljä. Kaikki tosin samaa sukupuolta ja välillä mietin, että pitäisikö vielä saada sitä toistakin? Tosin sit pitäisi tehdä vielä kaksi sitä toista :D Joten eiköhän tähän neljään jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljä oli haaveissa mutta viimeisestä tulikin kaksoset nyt on viisi
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:28"]
Jaksan aina tätä ihmetellä, mutta kuulostaa vaan niin irratonaaliselta tuo "raskasta on". Kun ihminen kuitenkin hankkii lapsia ihan vain omista kakkasista itsekkäistä syistä.
[/quote]
No tuohan on vähän sama, että koskaan ei saisi valittaa parisuhteestaan, koska sen on vapaasta tahdostaan valinnut. Koskaan ei saisi harmitella työpaikkaansa, koska itsehän on sinne mennyt. Koskaan ei saisi valittaa yhtään mistään, koska loppujen lopuksi aika moni asia on itse valitsemiamme. Ja mistä sitä edes tietää onko ison perheen äiti valinnut itse niin montaa lasta? Entä jos on tullut vahingossa raskaaksi tai entä jos on sijaisvanhempana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:20"]
En lähde sitä järkeä käyttäen analysoimaan, Jumalalla on tämä lapsien lukumääräkin tiedossa.
[/quote]
Jumala sen järjen sinulle kuitenkin antoi, käytä sitä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 19:06"]
2 lasta...tyttö ja poika.
Ja tämä toteutui ja vielä kunnon ikäero 4,5v.
[/quote]
kukaan ei edes kysellyt mitään sukupuolia! pakkohan nekin oli taas tänne jonkun änkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi, koska meidän tapauksessa kaksi on helpompi kuin yksi. Leikkivät keskenään, eivät onneksi juurikaan tappele. Lisäksi meillä on naapurusto, jossa lapset leikkivät ulkona ja vuoroin kenenkin luona, joten omaa aikaa on ruhtinaallisesti (toki lauma on sitten välillä meilläkin, mutta isoon taloon mahtuu). Yhtä en jaksaisi jatkuvasti viihdyttää. Lapset 4 v ja 6 v, enempää ei toki tule. Ei riittäisi rahat, ei hermot eikä muutenkaan enää tässä vaiheessa ole mieltä palata lähtöruutuun. Elämä on tasapainossa.
Kaksi on nyt.. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä, mutta silti vähän haaveilen vielä yhdestä. Saa nähdä jahka joskus toteutuu, ja kuinka paljon vaikeutuu kahteen verrattuna.
Apua vahingossa alapeukutin 57! Piti yläpeukuttaa! :D
Nolla. Tai ehkä yksi. Nyt on kaksi. Esikoinen erityislapsi ja hänen kanssa on raskasta ja olen väsynyt koko ajan. Tuntuu etten nauti tästä hommasta yhtään kun joka ikinen päivä on taistelua aamusta iltaan! Kuopuksen kanssa tunnen itseni niin riittämättömäksi kun en ehdi tai jaksa touhuta hänen kanssaan kun kaikki voimat menee esikoiseen. Olisinpa valinnut toisin.
Sama juttu kuin ap:lla eli yksi...
Tai ehkä jos olisi osallistuvampi mies niin kaksi, mutta kyllä helpommalla olisi päässyt ja tasapainoisempi ollut yhden kanssa.
Kolme lasta tuli, jos nyt saisin valita niin kolmehan se toive olisi edelleen. Kolme on juuri sopiva, aina itselle seuraa, kun lapsetkin on sopivin välein syntynyt. Tai sitten toisaalta, kaikki leikkivät keskenään, kun ei itse jaksa. Elämä tuntuisi kauhean tylsältä ilman lapsia, ei pääsisi huvipuistoihin ja muumimaailmaan :D
1, lapsia on meillä 2.
Vaikka nuorimmainen on "jo" kolme, niin hetkeäkään omaa aikaa ei käytännössä ole ollut hänen syntymänsä jälkeen. Lapset ovat koko ajan toistensa kimpussa. Kahden lapsen päiväkotimaksut, harrastemaksut, vakuutusmaksut yms. maksavat, no, tuplaten kuin yhden lapsen. Yhden lapsen äitinä olin paljon rennompi, parempi työntekijä, parempi vaimo, parempi ystävä. Olen todennut, että kaipaan paljon enemmän omaa rauhaa kuin oletin tarvitsevani. Yhden lapsen kanssa sai molemista maailmoista (perhe-elämä ja lapseton elämä) parhaat palat irti.
Toisaalta kuopus on persoonana tämän perheen helmi. Todella rakas.