Äiti! Mikä jälkeenpäin ajatellen olisi ollut sopiva lapsiluku?
Lapset on tietenkin rakkaita kaikki, en kysy tässä sitä. :) Kysyn sitä, että kun jälkeenpäin miettii omia rahkeitaan ja lapsien tuomia muutoksia elämään, niin montako lapsia oli silloin, kun kaikki oli onnellisinta ja voimia riitti hyvin kaikkiin elämän osa-alueisiin?
Itse vastaan, että hyvä lapsiluku olisi ollut yksi. Olin silloin vielä oikein hyvä äiti ja nautin lapseni seurasta paljon. En ollut rasittunut enkä väsynyt, ja muukin elämä oli tasapainossa. Sen jälkeen selvisi, että olin yliarvioinut omat voimani ja omat voimavarani äitinä, ja äitiydestä hävisi tietty ilo ja tilalle tuli rutiininomainen hoitaminen.
Kommentit (64)
Mä en tiedä. Tällä hetkellä on kaksi. Kovin pieniä vielä. Päivittäin mietin, että pitäisikö joskus vielä kolmatta yrittää.
Viisi ja kolme on, ne vaan pitää elättää ja tiukalla menee kun tukia leikataan ja haluan työelämässä pysyä ajantasalla.
Tunnen niin vahvasti viestin aloittajan kanssa samoin. Rakastan kuopustamme yli kaiken mutta minä en ole se kiva äiti, jolla oli aikaa ja joka oli kiinnostunut kaikesta. Enää emme ehdi höpötellä esikoisen kanssa ja kaikki paikat on sekaisin. Minä olen äitinä väsynyt, kireä ja ylityöllistetty. En ikinä pysty tarjoamaan kuopuksellemme sitä tasapainoista äitiä, joka olin esikoisemme kanssa,
Tänään juuri ajattelin että minusta olisi tullut täydellinen lestadiolaisäiti, en tiedä kuinka tosi elämässä rahkeeni olisivat riittäneet. Nyt ei lapsia ole kuin kaksi eikä enempää tule. Ensimmäisen hankalan kanssa kun harjoittelin toisen kanssa oli tosi helppoa vaikka ikäeroa ei ollut kuin 1½v.
2/2. Enempään ei kyllä voimavarat riittäisi.
Kolme lasta nyt ja kaksi olisi ollut toive. Toisessa paketissa olikin kaksi kerralla. :D
Jos elämä olisi mennyt toisin, niin joku 4-8 lasta olisi ollut sopiva luku. Olen vain yhden lapsen äiti.
En lähde sitä järkeä käyttäen analysoimaan, Jumalalla on tämä lapsien lukumääräkin tiedossa.
Kaksi ihanaa on nyt ja enempään eivät rahkeet riittäisi, tämän tiedostan, vaikka kolmannesta välillä unelmoinkin. Olen onnellinen ja niin ovat nämä kaksi aarrettani ja miehini myös <3.
Jaksan aina tätä ihmetellä, mutta kuulostaa vaan niin irratonaaliselta tuo "raskasta on". Kun ihminen kuitenkin hankkii lapsia ihan vain omista kakkasista itsekkäistä syistä.
3-4 oli haaveissani, nyt on kaksi. Voitaisiin yrittää kolmatta iän puolesta, mutta tiettyjen terveysjuttujen takia ei varmaan ryhdytä siihen. Mietin päivittäin että isompi perhe olisi ihana, nuo kaksikin (2 ja 4v) on toistensa parhaat kaverit ja niiden keskinäistä suhdetta on niin upea seurata. Olkaa onnellisia kellä on mahdollisuus tehdä monta lasta!
12 olisi ollut riittävä määrä.
t. lestaläpsykkä
Aloittajan kriteereillä nolla, mutta on nuo lapset jotain antaneetkin, jota ei muuten saisi. Eli pakko sanoa kaksi, (jotka minulla on), koska en koe arvioineeni lapsilukua, johon olen tyytyväisin, väärin. En halunnut kasvattaa vain yhtä lasta, koska yksi lapsi saa kaikki vanhempien virheet kantaa yksin. Tietty jos vanhemmat ovat noin perushyviä se ei ole ongelma, mutta... Moni voi kuvitella olevansa hyvä vanhempi eikä sitten olekaan. Esim. oma äitini.
2 ihanaa lasta on, mutta tätä maailman menoa katsoessa pelottaa millainen tulevaisuus heillä on eli nolla
Kaksi ja on kaksi, eikä lisää tule.