Lue keskustelun säännöt.
Olin pitkästä aikaa päiväkodissa töissä... todella huolestuin
04.03.2022 |
Tein useamman sijaisuuden kolmessa eri ryhmässä. Lapset olivat iältään 3-5-vuotiaita. Ryhmät oli isoja, kuitenkin ns. normeja, eli 21 lapsen ryhmiä. Jokaisessa ryhmässä oli useampi lapsi (ainakin 3-4) joilla oli selkeästi jotain isompia haasteita kehityksessä/ tunnesäätelyssä/ sosiaalisissa taidoissa jne. Jokainen päivä oli rehellisesti sanottuna yhtä kaaosta. Tosi moni lapsi oli sellainen ettei kuunnellut ollenkaan mitä aikuiset heille sanoi, eivät ottaneet juuri mitään ohjausta vastaan, eivät pystyneet keskittymään juuri ollenkaan mihinkään. Juoksivat karkuun holtittomasti sekä sisällä että ulkona. Eikä se siihen jäänyt, vaan useampi lapsi myös potki, löi, töni, heitteli tavaroita, huusi, karjui, puri, sylki. Sekä aikuisia että muita lapsia.
Nukkarissa lapset ei jaksaneet keskittyä satuun edes 2 minuuttia. Siis oikeasti, KAHTA MINUUTTIA. Tuon ikäiset lapset tyypillisesti rakastaa satuja! Ymmärrän sen että tulee ongelmia jos makuutetaan lapsia kaksi tuntia, mutta nämä ei pysyneet hiljaa siellä nukkarissa edes yhtä minuuttia. Yhdessä ryhmässä neljä lasta huuteli koko hetken, yksi karjui ja uhkasi tappaa kaikki + kirosanoja.. siis 4-vuotias. Koko nukkarihetki oli täysi fiasko. Ja harmi, koska moni siellä olisi selkeästi sen unihetken tarvinnut.
Ja ne kaikki hiljaiset lapset... kuinka huomaamattomiksi ne raukat jää, ei kenelläkään ole koskaan aikaa heitä sylitellä tai silitellä kun kaikki aika menee niiden vallattomien taltuttamiseen ja kiinni ottamiseen.
Olen ollut aivan loppu noiden työpäivien jälkeen. Siis totaalisen. Usein en päässyt edes 5 minuutin tauolle päivän aikana, koska sellaista hetkeä ei vaan ollut että ryhmästä olisi voinut poistua. Olen tehnyt päiväkodissa töitä viimeksi 15 vuotta sitten, kyllä silloinkin aina johonkin ryhmään osui yksi tai maks kaksi Ville Vallatonta, mutta ei se mitään tämäntasoista menoa ollut.
Kommentit (26)
Sisareni on päiväkodissa töissä ja olen huolestuneena pitkään kuunnellut, millaisia lapset nykyään ovat. Noh, on se alkanut viime vuosina näkyä myös omassa työssäni yläkoulussa.
Tuo keskittymiskyvyn häviäminen on suorastaan pelottavaa. Esimerkiksi elokuvan katsominen, joka ennen oli hupia ja lepoa, on käynyt vaikeaksi. Oppilaat eivät pysty keskittymään tavalliseen viihde-elokuvaan, saati sitten romaaniin.
Jos ei pysty keskittymään, ei voi oppia mitään vähänkään haastavampaa. Esimerkiksi lukemista ja kirjoittamista ei yläkoulutasolla voi enää oppia muutaman minuutin pätkissä vaan pitäisi olla pitkäjänteisyyttä. Monen lukutaito ei enää kehity sen jälkeen, kun mekaaninen lukutaito on opittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä ap:n kanssa.
On ollut järkyttävää huomata, kuinka lapset ovatkaan muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Todella monella lapsella on vaikeuksia tunnetaidoissaan, sosiaalisten suhteiden harjoittelussa, ylipäätänsä ohjeiden mukaan toimimisessa. Esikoululaiset kiroilevat kuin tukkijätkät, ovat aggressiivisia ja ylimielisiä, eivät siedä lainkaan pettymyksiä. Nuoremmilla lapsilla korostuu kielelliset ongelmat, heiltä löytyy laaja-alaisia kielellisiä ongelmia sekä hahmottamisen vaikeuksia. Ja tukitoimet ovat edelleen lasten kengissä, käsittämätöntä.
Osa vanhemmista on kartalla lapsensa asioissa ja osa puolestaan aivan pihalla, ts. omilla toiminnoillaan liiaksi pehmittävät lapsen kasvua ja kehitystä olemalla ohjelmistotoimistoja 24/7 toteuttaen pienenkin toiveen, mikä tulee lapsen suusta, jotta lapsi vain ei pettyisi.
Lapsiryhmät siis ovat isoja, täynnänsä moniongelmaisuutta, mikä puolestaan uuvuttaa koko henkilökunnan.
Mitä ihmettä on tapahtunut perheille? Missä on koko kylä kasvattaa-mentaliteetti? Minne on kadonnut maalaisjärki?
Älylaitteet. Kehittyvät aivot eivät kestä niitä.
Sitten on näitä lapsia, jotka elävät pelimaailmoissa. Kun yrität jutella ruokapöydässä päivän tapahtumista, vastaukseksi saa ”sit ne ampuu ja pitää juosta karkuun ja sit se potkii ja pahikset ottaa hyviksii kiinni ja sit kaikki kuolee… Ja samaiset lapset potkivat ja lyövät kavereitaan mennen tullen ilman mitään käsitystä lyöntien seuraamuksista.
Avohoitolaitoksia ovat jo kaikki koulut ja päiväkodit.
Ja onko koulutus kohillaan näiden mielenterveyspotilaiden kanssa työskentelevillä?
Kukaan pysy terveenä enää näissä työympäristöissä. Sairasta touhua.
Näitä lapsia kasvattavat aikuiset välttelevät lastensa seuraa ja antavat heille omat älylaitteet, molemmat turtuvat omassa nurkassaan. Lasten kehitys vaikuttaa pysähtyvän siihen paikkaan, mielestäni osa lapsista on jotain t-rexejä aivotoiminnaltaan. Lapset tarvitsevat vuorovaikutusta kasvaakseen. Ärsyttää ja suututtaa kun vanhemmat tekevät tällaista lapsilleen.
Näiden vanhempien äideillä oli omat ongelmansa välinpitämättömän vapaan kasvatuksen osalta. Ongelmat muuttavat muotoaan