Lue keskustelun säännöt.
Olin pitkästä aikaa päiväkodissa töissä... todella huolestuin
04.03.2022 |
Tein useamman sijaisuuden kolmessa eri ryhmässä. Lapset olivat iältään 3-5-vuotiaita. Ryhmät oli isoja, kuitenkin ns. normeja, eli 21 lapsen ryhmiä. Jokaisessa ryhmässä oli useampi lapsi (ainakin 3-4) joilla oli selkeästi jotain isompia haasteita kehityksessä/ tunnesäätelyssä/ sosiaalisissa taidoissa jne. Jokainen päivä oli rehellisesti sanottuna yhtä kaaosta. Tosi moni lapsi oli sellainen ettei kuunnellut ollenkaan mitä aikuiset heille sanoi, eivät ottaneet juuri mitään ohjausta vastaan, eivät pystyneet keskittymään juuri ollenkaan mihinkään. Juoksivat karkuun holtittomasti sekä sisällä että ulkona. Eikä se siihen jäänyt, vaan useampi lapsi myös potki, löi, töni, heitteli tavaroita, huusi, karjui, puri, sylki. Sekä aikuisia että muita lapsia.
Nukkarissa lapset ei jaksaneet keskittyä satuun edes 2 minuuttia. Siis oikeasti, KAHTA MINUUTTIA. Tuon ikäiset lapset tyypillisesti rakastaa satuja! Ymmärrän sen että tulee ongelmia jos makuutetaan lapsia kaksi tuntia, mutta nämä ei pysyneet hiljaa siellä nukkarissa edes yhtä minuuttia. Yhdessä ryhmässä neljä lasta huuteli koko hetken, yksi karjui ja uhkasi tappaa kaikki + kirosanoja.. siis 4-vuotias. Koko nukkarihetki oli täysi fiasko. Ja harmi, koska moni siellä olisi selkeästi sen unihetken tarvinnut.
Ja ne kaikki hiljaiset lapset... kuinka huomaamattomiksi ne raukat jää, ei kenelläkään ole koskaan aikaa heitä sylitellä tai silitellä kun kaikki aika menee niiden vallattomien taltuttamiseen ja kiinni ottamiseen.
Olen ollut aivan loppu noiden työpäivien jälkeen. Siis totaalisen. Usein en päässyt edes 5 minuutin tauolle päivän aikana, koska sellaista hetkeä ei vaan ollut että ryhmästä olisi voinut poistua. Olen tehnyt päiväkodissa töitä viimeksi 15 vuotta sitten, kyllä silloinkin aina johonkin ryhmään osui yksi tai maks kaksi Ville Vallatonta, mutta ei se mitään tämäntasoista menoa ollut.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tilanteeseen vaikutti myös se, että olit lapsille vieras aikuinen. Olisivat saattaneet rauhoittua paremmin tutun aikuisen seurassa.
Ne aikuiset siellä kyllä sanoi että meininki on aina tuollaista ja kyllä se väsymys ja uupumus heistä myös näkyi kaikista.
Ja joo, toki osa lapsista reagoi vieraisiin aikuisiin ja osa joskus voimakkaastikin. Mutta eihän tuo nyt normaalia enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis en ollut kertaakaan yksin siellä nukkarissa, se olisi ollut mahdotonta. Siellä oli aina 2-3 omaa aikuista mukana, koska meno oli niin hullua ettei siellä kukaan yksin olisi pärjännyt.
Tätä se on päiväkodista läpi koko koulupolun.Heistä kasvaa näitä pahoinvoivia, toisia kiusaavia ( somessa ja ihan naamatusten), maailmannapa- ihmisiä.
Tuollaista se tänä päivänä on. Itse vaihdoin muutama vuosi sitten vanhuspuolelle enkä ole katunut. Viisitoista vuotta päiväkodissa ja joka vuosi aina vain paheneva sirkus. Järki siellä olisi lähtenyt.
Meillä lapsi tietää, että ei se ole 2 min satu vaan 2 tunnin paikallaanolo, joten jo sadun aloittaminen saa lapsen levottomaksi. Ennen luettiin kotona paljon satuja, koska lapsi lamaantuu kokonaan, kun otan kirjan käteen. Hän selittää hädissää, että on ihan kiltisti eikä riehu, jos ei vaan ole pakko olla paikallaan koko iltapäivää.
Niin että kiitos vaan päiväkodille pakkonukuttamisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä se on kun tunteella ajatteleva voke-väki on nykyajan kasvatusmetodien takana. Ei toimi, se on jo nähty niin monta kertaa päiväkodeissa, kouluissa ja muualla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi tietää, että ei se ole 2 min satu vaan 2 tunnin paikallaanolo, joten jo sadun aloittaminen saa lapsen levottomaksi. Ennen luettiin kotona paljon satuja, koska lapsi lamaantuu kokonaan, kun otan kirjan käteen. Hän selittää hädissää, että on ihan kiltisti eikä riehu, jos ei vaan ole pakko olla paikallaan koko iltapäivää.
Niin että kiitos vaan päiväkodille pakkonukuttamisesta!
No tuskinpa. Ja siis sehän ei tosissaan ollut vain mikään satuhetki. Vaan joka hetkessä.. 10 huutaa ja pyörii ja selittää ympäriinsä minäminäminä, ei odoteta omaa vuoroa yhtään missään, saadaan hillittömiä raivareita jos asiat ei mene juuri niinkuin itse haluaa.. tehdään tahallaan kiusaa, juostaan pois huoneesta (omalla paikalla pysymistähän näiltä ei edes voinut odottaa, odotus oli vain pysyä edes samassa huoneessa mut ei... ). Se oli ihan älytöntä kyllä. Koitti sitä satua sit lukea ihan muuten vaan, pitää lauluhetkeä, askarrella, lukea lorukortteja, pelata.... ei onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muutos on aivan selvä, eikä sitä kannata yhtään kaunistella: 10-15 vuoden aikana lapsissa on tapahtunut valtavan suuri muutos niin käyttäytymisen, psyykkisen oireilun kuin taitojenkin osalta. Syitä voi itse kukin hakea mistä haluaa, mutta aika lailla yhteen se menee älylaitteiden käytön yleistymisen kanssa. Ehkä isät ja äidit eivät laitteiltaan enää kohtaa lapsiaan ja nämä saadaan hiljennettyä antamalla heille omia laitteita ettei äidin sometus ja iskän pelaaminen häiriintyisi. Toki muitakin syitä varmasti on.
Itse palasin kouluun työskentelemään lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Ero on todella huikea! Yksikään tämän päivän kolmasluokkalaisista ei pääsisi läpi niistä kokeista, joita 10-15 vuotta sitten pidettiin yleisopetuksen oppilaille. Lähes jokaisessa luokassa on 2-5 ADHD-lääkityksellä olevaa ja lisäksi muutama vakavasti psyykkisesti oireileva. 10-15 vuotta sitten keskimäärin yksi oli ns. levoton.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi kiireesti saada erityisluokat takaisin ja laajentaa se systeemi jo päiväkoteihin. Apinat omaan tarhaan ja ihmiset omaan. Turha pilata koko ikäluokkaa näiden kieroon kasvaneiden ja kasvatettujen takia.
Kieroon kasvaneet ja kasvatetut... Nykyään ilmenee kai enenevässä määrin autismin kirjoa, joka ei liity noihin kumpaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muutos on aivan selvä, eikä sitä kannata yhtään kaunistella: 10-15 vuoden aikana lapsissa on tapahtunut valtavan suuri muutos niin käyttäytymisen, psyykkisen oireilun kuin taitojenkin osalta. Syitä voi itse kukin hakea mistä haluaa, mutta aika lailla yhteen se menee älylaitteiden käytön yleistymisen kanssa. Ehkä isät ja äidit eivät laitteiltaan enää kohtaa lapsiaan ja nämä saadaan hiljennettyä antamalla heille omia laitteita ettei äidin sometus ja iskän pelaaminen häiriintyisi. Toki muitakin syitä varmasti on.
Itse palasin kouluun työskentelemään lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Ero on todella huikea! Yksikään tämän päivän kolmasluokkalaisista ei pääsisi läpi niistä kokeista, joita 10-15 vuotta sitten pidettiin yleisopetuksen oppilaille. Lähes jokaisessa luokassa on 2-5 ADHD-lääkityksellä olevaa ja lisäksi muutama vakavasti psyykkisesti oireileva. 10-15 vuotta sitten keskimäärin yksi oli ns. levoton.
Älä kuitenkaan niputa kaikkia adhd-lääkityksellä olevia samanlaisiksi ja varsinkaan häiriköiksi. Oma alakouluikäinen lapseni pärjää lääkityksen kanssa niin hyvin, että käytännössä kaikki aineet ovat 9-10. Joku yksittäinen 8,5 koe on tullut kotiin. On aktiivinen, suosittu kaveri, lahjakas monessa asiassa. Opettajan mukaan ei koskaan häiritse tunteja. Ei tappele, ei riitaannu, auttaa muita ja hakee yksinäisetkin leikkiin. Yhtään negatiivista palautetta ei ole koskaan wilmaan tullut. Ei tarvitse lääkkeen vuoksi edes tehostettua tukea.
Sen sijaan häpeää adhd:tään ja on useasti kysynyt onko hän viallinen tai tyhmä kun jotkut oppilaat ovat välillä adhd:sta huudelleet ja piikitelleet. Adhd ei kuuluisi olla haukkumasana. Adhd ei automaattisesti ole sama asia kuin huono käytös tai häirikkö. Huono käytös ei ole hyväksyttävää millään verukkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukkanenkaunis kirjoitti:
Minkä maalaisia lapsia nämä olivat?
Suomalaisia suurin osa, osalla ehkä oli jotain itä-eurooppa taustaa.
Ehkä niiden vanhemmat kuuluu "kiintymysvanhemmuus" - kulttiin. Uusin muoto "vapaasta kasvatuksesta" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muutos on aivan selvä, eikä sitä kannata yhtään kaunistella: 10-15 vuoden aikana lapsissa on tapahtunut valtavan suuri muutos niin käyttäytymisen, psyykkisen oireilun kuin taitojenkin osalta. Syitä voi itse kukin hakea mistä haluaa, mutta aika lailla yhteen se menee älylaitteiden käytön yleistymisen kanssa. Ehkä isät ja äidit eivät laitteiltaan enää kohtaa lapsiaan ja nämä saadaan hiljennettyä antamalla heille omia laitteita ettei äidin sometus ja iskän pelaaminen häiriintyisi. Toki muitakin syitä varmasti on.
Itse palasin kouluun työskentelemään lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Ero on todella huikea! Yksikään tämän päivän kolmasluokkalaisista ei pääsisi läpi niistä kokeista, joita 10-15 vuotta sitten pidettiin yleisopetuksen oppilaille. Lähes jokaisessa luokassa on 2-5 ADHD-lääkityksellä olevaa ja lisäksi muutama vakavasti psyykkisesti oireileva. 10-15 vuotta sitten keskimäärin yksi oli ns. levoton.
Älä kuitenkaan niputa kaikkia adhd-lääkityksellä olevia samanlaisiksi ja varsinkaan häiriköiksi. Oma alakouluikäinen lapseni pärjää lääkityksen kanssa niin hyvin, että käytännössä kaikki aineet ovat 9-10. Joku yksittäinen 8,5 koe on tullut kotiin. On aktiivinen, suosittu kaveri, lahjakas monessa asiassa. Opettajan mukaan ei koskaan häiritse tunteja. Ei tappele, ei riitaannu, auttaa muita ja hakee yksinäisetkin leikkiin. Yhtään negatiivista palautetta ei ole koskaan wilmaan tullut. Ei tarvitse lääkkeen vuoksi edes tehostettua tukea.
Sen sijaan häpeää adhd:tään ja on useasti kysynyt onko hän viallinen tai tyhmä kun jotkut oppilaat ovat välillä adhd:sta huudelleet ja piikitelleet. Adhd ei kuuluisi olla haukkumasana. Adhd ei automaattisesti ole sama asia kuin huono käytös tai häirikkö. Huono käytös ei ole hyväksyttävää millään verukkeella.
Hienoa, jos teillä on noin. Valitettavasti melkoinen osa ADHD lasten vanhemmista pitää lapsen nepsy taustaa oikeutuksena todella rajuun häiriökäyttäytymiseen. Oppilas saattaa esimerkiksi sotkea ulosteella paikkoja (yläkoulussa!). Kun huoltajaa lähestytään hän syyttää koulua valehtelusta ja lapsen silmätikuksi ottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muutos on aivan selvä, eikä sitä kannata yhtään kaunistella: 10-15 vuoden aikana lapsissa on tapahtunut valtavan suuri muutos niin käyttäytymisen, psyykkisen oireilun kuin taitojenkin osalta. Syitä voi itse kukin hakea mistä haluaa, mutta aika lailla yhteen se menee älylaitteiden käytön yleistymisen kanssa. Ehkä isät ja äidit eivät laitteiltaan enää kohtaa lapsiaan ja nämä saadaan hiljennettyä antamalla heille omia laitteita ettei äidin sometus ja iskän pelaaminen häiriintyisi. Toki muitakin syitä varmasti on.
Itse palasin kouluun työskentelemään lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Ero on todella huikea! Yksikään tämän päivän kolmasluokkalaisista ei pääsisi läpi niistä kokeista, joita 10-15 vuotta sitten pidettiin yleisopetuksen oppilaille. Lähes jokaisessa luokassa on 2-5 ADHD-lääkityksellä olevaa ja lisäksi muutama vakavasti psyykkisesti oireileva. 10-15 vuotta sitten keskimäärin yksi oli ns. levoton.
Älä kuitenkaan niputa kaikkia adhd-lääkityksellä olevia samanlaisiksi ja varsinkaan häiriköiksi. Oma alakouluikäinen lapseni pärjää lääkityksen kanssa niin hyvin, että käytännössä kaikki aineet ovat 9-10. Joku yksittäinen 8,5 koe on tullut kotiin. On aktiivinen, suosittu kaveri, lahjakas monessa asiassa. Opettajan mukaan ei koskaan häiritse tunteja. Ei tappele, ei riitaannu, auttaa muita ja hakee yksinäisetkin leikkiin. Yhtään negatiivista palautetta ei ole koskaan wilmaan tullut. Ei tarvitse lääkkeen vuoksi edes tehostettua tukea.
Sen sijaan häpeää adhd:tään ja on useasti kysynyt onko hän viallinen tai tyhmä kun jotkut oppilaat ovat välillä adhd:sta huudelleet ja piikitelleet. Adhd ei kuuluisi olla haukkumasana. Adhd ei automaattisesti ole sama asia kuin huono käytös tai häirikkö. Huono käytös ei ole hyväksyttävää millään verukkeella.
Enköhän ole tällä koulutuksella ja näillä työvuosilla nähnyt jo useamman sata kyseisen diagnoosin saanutta lasta ihan käytännön tilanteissa, enkä mielestäni kutsunut heitä häiriköksi. Tietenkin osa on hyvin pärjääviä ja rauhallisia. Lääkkeet ovat auttaneet monia. Tälläkin hetkellä yksi taitavimmista kolmasluokkalaisistani on juuri sellainen pidetty, rauhallinen, näppärä ja ihana poika, joka sai lääkkeet ajoissa ja voi nyt keskittyä kaikkeen mihin haluaa.
Se asia ei muuta faktaa, että lapsissa on tapahtunut kokonaisuutena tarkastellen aivan valtava muutos viimeisten 10-15 vuoden aikana. Joka ikinen kokeneempi kollega on asiasta täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi tietää, että ei se ole 2 min satu vaan 2 tunnin paikallaanolo, joten jo sadun aloittaminen saa lapsen levottomaksi. Ennen luettiin kotona paljon satuja, koska lapsi lamaantuu kokonaan, kun otan kirjan käteen. Hän selittää hädissää, että on ihan kiltisti eikä riehu, jos ei vaan ole pakko olla paikallaan koko iltapäivää.
Niin että kiitos vaan päiväkodille pakkonukuttamisesta!
No tuskinpa. Ja siis sehän ei tosissaan ollut vain mikään satuhetki. Vaan joka hetkessä.. 10 huutaa ja pyörii ja selittää ympäriinsä minäminäminä, ei odoteta omaa vuoroa yhtään missään, saadaan hillittömiä raivareita jos asiat ei mene juuri niinkuin itse haluaa.. tehdään tahallaan kiusaa, juostaan pois huoneesta (omalla paikalla pysymistähän näiltä ei edes voinut odottaa, odotus oli vain pysyä edes samassa huoneessa mut ei... ). Se oli ihan älytöntä kyllä. Koitti sitä satua sit lukea ihan muuten vaan, pitää lauluhetkeä, askarrella, lukea lorukortteja, pelata.... ei onnistunut.
Valitettavasti kyllä, koska ne muutamat saa kaiken huomion ja muille tiuskitaan, että nyt sinä pysyt paikallasi, tässä on tarpeeksi muutenkin. Siellä on osa porukasta kauhuissaan paikallaan, ympärillä menossa pienimuotoinen sota ja ne vilkkaat voittaa sen aina ja saa mennä tekemään omiaan, mutta kilteille ja hiljaisille sanotaan, että muut ei leikkimään mene, te olette nyt paikallanne, tai ette saa välipalaa.
Hain lastani kerran kotiin päiväuniaikaan ja kuuntelin kauhuissani, miten lapsia uhkailtiin. Kiitos päiväkodin tädit hyvästä varhaiskasvatuksesta!
Pikkulapsen paikka on kotona, oman äidin kasvattamana. Tämä on mennyt todella hulluksi ja tällä menolla mt- ongelmat räjähtävät käsiin. Lapsen kuuluu kasvaa omien läheistensä ympäröimänä.
Tuollaista on ..Valtava määrä työtä että edes jotain edistystä tapahtuu. Osa vanhemmista tukee, osa taas ei..
Osasyy lienee älylaitteet. Kyllä lapset kertoo. Ei ole harvinaista että joutuu vanhempien kanssa keskustella siitä että alle kouluikäisten ei kuulu pelata k 18 pelejä/katsoa pelejä /ohjelmia. Ja että k 16 myös haitallista. Ja että k 12 on myös ikäraja ja syystä, ei sovellu edes eskarilaiselle. Esim fortnite todella yleinen, ja kyllä, korreloi sekin levottoman käytöksen kanssa.
Ja osa syy on myös liiallinen /ikätasoon sopimaton päätösvalta/sääntöjen puute. Ja kyllä, haasteellista päiväkodissa jos kotona ei vaadita.
Ja yksi vielä pienryhmien poistaminen. Oikeasti integroidut pienet erityisryhmät olisi monelle paras. Näissä on sekä ns. tavallisia lapsia ja erityislapsia, ryhmäkoko pieni ja aikuisia tarpeeksi. Monelle erityislapselle ne parinkymmenen lapsen ryhmät ovat ympäristö, jossa mahdoton selviytyä. Ja se näkyy käytöksessä Sama lapsi voi kyetä hyvinkin paljon parempaan pienemmässä ryhmässä (voi toisinaan havainnoida kun saman lapsen kanssa työskentelee välillä myös aikoina , jolloin vähemmän lapsia, esim loma-ajat tai vaikka jos poikkeuksellisen paljon lapsia sairaana ). Ja niin, ne pienemmät ryhmät hyödyntävät myös niitä tavallisia lapsia. Nykyään näitä pienempiä ryhmiä ei juurikaan ole, aiemmin oli enemmän.
Vielä 10 -15 vuotta sitten oli täälläpäin vielä joitain, nyt suunnilleen lottovoitto jos lapsi pääsisi. Eli ei oikein ole, omassa kaupungissa 1.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsen paikka on kotona, oman äidin kasvattamana. Tämä on mennyt todella hulluksi ja tällä menolla mt- ongelmat räjähtävät käsiin. Lapsen kuuluu kasvaa omien läheistensä ympäröimänä.
Minkä ikäinen on sinusta siis sopiva aloittamaan päiväkodin? Milloin äiti saa mennä töihin?
Varmasti tilanteeseen vaikutti myös se, että olit lapsille vieras aikuinen. Olisivat saattaneet rauhoittua paremmin tutun aikuisen seurassa.