Lue keskustelun säännöt.
Uusi työkaveri ihmetteli että olenko tosiaan äiti?
31.07.2015 |
Tuli siis jotain juttua, että selitin jotain jo teini-ikäisestä tytöstäni (13v). Itse olen kohta nelikymppinen. Uusi työkaveri (nainen, äiti itsekin) oikein rupesi ihmettelemään että mitä onko sinulla lapsi?
Tuntui että tämä ihmetyksenaihe koski nimenomaan sitä lasta pelkästään jo, ei niinkään että niin iso lapsi tai jotain (sain hänet pikkasen päälle parikymppisenä että melkein teiniäidistä menisin jos laskee omaa ikääni muutaman vuoden alemmas).
Mikäköhän juttu tämä oli? Jäin miettimään millainen on sellainen nainen, jolla ei olettaisi lasta/lapsia olevan..?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:27"]
Oikea äiti (TM) puhuu koko ajan lapsistaan ja pitää lastensa kuvia työpöydällä jne.
Minä puhun lapsistani lähinnä kysyttäessä ja ihailen lasteni kuvia vain tietokoneelta, joten monelle äitiyteni tulee yllätyksenä. Työpöytäni on muutenkin minimalistinen, siinä ei ole koko toimistotarvikevarastoa edes siististi järjestettynä eikä yhtäkään sähköpostia printattuna tai muuta turhaa.
[/quote]Eipä tosiaan mullakaan ole kuvia missään enkä kaiketi ole koko kesänä aikaisemmin lapsestani puhunut :) Ehkä se oli siitä kiinni! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et vaan anna sellasia äiti viboja
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:29"]
Jos et vaan anna sellasia äiti viboja
[/quote]Mitä on äitivibat? :) ap
Mun miehen äiti 50v on isoäiti eikä sitä uskottu sen työpaikalla. Tulivat kuulemma erikseen sanomaankin ettei ne usko 50-vuotiaan olevan isoäiti... :D
Yleensä naiset alkavat hyvin pian puhumaan lapsistaan tai ainakin mainitsevat heidät. Jos et ole sanonut heistä mitään, niin sinut on päätelty lapsettomaksi.
Entä ulkoinen olemuksesi? Oletko hyvin huoliteltu? Se voi antaa Suomessa vihjeen lapsettomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multanen kysytään monesti että ai onko sulla lapsia kun tulee lapset puheeksi. En kai ole kovin äidillinen kun olen tällainen hottis. :D
Minä yllätän ihmiset aina sillä, että olen naimisissa ja minulla on kolme lasta. Syy on yksinkertaisesti se, etten koskaan puhu itsestäni. En kerro sen enempää harrastuksista kuin perheestäni, etenkään työelämässä. Huvittavaa on, miten ihmiset kuvittelevat tuntevansa jonkun, joka lähinnä vain kuuntelee ja puhuu lähinnä asiapitoisesti (töissä). Pitävät minua niin mukavana ja sosiaalisena ihmisenä... Kaippa se on vain niin, että ihmisten lempiaihe on MINÄ eikä siinä itsestä kertoessa edes huomata, ettei toinen jaa itsestään käytännössä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:33"]
Yleensä naiset alkavat hyvin pian puhumaan lapsistaan tai ainakin mainitsevat heidät. Jos et ole sanonut heistä mitään, niin sinut on päätelty lapsettomaksi.
Entä ulkoinen olemuksesi? Oletko hyvin huoliteltu? Se voi antaa Suomessa vihjeen lapsettomuudesta.
[/quote]Voi tosiaan olla että koko kesänä ei ole tullut lapsi puheeksi :) Enkä nyt tiedä miten olisin erityisen huoliteltu, mielestäni ihan samalla tavalla pukeutunut kuin tuo samainen työkaverikin, meikkiä aavistus, siistit sisävaatteet. Joskus olen pitänyt itseni jopa homssuisena :) ap
Hankala yhtälö, sait lapsen pikkasen päälle parikymppisenä ja olet kohta nelikymppinen, lapsi on 13v. Eli minne jokunen vuosi on kadonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä toisinpäin: minusta lähti kolmekymppisenä jotain sellaisia äitiviboja, että yksi työksveri päivitteli kovaäänisesti, ettei minulla ole lapsia, vaikka olen niin äitityyppiä. Se oli todella loukkaavaa, vaikka en ollut silloin lapsia hankkimassakaan tuoreen eron jäljiltä. Nyt on lapsia ja mies, pitäisikö käydä hänelle näyttämässä:)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:34"]
Minä yllätän ihmiset aina sillä, että olen naimisissa ja minulla on kolme lasta. Syy on yksinkertaisesti se, etten koskaan puhu itsestäni. En kerro sen enempää harrastuksista kuin perheestäni, etenkään työelämässä. Huvittavaa on, miten ihmiset kuvittelevat tuntevansa jonkun, joka lähinnä vain kuuntelee ja puhuu lähinnä asiapitoisesti (töissä). Pitävät minua niin mukavana ja sosiaalisena ihmisenä... Kaippa se on vain niin, että ihmisten lempiaihe on MINÄ eikä siinä itsestä kertoessa edes huomata, ettei toinen jaa itsestään käytännössä mitään.
[/quote]Oon kans vähän samanlainen, etten siis ylensäkään kerro kauheasti itsestäni, siis harrastuksia tai muita. Jos jotain kerron, saattaa se olla tyyliin että nukahdin eilen illalla sohvalle tai vastaavaa :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:35"]
Hankala yhtälö, sait lapsen pikkasen päälle parikymppisenä ja olet kohta nelikymppinen, lapsi on 13v. Eli minne jokunen vuosi on kadonut?
[/quote]Olin 22 synnyttäessäni, ja täytin parin viikon päästä 23 eli kyllä noi iät menee ihan oikein. ap
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:35"]
Hankala yhtälö, sait lapsen pikkasen päälle parikymppisenä ja olet kohta nelikymppinen, lapsi on 13v. Eli minne jokunen vuosi on kadonut?
[/quote]
Ei ap, mutta kommentoin. Eihän tuossa mikään ole mihinkään kadonnut: Päälle parikymppinen on 21-25v. Siihen lisätään 13v., tulee jopa 38v. ja se onkin jo kohta nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväiseni!Tämä saattaa olla ihan hyvä juttu!A.näytät ehkä palkon nuoremmalta.B.sulla on muutakin elämää,eli arvostat myös omaa aikaa ja osaat puhua muutakin,kuin lapsijuttuja.
Itse olen jo reilu 40 vuotias ja minun kohdalla ihmetellään, että onko minulla tosiaan neljä lasta. Yleensä kuljen pienimmän kanssa, kun isommat jo koulussa ja usein kuulemani kysymys on että onko tämä sinun esikoinen. Ehkä olen sitten vain niin nuorekas :D että näin ajatellaan.
Minä olen myös yllättänyt pari kollegaa tällä lapsiasialla. En juuri puhu perheestäni töissä, enkä ole pois lapsen sairastamisen vuoksi, joten oletus on ollut, että lapsia ei ole. Molempien kohdalla yllätys oli myös lapseni ikä, olen AP:n tavoin saanut lapsen nykyajan mittapuun mukaan nuorehkona (25 v) ja nyt lapsi on jo yli 10-vuotias (mikä selittää sen, miksi en ole lapsen sairastamisen vuoksi pois).
Minulla ei ole lapsia. Minulla on kuitenkin avomies. Jostain syystä tämän asian esille tulo saa ihmiset ihmettelemään asiaa. Olen siis 34 ja tämä hämmennys on tullut ihmisille melkein koko aikuisikäni. En ilmeisesti ole tyttöystävämateriaalia...
Ap tietysti haluaisi että kaikki vastaisi että hän on niin nuorekas ja timmi ettei voisi uskoa äidiksi :D
Mut tosiaan, ellet puhu lapsistasi niin kai sitä äkkiä olettaa ettei niitä ole.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:34"]Minä yllätän ihmiset aina sillä, että olen naimisissa ja minulla on kolme lasta. Syy on yksinkertaisesti se, etten koskaan puhu itsestäni. En kerro sen enempää harrastuksista kuin perheestäni, etenkään työelämässä. Huvittavaa on, miten ihmiset kuvittelevat tuntevansa jonkun, joka lähinnä vain kuuntelee ja puhuu lähinnä asiapitoisesti (töissä). Pitävät minua niin mukavana ja sosiaalisena ihmisenä... Kaippa se on vain niin, että ihmisten lempiaihe on MINÄ eikä siinä itsestä kertoessa edes huomata, ettei toinen jaa itsestään käytännössä mitään.
[/quote] parempi puheen aihe se MINÄ on kuin TOISET. Olen alkanut arvostaa enemmän ihmisiä jotka puhuvat omista asioistaan eivätkä toisten!
Oikea äiti (TM) puhuu koko ajan lapsistaan ja pitää lastensa kuvia työpöydällä jne.
Minä puhun lapsistani lähinnä kysyttäessä ja ihailen lasteni kuvia vain tietokoneelta, joten monelle äitiyteni tulee yllätyksenä. Työpöytäni on muutenkin minimalistinen, siinä ei ole koko toimistotarvikevarastoa edes siististi järjestettynä eikä yhtäkään sähköpostia printattuna tai muuta turhaa.