Lue keskustelun säännöt.
Uusi työkaveri ihmetteli että olenko tosiaan äiti?
31.07.2015 |
Tuli siis jotain juttua, että selitin jotain jo teini-ikäisestä tytöstäni (13v). Itse olen kohta nelikymppinen. Uusi työkaveri (nainen, äiti itsekin) oikein rupesi ihmettelemään että mitä onko sinulla lapsi?
Tuntui että tämä ihmetyksenaihe koski nimenomaan sitä lasta pelkästään jo, ei niinkään että niin iso lapsi tai jotain (sain hänet pikkasen päälle parikymppisenä että melkein teiniäidistä menisin jos laskee omaa ikääni muutaman vuoden alemmas).
Mikäköhän juttu tämä oli? Jäin miettimään millainen on sellainen nainen, jolla ei olettaisi lasta/lapsia olevan..?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:48"]
Ap tietysti haluaisi että kaikki vastaisi että hän on niin nuorekas ja timmi ettei voisi uskoa äidiksi :D Mut tosiaan, ellet puhu lapsistasi niin kai sitä äkkiä olettaa ettei niitä ole.
[/quote]Ihanaa kun aina oletatte mitä kummallisuuksia milloinkin. Kertoo kyllä enemmän siitä mitä sun pään sisällä liikkuu kuin minun. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:34"]Minä yllätän ihmiset aina sillä, että olen naimisissa ja minulla on kolme lasta. Syy on yksinkertaisesti se, etten koskaan puhu itsestäni. En kerro sen enempää harrastuksista kuin perheestäni, etenkään työelämässä. Huvittavaa on, miten ihmiset kuvittelevat tuntevansa jonkun, joka lähinnä vain kuuntelee ja puhuu lähinnä asiapitoisesti (töissä). Pitävät minua niin mukavana ja sosiaalisena ihmisenä... Kaippa se on vain niin, että ihmisten lempiaihe on MINÄ eikä siinä itsestä kertoessa edes huomata, ettei toinen jaa itsestään käytännössä mitään.
[/quote] parempi puheen aihe se MINÄ on kuin TOISET. Olen alkanut arvostaa enemmän ihmisiä jotka puhuvat omista asioistaan eivätkä toisten!
[/quote]
Eli sinun puheenaiheesi ovat joko MINÄ tai TOISET? Siinä missä minua ei kiinnosta jakaa omaa yksityiselämääni työpaikalla, ei minua kiinnosta muidenkaan yksityiselämä. Kuuntelen toki, mutta siihen se jää.
Olen 37v ja mun esikoinen on 14v. Eräs puolituttu näki meidän kerran yhdessä ja kysyi tosissaan olemmeko sisaruksia. Hän oli luullut että olen parikymppinen. Lämmittihän se mukavasti, varsinkin kun esim. papereita on kysytty viimeksi alaikäisenä :-D
Minulla sama juttu. Yleensä äitiys tulee siinä vaiheessa esille, kun työkaveri jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, pyytää päästä aikaisemmin kotiin voidakseen hakea lapsen ajoissa hoidosta tai kieltäytyy työmatkasta lapsen hoito-ongelmiin vedoten. Minä en ole koskaan tehnyt mitään edellä mainituista, koska tilanteeni on sellainen, että lapsen isän on helpompi irrottautua omista velvoitteistaan kuin minun, ja olen siis voinut keskittyä uraani. En myöskään pidä lapsen kuvia tai piirustuksia esillä, ihan siitä syystä että työhuoneellani käy työkavereiden lisäksi paljon myös muita ihmisiä, enkä halua avata yksityiselämääni heille. Myös pukeutumiseltani olen keskimääräistä huolitellumpi ja naisellisempi. Esimerkiksi korkokenkiä käytän päivittäin ja suosin muun muassa näyttäviä koruja (ei Kalevala-koruja eikä Aarikkaa!). Ehkä näistä sitten välittyy sellaisia epä-äidillisiä viboja.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:34"]Minä yllätän ihmiset aina sillä, että olen naimisissa ja minulla on kolme lasta. Syy on yksinkertaisesti se, etten koskaan puhu itsestäni. En kerro sen enempää harrastuksista kuin perheestäni, etenkään työelämässä. Huvittavaa on, miten ihmiset kuvittelevat tuntevansa jonkun, joka lähinnä vain kuuntelee ja puhuu lähinnä asiapitoisesti (töissä). Pitävät minua niin mukavana ja sosiaalisena ihmisenä... Kaippa se on vain niin, että ihmisten lempiaihe on MINÄ eikä siinä itsestä kertoessa edes huomata, ettei toinen jaa itsestään käytännössä mitään.
[/quote]
Kuulostat tylsältä.
[/quote]
Tavoitteeni ei ole olla mikään työpaikan ilopilleri, mutta todellisuudessa olen erittäin iloinen, motivoitunut ja innostunut työstäni. Heitän herjaa ja minua on kuvattu jopa vallattomaksi. Mikään edellä mainituista ei edellytä omasta persoonastaan tai elämäntilanteestaan avautumista. Enpä myöskään vie töihin turhautumista lasten uhmasta, teini-iästä tai puolison jatkuvista ylitöistä :)