Mikä oli vanhempiesi käyttämä lempinimi itsestäsi?

Paksukainen. Olin normaalipainon alarajoilla painokäyrien mukaan ja harrastin liikuntaa ohjatusti 5 krt/vko, mutta vanhemmilla oli päähänpinttymä siitä että olin lihava ja laiska lapsi. Ankarien puhutteluiden lisäksi koostani piikiteltiin jatkuvasti esimerkiksi juuri muka-hyväntahtoisella lempinimellä

Luppakorva

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:55"]

Mahtimela. Penikseni ylitti kuulemma 20 sentin rajapyykin (lepotilassa) ollessani 3-vuotias.

[/quote]

ootkohan sä ihan sekasin?

Mulkku. Hyvänä päivänä Kusipää.

Minulle annettiin vuosikausia haudottu ja toivottu unelmanimi, eikä minua koskaan kutsuttu millään muulla kuin sillä nimellä, kaikki muu olisi ollut pyhäinhäväistystä.

Tätä ette usko,mutta Laurista väännettiin puheessa 'Lasse' ja siitä tietysti,kuinkas muuten, 'Lassukka',mutta nyt olen tarkka siitä ,että nimeni on nimenomaan  Lauri ja sillä hyvä ja ne joille ei mene jakeluun, valitsevat näin sen etteivät voi kuulua enää ystäväpiiriini.

Poikkeuksen tekevät vain ,jotkut nyt jo vanhemmanpuoleiset ihmiset eli vanhempieni ystävät jotka saavat sen ikänsä vuoksi anteeksi samoin kuin jotkut aivan satunnaisesti näkyvät entiset koulukaverit,mutta jos kanssa käyminen heidänkin kanssaan jatkuu yli puoli tuntia ,niin heillekin minä  kyllä  tästä nimi-asiastani huomautan ja mainitsen.

Niin ja kumppanini tietysti ,mutta hänen käyttämäänsä lempinimeä minusta  en tässä paljasta.

Lassukka se tosiaankaan EI ole.

Vanhempani eivät oikein päässeet sopuun nimestäni, joten äiti kutsuu yhdellä ja isä toisella nimellä. Kumpikaan näistä ei ole mikään virallisista nimistäni. Ja kutsuvat siis edelleen niillä samoilla nimillä.
.
Oikeastaan harvassa ovat ne, jotka käyttävät minusta virallista etunimeäni enkä siksi aina huomaa, kun minua sillä nimellä puhutellaan. Työn kautta saadut tuttavuudet tunnistaa heti siitä, että käyttävät etunimeäni.

Höjö höjö!

Isäni kutsui minua valopääksi, äitini mukaan olin muru, rakas, pienokainen ja todella rakas tyttö. Mietin vaan että kuinka rakas, ku Pariisin matka meni minun edelleni.

Sontsa

Hellu

Kirppu

Möpö

Junkkuli :) ja iipukka.

Hobitti. Olin niin pienikokoinen lapsi. Lyhyt ja laiha. Nykyään oon vaan Ansku.

Tyyris Tyllerö! Äidin mielestä niin iiiiihana lempinimi, mulla tulee mieleen vaan joko tynnyri, jolla on silmät, tai se Raptorin kappele jossa lauletaan "Tyyris Tyllerö oli iso läskimuna". Juu en siedä kyseistä nimistä näin 30 vuotta jälkeenpäinkään :D

Pippuri silloin kun kiukuttelin.

Ansku oon aina ollut. Joskus äiti kutsuu etunimellä tai etukirjaimilla "Aaär".
Pikkusiskollani on hauskempi lempinimi ollut. Sanottiin pitkään Hemuliksi :DD

Rötösherra.Mulla oli sellainen "vankiraidallinen" potkupuku.Niin ja naispuolinen olen :)