Miten prosessoitte tätä kaikkea kammottavaa mitä meneillään?
Ette seuraa uutisia tai ahmitte kaikki uutiset?
Hamstraatte jodia, pohditte mökillemuuttoa?
Puhutte koko ajan kaikille asiasta, ette puhu mitään kellee?
Ette halua ajatella koko asiaa?
teette jotain konkreettista auttaaksenne tai teette jotain, joka vie ajatukset pois kokonaan?
Itse olen vähän sellaisessa hämmentyneessä tilassa.
Seuraan uutisia ja peukutan somessa, mutta pohdin myös, että pitäiskö ostaa paristoilla toimiva radio ja jossain vaiheessa (ei vielä) alkaa ostaa sokeria, suolaa, riisiä ja kahvia varastoon.
Mikä on teidän ratkaisumallinne tässä tilanteessa?
Kommentit (21)
Pelon ilmapiirin kylväminen on niin muotia.
Voin kertoa että olet myöhässä kohta. Marketeista paristotadiot jo ostettu, patterihylly liki tyhjä, taskulamppuhylly tyhjenemässä, vesiastiat loppu….
Mitäs kammottavaa nyt on taas liikkeellä!?
On meillä jodia ja jonkinlainen kotivara, mutta eipä tässä oikein voi muuta tehdä. Tilanne on vaikea, mutta ei tässä ole mitään akuuttia vaaraan, joten en ala elää kuin sota olisi päällä.
Jotenkin etäisesti prosessoin. Kaipa tämä on kaikki liian isoa kunnolla ymmärrettäväksi.
Jodia on kaapissa ja kuivaruokia myös, mutta hamstraamiseen ja muuttamiseen ei muuten ole varaa. Asun kyllä ihan sataman kyljessä, joten jos tästä nyt oikeasti tulisi jokin konflikti, kannattaisi lähteä jonnekin. Mutta minne?
Rahaa lahjoitin sen verran kun liikeni.
Haluaisin itse asiassa lakata seuraamasta uutisia ja saada enemmän aikaiseksi elämässäni. Tätä yritin kyllä jo ennen sotauutisiakin.
Niin siis mikään mökille meno ei auta yhtään jos tulee paha eskalaatio. Pitää tehdä maastapoistumissuunnitelma, ja itse joudun vielä paskamaiseen tilanteeseen kun ei ole passeja ja jonotus passiin nyt 3-4kk. Eli pitää keksiä keino ilman passia. Lapsia mukana myös.
Tiedän, että kaikki mitä tapahtuu on suurta teatteria, joten katselen rauhassa, miten ja milloin totuus alkaa taas kerran tihkumaan läpi... tai hyökyaallon lailla kai tällä kertaa.
Lähipiirissä on niin paljon ongelmia että vievät enrgian. Ei ola aikaa "noin suuriin jutuihin".
Mulla on kotivara, vettä, radiot ja kynttilät. Hain makuupussit valmiiksi varastosta ja eilen ostin retkikeittimen ja siihen kaasua. Tänään pakkaan pienen laukun, jossa passit, lääkkeitä ja muuta pientä. En tiedä onko se hätävarjelun liioittelua, mutta mua helpottaa toimia ja edes yrittää tehdä jotain.
Minua ei suoraan sanoen kiinnosta eikä pelota yhtään. En todellakaan usko Venäjän hyökkäävän Suomeen taikka johonkin maailmansotaan.
1. En seuraa liikaa uutisia ja 2. Rukoilen.
Kuuntelen uutiset heti aamulla, mutta illalla välttelen, ettei häiritsisi unta. En ole ostellut mitään, mutta katsonut sen väestösuojalistan, että melkein kaikki on. Niitä joditabletteja lukuunottamatta, joita ei enää saa 🙄.
Pidän pääni kylmänä, kuten koronankin kanssa. Ei hyödytä ketään, että alkaisin panikoimaan etukäteen kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, johon en voi vaikuttaa.
Olen kirjoittanut kansanedustajalle ja kunnanvaltuutetulle joita äänestin, että olen aidosti huolissani suomalaisten mielenterveydestä ja suomen mielenterveystyö tarvitsee kipeämmin kuin koskaan lisää varoja.
Jos tämä kovasti eskaloituu, niin mikään ei auta. Jos päästään vähemmällä, niin sitten päivä kerrallaan. Tänään kävin hotelliaamiaisella, ostin myös itselleni kukkia. Ajatus on sellainen, että kun on vielä maailma, jossa voi tehdä näin.
Ollaan Mirkun kanssa katsottu Tinderistä ruotsalaisia miehiä.
Selaan uutisia ihan liikaa. Tiedän sen, mutta on vain vaikea lopettaa. Paitsi illalla lopetan hyvissä ajoin. En kestäisi, jos juuri ennen nukkumaan menoa tulisi joku järkyttävä käänne.
Olen myös alkanut pitkästä aikaa rukoilla. Jollakin tavalla se helpottaa. Varsinkin nukkumaan mennessä.
Luonnossa kulkiessa mieli vähän kevenee. Mutta esimerkiksi töiden tekemisestä ei nyt viikkoon ole tullut oikein mitään. Ajatukset ovat ihan muualla. Eikä oikein ole ihmisiä, joille tästä puhuakaan, kun etätöissä olen. Miehen kanssa jonkun verran keskustellaan, mutta lasten läsnäollessa sekin tuntuu väärältä. En halua, että hekin ahdistuvat. Sodan vielä jotenkin kestää, mutta nämä ydiniskut tai ydinlaitosten sabotointi tuntuu täysin kestämättömältä.
Miksi pitäisi prosessoida? Ei ole tarvetta. Koska en voi asialle yhtään mitään.