Siis MIKSI ei (nuoret?) äidit imetä?!

20-vuotiaina ja 4/6 on imettänyt yli puoli vuotta yhtä tai useampaa lastaan.

Itse imetin vain kuukauden ja toinen ystäväni ei lainkaan.



Mutta kuitenkin ihan hyvät tilastot täällä päin.

Imetyksen epäonnistuminen on monille äideille niin kova pala, ettei siitä saa mennä syyllistämään tietämättä tarkkaan taustoja. Omakohtaista kokemusta on, ja tunnen edelleenkin olevani huono äiti lapselleni, kun en pystynyt imettämään. Keskimmäistä imetin 9 kuukautta ja kuopusta taas vain muutaman viikon. Stressiä on jo ihan tarpeeksi itse imetyksestä, ei siihen kannata luoda lisäpaineita ympäristöstä.

imettääkö joku vai ei. Pääasia, että vauva saa ravintoa ja rakkautta.

monet ystäväni ovat hiljattain saaneet vauvan ja ikävä kyllä monikaan ei heistä imetä.

valitettavan moni pieni vauva on täysin korvikkeella. On tietysti tapauksia josta imetys ei syystä tai toisesta onnistu, mutta on tosi ikävää kun korvikevauvoja on myös tosiaan niin heppoisin perustein. Imetys on alkuun kovin hankalaa (ainakin mulla) ja valitettavasti tästä ei anneta tietoa tarpeeksi. Kun se sitten koskee ja on vaivalloista niin kuvitellaan että " ei tämä suju" , eikä tajuta, että itseasiassa se kuuluu -valitettavasti- asiaan. Imetysopastus on tässä maassa aivan retuperällä! Ja se korostuu, koska siinä tilanteessa kovin moni äiti ei jaksa aktiivisesti hakea tietoa...



Mulle ei ainakaan kukaan missään kertonut imetyksen olevan kivuliasta ja hankalaa, vaikka olin tosi aktiivinen ja tiedonhaluinen odottaja. Onneksi lähipiiristä sain tietoa imetyksen alkumetreillä ja imetys onnistuikin sitten tosi hyvin vaikka olin jo heittää lusikat nurkkaan!

alkuun, mutta toisilla se ei vaan onnistu vaan tulee erinäisä ongelmia. Osa ongelmista varmaan olisi hyvällä ohjauksella ja neuvonnalla voitettavissakin mutta karu totuus on, että Suomen neuvoloiden ja synnytyssairaaloiden imetysohjauksen taso on niin huono, että siihen kaatuu moni imetys.

" Vauva 1v4kk, ja vielä vaan roikkuu tissillä. Niin, ja minulla ikää 20 + 2 vuotta. Repikää siitä...

Vauvan saaminen tuo stressiä ja huolta. Monet äidit eivät luota siihen että vauva pärjää rintamaidolla. Ollaan huolissaan saako vauva tarpeeksi ruokaa. Tuttipullosta annettaessa näkee helposti kuinka paljon maitoa menee, se rauhoittaa äitiäkin kun näkee että lapsi syö esim 150 ml korviketta. Rintamaidolla oleva lapsi syö useammin, äidit voivat ajatella että lapsi ei saa tarpeeksi maitoa kun on kokoajan rinnalla. Korvikkeella lapsi on tyytyväisempi kauemman aikaa. Luulen ettei kyseessä suinkaan ole itsekkyys tai helppouden tavoittelu, (pullojen kanssa puljaaminen, peseminen, keittäminen, maidon lämmitäminen ja jatkuva eväiden kanto mukana on hankalampaa kuin rintaruokinta) vaan kyseessä on useimmin äidin huoli lapsesta, luottamuksen ja joskus tiedonkin puute.



Itse en missään nimessä tuomitse korvikkeen antajia. Usein he itse vaan syyllistävät itseään, ja aivan turhaan!



Tämä siis kommenttina sellaisesta pulloruokinnasta johon ei ole terveydellistä syytä tms.

minä itse saan imetyksestä suuria nautintoja... on ihanaa katsoa sitä tissi suussa tuhisevaa vauvaa siinä rinnalla.



Joskus olen ihan kyynel silmäkulmassa katsonut tuota vallittavaa, niin kaunista ja suloista näkyä!



Oikeasti mietin, että ne jotka eivät halua/pysty imettämään jää paljosta paitsi. Olen siis myös joutunut aivan alkumetreillä leikkimään pulloilla ja antamaan maitoani pullosta. Kunnes se imu homma lapselle napsahti päähän ja oppi taidon!

Esikoisen sain 21-vuotiaana. Esikoista imetin 6kk. Tosin synnäriltä asti joi kyllä korviketta ja enemmän eli korvikkeilla kuin tissimaidolla. Keskimmäistä en imettänyt kertakaan (keskonen ja olin shokissa, eikä pystynyt vain antamaan tissimaitoa ei sitten millään, se oli vaikeeta aikaa ja mua oikeestaan ärsyttää miksi tuntemattomat ihmiset syyllistää siitä mua huonoksi äidiksi). Kuopusta imetin samoin kuin esikoista.



Se miksi meillä annetaan korviketta/pullosta paljon on, että lapsen isäkin haluaa olla tasavertainen vanhempi. En minä halua olla mikään lypsykone, eikä se vähännä rakkautta lapsiini.



Vaikka olsin 43-vuotias ensisynnyttäjä, niin toimisisin samoin, kuin tähän saakka.



Minusta imetys ei ole mikään maailman tärkein asia.

Varmaan moni äiti lopettaa imetyksen, koska kuvittelee jotain olevan vialla, kun rintoihin sattuu ja tulee patteja yms. Tai sitten kuvittelee, että imetys on jatkossakin niin hankalaa kuin alkuviikkoina!



Mulla alkuimetys oli niin hankalaa sen takia, että maitoa suorastaan tulvi, ja rinnat olivat imetyskertojen välillä kipeät ja kovat monta kuukautta. Pumpulla en saanut mitään ulos, vain vauva onnistui siinä. Onneksi mulla oli realistinen käsitys imetyksen vaivoista, joten kestin nuo ekat ajat ok, ja sittenhän se vähitellen alkoikin muuttus sellaiseksi onnelaksi, jollaista kuvaa julkisuuteen imetyksestä annetaan, äidin ja vauvan yhteisiä hetkiä jne. :)

että kaikille pitäisi selittää miksi ei imetä. Ihan kuin se olisi kaikkien yhteinen asia. Harmittaa itseäkin NIIN paljon, ettei onnistunut kuin osittaisimetys, ettei todellakaan kiinnosta alkaa vieraille selittämään hankaluuksi.



3 lasta täysimetetty ja neljäs 7vk osittaisimetyksellä.



sinä ap et voi tietää miksi joku ei imetä.



ja olen kai nuori äiti?

Kun se tarkoittaa, että 2 / 6 ei ole paljon imettänyt. Se on noin 33 prosenttia, eli aika paljon.

juuri on kummasteltu kuinka muutama nuori äiti tahtoo imettää.

Liki 70% pitkäaikaista imetystä kauhisteltujen teiniäitien piirissä on mielestäni ihan ok (ja loput 33% eivät olleet kaikki täysin imettämättä).

JA tuskin kovin kummoinen äitikään, jos juotat lasta pullosta, että isäkin saa syöttää... jos on pakko, niin oletko koskaan kuullut rintapumpusta?



No mutta joo, provohan sä oletkin, mutta harvinaisen ärsyttävä sellainen. Menehän jo sekstaamaan miehesi kanssa, eikö olisi jo aika?

Oma äitini kertoi että 80-luvulla hänellä ei millään tahtonut riittää maito pikku veljelleni. Siihen aikaan oli kans joku kauhee imetysvouhotus menossa. No, joku tuttu oli sanonut että kannattaa syödä pahoinvointilääkkeitä, sillä se maidon tulo paranee (sekin oli joku muoti-ilmiö silloin kuulema). Äiti oli sitten lattialla maannut kun ei lääkkeiden takia ollut pystynyt edes vauvaa hoitaan. Että mammat tehkää kaikkenne ettette vaan saa huonon äidin leimaa otsaan kun vauva saakin korviketta!!!

Kyllä lapsen paras pitäisi olla kaikista tärkeintä äidille ja lapselle parasta on äidinmaito. Eikä kukaan sentään kaksikymppiseksi asti tissiä syö!

Minä söin sitä 5kk (imetin 6kk), ja en silti onnistunut pääsemään täysimetykselle lapsen kanssa. Alkuun tuli huonosti maitoa, ja siitä se noidankehä oli valmis.

Kuutonen on ihan oikeassa. Meillä on kolme lasta ja kahden ekan kanssa imetys oli muutaman viikon juttu ja silloinkin osittaisena. Ohjaus sairaalassa jäi siihen, että näytettiin imuote, minkä tiesin jo itsekin omien opintojeni perusteella. Eihän tuollainen ohjaus mihinkään riitä! Ainakin neuvolassa pitäisi saada parempaa ohjausta ja tietoutta siitä kaikesta, mitä imetykseen voi liittyä. Kun sitten itsekin viimein tämän kolmannen kanssa uskalsin luottaa siihen, että maitoa on, niin eikös terkka hoe minulle koko ajan, että kuinka usein imetät..Siis oikein 70-luvun tyyliin, että imetysvälit kertovat maidon riittävyydestä..Vastiketta vaan kehiin! Just. (Itse olen lastensairaanhoitaja, ja opinnoissa imetyksen ohjaamisen opettaminen typistyi tosiaan siihen imuotteen näyttämiseen..)Onneksi en ihan mennyt sen onnettoman terkan mukana niihin juttuihin ja meidän 10 ja puoli kuinen syö rintaa vieläkin, vaikka oli lääkityksen vaatima 2 viikon tauko välillä..

Siinä tilanteessa olisi pitänyt ottaa yhteyttä imetystukilistaan, tms, mutta oli paljon pahemmat murheet kuin imetyksen onnistuminen silloin alussa mielesssä.