Vähätelläänkö lapsen saannin vaivoja tarkoituksella?

Salaillaan tietenkin. Ei haluta antaa lapsettomille sinkkunaisille niitä tiettyjä kilpailuetuja.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:42"] Jaa, taas mennään. Pillun löystyminen on taas nostettu pöydälle. Kyllä sitä onkin ehditty salailla jo pari päivää edellisen AV-keskustelun jälkeen. [/quote]Tarkoitin lähinnä näitä mahdollisuuksia: vaikea raskausajan pahoinvointi, erilaiset raskausajan sairaudet, vammaisen tai sairaan lapsen riski, istukan irtoaminen jne. Synnytyksessä se repeäminenkin mutta myös vaikkapa pitkittynyt synnytys, lapsen vammautumisen riski, pysäyttämätön verenvuoto ja kuolema. Synnytyksen jälkeen se, että imetys koskee useimmilla alkuun erittäin paljon, maidon nouseminen tuntuu erittäin pahalta, jatkuva univaje saattaa laukaista psykoosin mutta vaikka ei laukaisisikaan, ihminen on hormonien ja univajeen takia kuukausia sairas uupumuksesta jne. [/quote] Olen itse hoitaja ja olin kyllä raskautuessani hyvin selvillä tästä kaikesta ja ajattelin kaiken vielä yltiönegatiivisesti etten vaan joutuisi pettymään kun kaikki meneekin päin persettä. Hyvä niin, vauva-aika oli helvettiä ja lapsi on ollut koko pienen ikänsä uhmakas. Onneksi minun ja mieheni asenne on ollut se että haluamme lapsia vaikka tiedämme että se on kauhea taistelu aina kouluikään asti, sitten pikkuisen helpottaa ja yläasteella aloitetaan taistelu taas. Kaverini ovat olleet todella iloisia että olen kertonut asiat suoraan ja kaunistelematta. Toiset saattavat kavahtaa ja ihmetellä että miksi olen "vain negatiivinen" - olen vain realisti. Ja vaikka kertoisin toisille suoraan millaista helvettiä joku synnyttäminen tai vauvan kanssa oleminen voi olla, niin he silti vetävät ne ruusunpunaiset lasit silmilleen ja sitten ihmettelevät kun se todella on niin kamalaa mitä kerroin. Jokaisen pitäisi todella kertoa että millaista se elämä oikeasti on eikä maalailla unelmia jossain facebook-päivityksissä. [/quote] Miksei facebookissa tai muualla saa maalailla ruusunpunaa? En ymmärrä tätä suomalaista ajattelutapaa jonka mukaan kärsimystä pitää korostaa. Jos elämäntilanne on haastava, silloin on entistä tärkeämpää osata korostaa niitä ihania asioita. Kuka saa hyvän mielen siitä, että saa jakaa ystävilleen päivityksen missä kertoo ylipitkästä jälkivuodosta, kipeästä epparista, valvotuidta öistäjne. jos voi sen sijaan kertoa vaikka vauvan ensihymystä? Älkää juuttuno siihen paskaa vaan keskittykää niihin asioihin mitkä tuovat hyvää mieltä!

[/quote]Olen kyllä myös sitä mieltä, että olisi hyvä olla maalailematta ruusunpunaisia fantasioita julkisuuteen jos oikeasti se epparihaava kiristää, pissi karkailee, rintatulehdukseen vedetään antibiootteja ja verta valuu niin ettei yksikään side pidä. Perhettä perustavat saa koko puuhasta täysin väärän kuvan ja sitten ihmettelevät mikä mussa on vikana...

En tiedä vähätelläänkö, mutta vaikka kuinka ajattelin, että vauva-aika voi olla rankkaa, todellisuus oli kymmenen kertaa rankempaa. Ekan kanssa vielä meni, mutta kun oli taapero samaan aikaan hoidettavana olin mennä järjiltäni. pari vuotta mielialalääkkeitä tuli syötyä ennen kuin tokenin taas suurin piirtein itsekseni.

Olen samaa mieltä. Itse jätin vaimoni lastensa kanssa elämään omaa elämäänsä, kun ne lapset nyt vain olivat oikeasti todella rasittavia. Ja aina minua ihmetytti, kun kaikki näki ne omat lapsensa niin erikoisina, mutta minä näen heidät vain keskinkertaisina (joita suurin osa on). Ei kukaan kertonut millaiseen kuseen itseni järjestin, kun lapsia hankittiin. Taidan pysytellä poikamieselämässä tästä eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 17:59"]

Olen samaa mieltä. Itse jätin vaimoni lastensa kanssa elämään omaa elämäänsä, kun ne lapset nyt vain olivat oikeasti todella rasittavia. Ja aina minua ihmetytti, kun kaikki näki ne omat lapsensa niin erikoisina, mutta minä näen heidät vain keskinkertaisina (joita suurin osa on). Ei kukaan kertonut millaiseen kuseen itseni järjestin, kun lapsia hankittiin. Taidan pysytellä poikamieselämässä tästä eteenpäin.

[/quote]Mä en ikinä voisi lapsiani jättää. Näen asian niin, että koska olen ne lapset maailmaan saattanut, velvollisuuteni on heistä huolehtia vaikka mikä tulisi. Toivon vain, että olisin etukäteen tajunnut kuinka rankkaa se on.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 17:59"]

Olen samaa mieltä. Itse jätin vaimoni lastensa kanssa elämään omaa elämäänsä, kun ne lapset nyt vain olivat oikeasti todella rasittavia. Ja aina minua ihmetytti, kun kaikki näki ne omat lapsensa niin erikoisina, mutta minä näen heidät vain keskinkertaisina (joita suurin osa on). Ei kukaan kertonut millaiseen kuseen itseni järjestin, kun lapsia hankittiin. Taidan pysytellä poikamieselämässä tästä eteenpäin.

[/quote]Mä en ikinä voisi lapsiani jättää. Näen asian niin, että koska olen ne lapset maailmaan saattanut, velvollisuuteni on heistä huolehtia vaikka mikä tulisi. Toivon vain, että olisin etukäteen tajunnut kuinka rankkaa se on.

[/quote]

Niin minäkin toivon, mutta totuus on etten oikein ole kiintynyt lapsiini. Tätä ei tietenkään saa ääneen sanoa, mutta totta se on. Ihan ok tenavia, mutta kovin keskinkertaisia. Jään mielelläni etäiseksi ja elän omaa elämääni. Samaan miinaan en kuitenkaan toiste astu.

Mun mielestä niitä ei mitenkään vähätellä, lapsettomana ainakin itse olen saanut sen kuvan, että lapsen hankkiessaan ottaa aina riskin saada myös se hankala tapaus. Toisaalta eivät kaikki ole sellaisia joten ei sitä nyt minusta tarvitse erikseen korostaakkaan, että hankalaa on. Joka tapauksessa päätös hankkia lapsia harvoin perustuu täysin järkiseikoille vaan yksinkertaisesti halutaan se lapsi ja silloin on ihan sama millaista kuvaa siitä on maalailtu etukäteen.

Mikä on toiselle vaikeaa ja ylivoimaista ei ole sitä kaikille!

Vaikeinta tässä lapsiperhe-elämässä on nyt kun lapset ovat teinejä johtuen siitä etten ole kovin hyvä teinien äiti. Kaikki muu on mennyt todella hyvin ja juurikin niin kuin luulinkin eli yllätyksiä/pettymyksiä ei ole tullut.

Olen vain ihmisenä liian ehdoton/joustamaton ja kärsimätön ja siksi elämä teinien kanssa tökkii välillä. Toki tiesin että teinit ovat välillä hankalia ja ärsyttäviä mutta siltikin verisuoni katkeaa säännöllisin väliajoin...

Mun kokemus on että joitakin asioita vähätellään (esim. naisen intiimiasioihin liittyviä, koska niistä nyt ylipäänsä ei ole kovin kiva huudella kylillä) ja toisia vastaavasti suurennellaan (esim. esikoisen vauvavuoden rankkuutta: joo vauva ehkä valvottaa, mutta saahan sitä vastaavasti nukkua keskellä päivää eikä tarvitse tehdä paljon mitään muuta). Pitäisi näyttää siltä että on sitkeä sissi kun jaksaa kaiken, mutta mitään negatiivista ei etenkään omaan fyysisyyteen liittyen tapahdu. Bikinikunnossa oleva sankariäiti on se ihanne.

Itse näen asian niin että halusin joka tapauksessa lapset, ja siitä oli kyllä hinta mutta se oli mielestäni sen arvoinen. En kaipaa tähän viereen veloja ilkkumaan että yök-kakaroittesi takia sinulla on riipputissit ja peräpukamia eikä yhtä paljon rahaa kuin lapsettomilla, lällällää.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:30"] [quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:42"] Jaa, taas mennään. Pillun löystyminen on taas nostettu pöydälle. Kyllä sitä onkin ehditty salailla jo pari päivää edellisen AV-keskustelun jälkeen. [/quote]Tarkoitin lähinnä näitä mahdollisuuksia: vaikea raskausajan pahoinvointi, erilaiset raskausajan sairaudet, vammaisen tai sairaan lapsen riski, istukan irtoaminen jne. Synnytyksessä se repeäminenkin mutta myös vaikkapa pitkittynyt synnytys, lapsen vammautumisen riski, pysäyttämätön verenvuoto ja kuolema. Synnytyksen jälkeen se, että imetys koskee useimmilla alkuun erittäin paljon, maidon nouseminen tuntuu erittäin pahalta, jatkuva univaje saattaa laukaista psykoosin mutta vaikka ei laukaisisikaan, ihminen on hormonien ja univajeen takia kuukausia sairas uupumuksesta jne. [/quote] Olen itse hoitaja ja olin kyllä raskautuessani hyvin selvillä tästä kaikesta ja ajattelin kaiken vielä yltiönegatiivisesti etten vaan joutuisi pettymään kun kaikki meneekin päin persettä. Hyvä niin, vauva-aika oli helvettiä ja lapsi on ollut koko pienen ikänsä uhmakas. Onneksi minun ja mieheni asenne on ollut se että haluamme lapsia vaikka tiedämme että se on kauhea taistelu aina kouluikään asti, sitten pikkuisen helpottaa ja yläasteella aloitetaan taistelu taas. Kaverini ovat olleet todella iloisia että olen kertonut asiat suoraan ja kaunistelematta. Toiset saattavat kavahtaa ja ihmetellä että miksi olen "vain negatiivinen" - olen vain realisti. Ja vaikka kertoisin toisille suoraan millaista helvettiä joku synnyttäminen tai vauvan kanssa oleminen voi olla, niin he silti vetävät ne ruusunpunaiset lasit silmilleen ja sitten ihmettelevät kun se todella on niin kamalaa mitä kerroin. Jokaisen pitäisi todella kertoa että millaista se elämä oikeasti on eikä maalailla unelmia jossain facebook-päivityksissä. [/quote] Miksei facebookissa tai muualla saa maalailla ruusunpunaa? En ymmärrä tätä suomalaista ajattelutapaa jonka mukaan kärsimystä pitää korostaa. Jos elämäntilanne on haastava, silloin on entistä tärkeämpää osata korostaa niitä ihania asioita. Kuka saa hyvän mielen siitä, että saa jakaa ystävilleen päivityksen missä kertoo ylipitkästä jälkivuodosta, kipeästä epparista, valvotuidta öistäjne. jos voi sen sijaan kertoa vaikka vauvan ensihymystä? Älkää juuttuno siihen paskaa vaan keskittykää niihin asioihin mitkä tuovat hyvää mieltä! [/quote]Olen kyllä myös sitä mieltä, että olisi hyvä olla maalailematta ruusunpunaisia fantasioita julkisuuteen jos oikeasti se epparihaava kiristää, pissi karkailee, rintatulehdukseen vedetään antibiootteja ja verta valuu niin ettei yksikään side pidä. Perhettä perustavat saa koko puuhasta täysin väärän kuvan ja sitten ihmettelevät mikä mussa on vikana... [/quote] Kerrotko kaikki muutkin vaivasi ja ongelmasi julkisesti? Jos parisuhde menee päin vittua tai on krapula tai pierettää, haluatko kertoa julkisesti? Tai miten työelämän tai opintojen vastoinkäymiset, mainostatko niitä facebookissa? En ymmärrä miksi perhe-elämä olisi poikkeus. Elämään kuuluu vastoinkäymiset ja jos joku tuleva vanhempi ei osaa etsiä tietoa tai sisältää lukemaansa netistä/neuvolan oppaista/tms niin kyllä se on ihan kypsymättömyyttä.

[/quote]

En. Mutta jos mulla on töissä helkkarin vaikeaa, pomo on vittumainen, työkaverit kiusaa ja asiakkaat stalkkaa vapaa-ajalla, en myöskään kirjoita samaan aikaan Facebookissa, että elämä on ihanaa ja työt on just niin mun juttu sydänsydän smilesmile. En kirjoita Facebookiin, että pillusta tulee nyrkin kokoisia verihyytymiä ja koko kämppä haisee palaneelle meijerille, mutten noista ongelmista kärsiessäni kirjoita, että "äitiys on ihanaa enkä ole koskaan ollut näin onnellinen ja parempivointisempi <333"

En minäkään sosiaalisessa mediassa kerro kaameimpia yksityiskohtia rintatulehduksista, rikkinäisistä nännin päistä tms. Mutta jos olo on kaamea ja väsyttää ja itkettää, en millään voisi kirjoittaa myöskään mitään onnea uhkuvaa äitiysihanuuspäivitystä. Voisin kirjoittaa vaikka: "Vauva on suloinen ja rakas. Mutta tämä on taas niitä päiviä jolloin mietin: kannattiko sittenkään".

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:42"] Jaa, taas mennään. Pillun löystyminen on taas nostettu pöydälle. Kyllä sitä onkin ehditty salailla jo pari päivää edellisen AV-keskustelun jälkeen. [/quote]Tarkoitin lähinnä näitä mahdollisuuksia: vaikea raskausajan pahoinvointi, erilaiset raskausajan sairaudet, vammaisen tai sairaan lapsen riski, istukan irtoaminen jne. Synnytyksessä se repeäminenkin mutta myös vaikkapa pitkittynyt synnytys, lapsen vammautumisen riski, pysäyttämätön verenvuoto ja kuolema. Synnytyksen jälkeen se, että imetys koskee useimmilla alkuun erittäin paljon, maidon nouseminen tuntuu erittäin pahalta, jatkuva univaje saattaa laukaista psykoosin mutta vaikka ei laukaisisikaan, ihminen on hormonien ja univajeen takia kuukausia sairas uupumuksesta jne. [/quote] Olen itse hoitaja ja olin kyllä raskautuessani hyvin selvillä tästä kaikesta ja ajattelin kaiken vielä yltiönegatiivisesti etten vaan joutuisi pettymään kun kaikki meneekin päin persettä. Hyvä niin, vauva-aika oli helvettiä ja lapsi on ollut koko pienen ikänsä uhmakas. Onneksi minun ja mieheni asenne on ollut se että haluamme lapsia vaikka tiedämme että se on kauhea taistelu aina kouluikään asti, sitten pikkuisen helpottaa ja yläasteella aloitetaan taistelu taas. Kaverini ovat olleet todella iloisia että olen kertonut asiat suoraan ja kaunistelematta. Toiset saattavat kavahtaa ja ihmetellä että miksi olen "vain negatiivinen" - olen vain realisti. Ja vaikka kertoisin toisille suoraan millaista helvettiä joku synnyttäminen tai vauvan kanssa oleminen voi olla, niin he silti vetävät ne ruusunpunaiset lasit silmilleen ja sitten ihmettelevät kun se todella on niin kamalaa mitä kerroin. Jokaisen pitäisi todella kertoa että millaista se elämä oikeasti on eikä maalailla unelmia jossain facebook-päivityksissä. [/quote] Miksei facebookissa tai muualla saa maalailla ruusunpunaa? En ymmärrä tätä suomalaista ajattelutapaa jonka mukaan kärsimystä pitää korostaa. Jos elämäntilanne on haastava, silloin on entistä tärkeämpää osata korostaa niitä ihania asioita. Kuka saa hyvän mielen siitä, että saa jakaa ystävilleen päivityksen missä kertoo ylipitkästä jälkivuodosta, kipeästä epparista, valvotuidta öistäjne. jos voi sen sijaan kertoa vaikka vauvan ensihymystä? Älkää juuttuno siihen paskaa vaan keskittykää niihin asioihin mitkä tuovat hyvää mieltä!

[/quote]Olen kyllä myös sitä mieltä, että olisi hyvä olla maalailematta ruusunpunaisia fantasioita julkisuuteen jos oikeasti se epparihaava kiristää, pissi karkailee, rintatulehdukseen vedetään antibiootteja ja verta valuu niin ettei yksikään side pidä. Perhettä perustavat saa koko puuhasta täysin väärän kuvan ja sitten ihmettelevät mikä mussa on vikana...
[/quote]

Kerrotko kaikki muutkin vaivasi ja ongelmasi julkisesti? Jos parisuhde menee päin vittua tai on krapula tai pierettää, haluatko kertoa julkisesti?
Tai miten työelämän tai opintojen vastoinkäymiset, mainostatko niitä facebookissa?
En ymmärrä miksi perhe-elämä olisi poikkeus. Elämään kuuluu vastoinkäymiset ja jos joku tuleva vanhempi ei osaa etsiä tietoa tai sisältää lukemaansa netistä/neuvolan oppaista/tms niin kyllä se on ihan kypsymättömyyttä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:42"]

Jaa, taas mennään. Pillun löystyminen on taas nostettu pöydälle. Kyllä sitä onkin ehditty salailla jo pari päivää edellisen AV-keskustelun jälkeen.

[/quote]Tarkoitin lähinnä näitä mahdollisuuksia: vaikea raskausajan pahoinvointi, erilaiset raskausajan sairaudet, vammaisen tai sairaan lapsen riski, istukan irtoaminen jne. Synnytyksessä se repeäminenkin mutta myös vaikkapa pitkittynyt synnytys, lapsen vammautumisen riski, pysäyttämätön verenvuoto ja kuolema. Synnytyksen jälkeen se, että imetys koskee useimmilla alkuun erittäin paljon, maidon nouseminen tuntuu erittäin pahalta, jatkuva univaje saattaa laukaista psykoosin mutta vaikka ei laukaisisikaan, ihminen on hormonien ja univajeen takia kuukausia sairas uupumuksesta jne.

[/quote]

Minäkin ikisinkkuna lassukkamiehenä tiedän nuo asiat. Vaikea uskoa, että niitä kovin tietoisesti olisi salattu tai vähätelty.