Vähätelläänkö lapsen saannin vaivoja tarkoituksella?

Toki tarvitaan hölmöjä lisääntymään, sen sijaan että joku kertoisi mihin oikeasti on ryhtymässä. Olisi minultakin jäänyt muija &muksut väliin jos parikymppisenä olisin tiennyt mihin typeryyden sheeple-huipentumaan olin alkamassa. Nyt nelikymppisenä eläisin ilman velkoja, täysin oman tahtoni mukaista elämää noin 25h viikko töissä...mutta kun häntä vei voiton järjestä. Perkele.

Kantaa sen enempää ottamatta, tuli mieleen synnytys valmennus ennen esikoista.

Kysyttiin asioita mitä ei enään vauvan synnyttyä tehdä/mitkä muuttuu elämässä. No mies sanoi sitten että ei enään voi nukkua päiväuniaan. Sille nämä kaksi "valmentajaa" naurahtelivat, no sehän juuri hyvää tekemistä lasten kanssa.

Sehän on Jumalan rangaistus naisille, seurausta syntiinlankeemuksesta. Toki rankkuutta lievittää lapsen ihana viattomuus, se ilo mitä hän tuo.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 14:50"]

Sehän on Jumalan rangaistus naisille, seurausta syntiinlankeemuksesta. Toki rankkuutta lievittää lapsen ihana viattomuus, se ilo mitä hän tuo.

[/quote]Onneksi tuon rangaistuksen voi nykyään helposti välttää. Kortsut tai pillerit. Kun vain kaikki saavat kaiken oleellisen tiedon, että voivat oikeasti valita tahtovatko tehdä lapsia vai eivät.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:42"]

Jaa, taas mennään. Pillun löystyminen on taas nostettu pöydälle. Kyllä sitä onkin ehditty salailla jo pari päivää edellisen AV-keskustelun jälkeen.

[/quote]Tarkoitin lähinnä näitä mahdollisuuksia: vaikea raskausajan pahoinvointi, erilaiset raskausajan sairaudet, vammaisen tai sairaan lapsen riski, istukan irtoaminen jne. Synnytyksessä se repeäminenkin mutta myös vaikkapa pitkittynyt synnytys, lapsen vammautumisen riski, pysäyttämätön verenvuoto ja kuolema. Synnytyksen jälkeen se, että imetys koskee useimmilla alkuun erittäin paljon, maidon nouseminen tuntuu erittäin pahalta, jatkuva univaje saattaa laukaista psykoosin mutta vaikka ei laukaisisikaan, ihminen on hormonien ja univajeen takia kuukausia sairas uupumuksesta jne.
[/quote]
Olen itse hoitaja ja olin kyllä raskautuessani hyvin selvillä tästä kaikesta ja ajattelin kaiken vielä yltiönegatiivisesti etten vaan joutuisi pettymään kun kaikki meneekin päin persettä. Hyvä niin, vauva-aika oli helvettiä ja lapsi on ollut koko pienen ikänsä uhmakas. Onneksi minun ja mieheni asenne on ollut se että haluamme lapsia vaikka tiedämme että se on kauhea taistelu aina kouluikään asti, sitten pikkuisen helpottaa ja yläasteella aloitetaan taistelu taas. Kaverini ovat olleet todella iloisia että olen kertonut asiat suoraan ja kaunistelematta. Toiset saattavat kavahtaa ja ihmetellä että miksi olen "vain negatiivinen" - olen vain realisti. Ja vaikka kertoisin toisille suoraan millaista helvettiä joku synnyttäminen tai vauvan kanssa oleminen voi olla, niin he silti vetävät ne ruusunpunaiset lasit silmilleen ja sitten ihmettelevät kun se todella on niin kamalaa mitä kerroin. Jokaisen pitäisi todella kertoa että millaista se elämä oikeasti on eikä maalailla unelmia jossain facebook-päivityksissä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:33"]

Ketä se hyödyttäisi jos peloteltaisiin? Moni voisi jättää lapset tekemättä jos etukäteen tietäisi

[/quote]

Se ei tällä maailman väkimäärällä olisi kauhean vakavaa.

Sehän on niin yksilöllistä onko rankkaa vai ei! Mulla oli fyysisesti helppoa, esim imetys meni just niin että tissi suuhun 5 minuutiks 3 tunnin välein ja that's it. Alapää paremmassa kunnossa synnytyksen jälkeen ku ennen sitä. Mut henkisesti eka vuosi oli TOSI rankka ja tilitinkin sitä avoimesti kaikille jotka vaan halus kuunnella, en tosiaan kaunistellut yhtään!

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 18:04"] [quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 17:59"] Olen samaa mieltä. Itse jätin vaimoni lastensa kanssa elämään omaa elämäänsä, kun ne lapset nyt vain olivat oikeasti todella rasittavia. Ja aina minua ihmetytti, kun kaikki näki ne omat lapsensa niin erikoisina, mutta minä näen heidät vain keskinkertaisina (joita suurin osa on). Ei kukaan kertonut millaiseen kuseen itseni järjestin, kun lapsia hankittiin. Taidan pysytellä poikamieselämässä tästä eteenpäin. [/quote]Mä en ikinä voisi lapsiani jättää. Näen asian niin, että koska olen ne lapset maailmaan saattanut, velvollisuuteni on heistä huolehtia vaikka mikä tulisi. Toivon vain, että olisin etukäteen tajunnut kuinka rankkaa se on. [/quote]   Niin minäkin toivon, mutta totuus on etten oikein ole kiintynyt lapsiini. Tätä ei tietenkään saa ääneen sanoa, mutta totta se on. Ihan ok tenavia, mutta kovin keskinkertaisia. Jään mielelläni etäiseksi ja elän omaa elämääni. Samaan miinaan en kuitenkaan toiste astu. [/quote] No, palataan asiaan sitten, kun istut vaipoissa ja olet yksinäinen vanhus. Ai niin, mutta sähän halusitkin elää omaa elämääsi.

[/quote]

En ole tuo lainaamasi ihminen enkä edes varma että hän on todellinen eikä trolli, mutta on kyllä ihan turha pelotella lapsiinsa kiintymätöntä (tai lapsia koskaan haluamatonta) yksinäisellä vanhuudella. Jos olisi kovin paljon riippuvainen ihmiskontaktista oman onnellisuutensa kannalta, olisi myös hyvin kiintynyt lapsiinsa. Jos omissa lapsissa ei ole mitään sellaista ongelmaa että kiintyminen olisi mahdotonta (eivät ole koulusurmaajia tms.) niin sitten ko. henkilö ei vain kaipaa kovin paljon ihmiskontaktia eikä näin ollen myöskään sure ihmeemmin yksinäistä vanhuutta.

Itse rakastan lapsiani kaikesta sydämestäni mutten silti ole huolissani yksinäisestä vanhuudesta, sillä viihdyn erinomaisesti yksin. Voisin hyvin olla iloinen ja tuntea oloni rakastetuksi jos tapaisin vanhana lapsiani ja lapsenlapsiani vain juhlapyhinä ja syntymäpäivinä.

http://www.adressit.com/ei_synnyttajien_erityiskohtelulle

Ohhoh! Ketjuunhan on pesiintynyt joku synkkä naisvihaaja. Ei se mitään, sun äiti rakastaa sua varmaan silti.

Minä olen ihan suoraan sanonut, jos on kysytty miten meillä on arki vauvan kanssa lähtenyt käyntiin. Joko kaikki muut kaunistelevat tai sitten muiden vauvat ovat helppoja ja tosiaan eivät muuta tee kuiin nukkuvat ja syövät. Meillä ekat 3 kk oli täyttä helvettiä, ei nukuttu eikä tehty juuri muuta kuin kanniskeltiin huutavaa vauvaa ympäriinsä. Vatsa on arvilla, imettäminen on onnistunut mutta sekään tosiaan ei ole mitään itsestään selvää puuhaa. Hätäsektio jätti synnytyspelon ja tästäkin puhun ihan avoimesti, enkä vain nyökkäile kun kysytään "synnytyskin sujui hyvin?". Onneksi ol,in varautunut helvettiin, sillä sitä tämä on ajoittain ollut. :)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:42"]

Jaa, taas mennään. Pillun löystyminen on taas nostettu pöydälle. Kyllä sitä onkin ehditty salailla jo pari päivää edellisen AV-keskustelun jälkeen.

[/quote]Tarkoitin lähinnä näitä mahdollisuuksia: vaikea raskausajan pahoinvointi, erilaiset raskausajan sairaudet, vammaisen tai sairaan lapsen riski, istukan irtoaminen jne. Synnytyksessä se repeäminenkin mutta myös vaikkapa pitkittynyt synnytys, lapsen vammautumisen riski, pysäyttämätön verenvuoto ja kuolema. Synnytyksen jälkeen se, että imetys koskee useimmilla alkuun erittäin paljon, maidon nouseminen tuntuu erittäin pahalta, jatkuva univaje saattaa laukaista psykoosin mutta vaikka ei laukaisisikaan, ihminen on hormonien ja univajeen takia kuukausia sairas uupumuksesta jne.
[/quote]

Ja mitään noista ei ollut sanotaanko sata tai miksei tuhat vuotta sitten? Silti todistettavasti lapsia tehtiin silloinkin. On vain nykymammoilla noussut tuo oma napa hattuun.

No eihän kukaan tuo missään asiassa esille vain huonoja asioita, koska niitä ei koe niin, kun jotain asiaa halutaan. Ei MM-kisojen voittaja sano, että voi hemmetti kun on kauheat rakot ja ei mitään sosiaalista elämää enkä ole perhettäkään nähnyt kuukauteen. Eikä pahimmissa kirjatenteissä oikiksessa oleva valita kuinka elämä on paskaa ja miksi tähän piti ryhtyä. Lääkiksessä opiskelu on helvetin rankkaa, mutta kuinka moni sitä katuu? Se palkinto, se palkinto ;)

Ongelma taitaa olla siinä, ettei naisilla ole kovinkaan paljon enää ylisukupolvisia tapaamisia... Itse ainakin olen jo aika nuoresta ollut monen ikäisten naisten kanssa tekemisissä ja kyllä kaikki virtsankarkailusta alkaen oli hyvin tiedossa ennen raskautta - kun naiset kokoontuu, jossain vaiheessa joku kuitenkin heittää vitsiä jostakin lasten mukanaan tuomasta vaivasta. Esikoisen sain 26 v:nä. Ja jos tietoa haluaa etsiä, niin ihan varmasti törmää kaikkeen. Eri asia sitten jos vaan odottaa, että se neuvolantäti kertoo kaiken. 

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:12"]

No eihän kukaan tuo missään asiassa esille vain huonoja asioita, koska niitä ei koe niin, kun jotain asiaa halutaan. Ei MM-kisojen voittaja sano, että voi hemmetti kun on kauheat rakot ja ei mitään sosiaalista elämää enkä ole perhettäkään nähnyt kuukauteen. Eikä pahimmissa kirjatenteissä oikiksessa oleva valita kuinka elämä on paskaa ja miksi tähän piti ryhtyä. Lääkiksessä opiskelu on helvetin rankkaa, mutta kuinka moni sitä katuu? Se palkinto, se palkinto ;)

[/quote]

No, lapsi ei kyllä ihan oikeasti ole sama asia kuin tutkinto lääkisestä, tai MM-voitto...sori.

Lapsi on yhtä suuri saavutus kuin vaikka aamu-ulostus, aivastaminen, puhuminen jne. Siinä ei ole mitään ainutlaatuista, tai edes mitään ponnistelua vaativaa, että ottaa spermaa pilluun.

Mä ainakin kuulen näitä pelotteluja niin paljon, että on sellainen fiilis etten lapsia haluakaan. Aina on joku kaveri mankumassa että paikat repes, lapsi huutaa 24/7, ei oo omaa aikaa, oot sitten aina vaan kotona sen lapsen kaa ja eristyt kaikista, miehen kanssa tulee etäisyyttä, sun oma kehitys lakkaa, oot aina sydän syrjällää siit lapsesta, aina joku arvostelee, sun kroppa on ihan päin helvettiä sata vuotta synnytyksen jälkeenkin, ne synnytyskivut! jne.

Jos ennen aatteli et perheen perustaminen ois hienoo ja arvostettavaa, niin nykyään on vaan semmonen kuva tullu että paskaa on ja paskemmakshan se vaan menee.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:42"] Jaa, taas mennään. Pillun löystyminen on taas nostettu pöydälle. Kyllä sitä onkin ehditty salailla jo pari päivää edellisen AV-keskustelun jälkeen. [/quote]Tarkoitin lähinnä näitä mahdollisuuksia: vaikea raskausajan pahoinvointi, erilaiset raskausajan sairaudet, vammaisen tai sairaan lapsen riski, istukan irtoaminen jne. Synnytyksessä se repeäminenkin mutta myös vaikkapa pitkittynyt synnytys, lapsen vammautumisen riski, pysäyttämätön verenvuoto ja kuolema. Synnytyksen jälkeen se, että imetys koskee useimmilla alkuun erittäin paljon, maidon nouseminen tuntuu erittäin pahalta, jatkuva univaje saattaa laukaista psykoosin mutta vaikka ei laukaisisikaan, ihminen on hormonien ja univajeen takia kuukausia sairas uupumuksesta jne. [/quote] Ja mitään noista ei ollut sanotaanko sata tai miksei tuhat vuotta sitten? Silti todistettavasti lapsia tehtiin silloinkin. On vain nykymammoilla noussut tuo oma napa hattuun.

[/quote]Siinä on sellainen ero, että nykyään voi valita tahtooko lapsia vai ei. Vaihtoehtoja vain on mahdotonta vertailla jos ei ole faktat tiedossa.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 17:59"]

Olen samaa mieltä. Itse jätin vaimoni lastensa kanssa elämään omaa elämäänsä, kun ne lapset nyt vain olivat oikeasti todella rasittavia. Ja aina minua ihmetytti, kun kaikki näki ne omat lapsensa niin erikoisina, mutta minä näen heidät vain keskinkertaisina (joita suurin osa on). Ei kukaan kertonut millaiseen kuseen itseni järjestin, kun lapsia hankittiin. Taidan pysytellä poikamieselämässä tästä eteenpäin.

[/quote]Mä en ikinä voisi lapsiani jättää. Näen asian niin, että koska olen ne lapset maailmaan saattanut, velvollisuuteni on heistä huolehtia vaikka mikä tulisi. Toivon vain, että olisin etukäteen tajunnut kuinka rankkaa se on.

[/quote]

Niin minäkin toivon, mutta totuus on etten oikein ole kiintynyt lapsiini. Tätä ei tietenkään saa ääneen sanoa, mutta totta se on. Ihan ok tenavia, mutta kovin keskinkertaisia. Jään mielelläni etäiseksi ja elän omaa elämääni. Samaan miinaan en kuitenkaan toiste astu.
[/quote] No, palataan asiaan sitten, kun istut vaipoissa ja olet yksinäinen vanhus. Ai niin, mutta sähän halusitkin elää omaa elämääsi.

Luulen että tämäkin on luonnekusymys. Itse olen yltiörealisti ja osaan elää hetki kerrallaan tätä päivää.
Raskaus- ja vauva-aika, taaperoikä jne. on menty läpi sillä ajatuksella, että luonnon lakien mukaan tässä eletään, raskaus ja synnytys tekee muutoksia vartaloon ja mieleen, katkonaiset unet ja valvominen ikään kuin kuuluu asiaan.
Meillä 3 lasta melko lyhyillä ikäeroilla ja ihan hengissä on saatu kaikki kouluikään. Joskus on ollut helpompaa ja joskus vaikeampaa mutta selvitty on, elämä opettaa ja kasvattaa vanhemmuuteen. Parisuhdekin voi loistavasti koska molemmat tiedostavat ja tiedostivat sen, että lapset muuttavat koko elämän.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:42"]

Jaa, taas mennään. Pillun löystyminen on taas nostettu pöydälle. Kyllä sitä onkin ehditty salailla jo pari päivää edellisen AV-keskustelun jälkeen.

[/quote]Tarkoitin lähinnä näitä mahdollisuuksia: vaikea raskausajan pahoinvointi, erilaiset raskausajan sairaudet, vammaisen tai sairaan lapsen riski, istukan irtoaminen jne. Synnytyksessä se repeäminenkin mutta myös vaikkapa pitkittynyt synnytys, lapsen vammautumisen riski, pysäyttämätön verenvuoto ja kuolema. Synnytyksen jälkeen se, että imetys koskee useimmilla alkuun erittäin paljon, maidon nouseminen tuntuu erittäin pahalta, jatkuva univaje saattaa laukaista psykoosin mutta vaikka ei laukaisisikaan, ihminen on hormonien ja univajeen takia kuukausia sairas uupumuksesta jne.
[/quote]
Olen itse hoitaja ja olin kyllä raskautuessani hyvin selvillä tästä kaikesta ja ajattelin kaiken vielä yltiönegatiivisesti etten vaan joutuisi pettymään kun kaikki meneekin päin persettä. Hyvä niin, vauva-aika oli helvettiä ja lapsi on ollut koko pienen ikänsä uhmakas. Onneksi minun ja mieheni asenne on ollut se että haluamme lapsia vaikka tiedämme että se on kauhea taistelu aina kouluikään asti, sitten pikkuisen helpottaa ja yläasteella aloitetaan taistelu taas. Kaverini ovat olleet todella iloisia että olen kertonut asiat suoraan ja kaunistelematta. Toiset saattavat kavahtaa ja ihmetellä että miksi olen "vain negatiivinen" - olen vain realisti. Ja vaikka kertoisin toisille suoraan millaista helvettiä joku synnyttäminen tai vauvan kanssa oleminen voi olla, niin he silti vetävät ne ruusunpunaiset lasit silmilleen ja sitten ihmettelevät kun se todella on niin kamalaa mitä kerroin. Jokaisen pitäisi todella kertoa että millaista se elämä oikeasti on eikä maalailla unelmia jossain facebook-päivityksissä.
[/quote]

Miksei facebookissa tai muualla saa maalailla ruusunpunaa? En ymmärrä tätä suomalaista ajattelutapaa jonka mukaan kärsimystä pitää korostaa. Jos elämäntilanne on haastava, silloin on entistä tärkeämpää osata korostaa niitä ihania asioita. Kuka saa hyvän mielen siitä, että saa jakaa ystävilleen päivityksen missä kertoo ylipitkästä jälkivuodosta, kipeästä epparista, valvotuidta öistäjne. jos voi sen sijaan kertoa vaikka vauvan ensihymystä? Älkää juuttuno siihen paskaa vaan keskittykää niihin asioihin mitkä tuovat hyvää mieltä!