Kokemuksia pikkufirmassa työskentelystä?

Mun paras pomo oli kauppias itse ja meitä oli henkilökuntaa mitäs mä sanoisin, alle 10, mutta hänen lapsensa pilasi sukupolvenvaihdoksen jälkeen koko puljun. Itse olin ensimmäisiä jotka lähti.

WC on keskellä kaikkea ja kuuluu läpi.

Perhefirmoja välttelen, koska on tullut muutamassa oltua. Ei kiitos enää.

4. Kerro vähän miksi?

Minulla on vain huonoja kokemuksia. Ekassa paikassa pomo kuvitteli paikan ja työtehtävien olevan mannaa ja mirhamia. Totuus oli jotain ihan muuta ja pomo kohteli kuin olisi joku suunnaton hyväntekijä "armosta tarjottuaan töitä" vaikka vaihdoin suoraan toisesta työstä sinne.

Toinen paikka taas irtisanoi laittomalla syyllä koeajalla (kyllä, sellaisiakin on, ei vaan tuo työlainsäädännön tuntemus yleensä ole pikkufirmojen valtteja). Ilmeisesti se olikin tarkoitettu vaan perusteettomaksi määräaikaiseksi pätkäksi.

Never again.

Mun eka varsinainen työpaikka oli alle kymmenen hengen yrityksessä. Se oli tosi kivaa. Pomo piti omiensa puolta ja oli tosi läheinen, työkaverit tuli tutuksi ja samassa huoneessa istuessa apua sai helposti. Byrokratia oli olematonta ja käytännön järjestelyt hoitui tosi sujuvasti. Pienoinen shokki oli siirtyä isompaan laitokseen, jossa lähiesimies istuu eri siivessä ja hänet tapasi ehkä kaksi kertaa vuodessa, allekirjoiteltiin lippusia ja lappusia ja hakemuksia ja täytettiin ties mitä seurantalomakkeita, atk-tukea sai jostain sähköpostin välitykseltä, ei enää vieressä istuvalta propellipäältä.

Ei siis kovin hyvältä vaikuta :/ t. Ap

Menin töihin puolitutun liikkeeseen (minä ja pomoni siis ainoat työntekijät). Heti ekana päivänä pomo kertoi, että hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska entinen työntekijä oli ilmeisesti tehnyt jotakin epäilyttävää. Ehdin olla töissä kaksi kuukautta (koeaikaa siis jäljellä toiset kaksi), kun pomo tuli töihin, syytti varkaaksi, ja antoi välittömästi potkut. Oli kuulemma seurannut touhujani, ja antoi pitkän listan tuotteista, joita olin muka varastanut. Onneksi työkkärissä ei syytöksiä nielty, sillä todisteita ei ollut, ja työhistoriani oli moitteeton (suosittelijoita riitti ym.). En siis saanut asian vuoksi esim. karenssia.

Voisin kuvitella, että pienessä työyhteisössä työskentely voisi olla aivan ihanaa. Varmasti ilmapiiri olisi parhaimmillaan paljon tiiviimpi ja läheisempi, kuin isossa firmassa. Minulla oli vain huono tuuri.

Pikkufirmoissa on hyviä ja huonoja pomoja aivan kuin isommissa. Pikkufirmassa sen pomon kanssa on paljon enemmän tekemisissä, joten viihtyminen on enemmän henkilökemioista kiinni.

pääsääntöisesti pienemmässä firmassa korostuu laskutuksen merkitys. Jos jää jotain laskuttamatta, se on aika merkittävä asia, koska se näkyy heti kassassa. Muut asiat, jotka eivät suoraan vaikuta laskutukseen saattaa mennäkin rennommin, eli turhia asioita käsitellään vähemmän.

Pienempään firmaan ei kannata mennä ajatuksella, että välillä voi ottaa rennommin tai jättää asiat muiden harteille, esimerkiksi ottamalla saikkua, kun ei nyt jaksa ja selkäkin vaivaa. Siellä se näkyy äkkiä tilin saldollakin ja pääsee nopeasti myös ulos sellaisesta. Jos on asennoitunut, että tekee töitä, muu on hyvinkin pitkälle henkilökemioista kiinni.

Olen ollut pienessä yhdistyksessä. Niissä on ehkä hieman eri meininki, koska työ on yleishyödyllistä, eikä rahantekemistä (muuten kuin apurahojen hakemista). Mutta yleisesti sanoisin, että mitä pienempi työyhteisö, sitä vaikeampi saattaa olla löytää omanhenkistä työkaveria. Isossa firmassa yleensä löytyy ainakin yksi kiva tyyppi.

Jos pikkufirmassa työkavereiden kanssa ei tule toimeen, et voi purkaa asioita siellä paikan päällä. Joudut joko pitämään kaiken sisälläsi, tai vaivaamaan muita kavereitasi tai kumppaniasi. Kaikille ei tietysti ole tärkeää, että tulee toimeen työkavereiden kanssa. 

Minua epäilyttää eniten se, että koska olisin vastuussa todella isosta osasta yrityksen toimintaa, niin pystyykö yrittäjän kanssa esim. pitämään asiallisia neuvotteluja vai onko se sitä, että yrittäjä diktaattorina esittää vaatimuksia ja olen koko ajan talutusnuora kireällä. Osaan siis hommani hyvin, enkä kaipaa ketään jatkuvasti tarkkailemaan ja arvostelemaan tekemisiäni.

12 siis ap :)

Eikö se ole pienessä vaikeaa, kun näkee konkreettisesti kenen taskuun tuotto menee vs. iso pörssifirma tuhansine omistajineen.

Ei ikinä pieneen perheyritykseen töihin. Kaikki päätäntävalta on omistajilla. Saat kyllä vastuuta, mutta et voi päättää mistään. Ahneita ja pelkäävät, että työntekijät varastelevat työnantajan omaisuutta. EI ENÄÄ IKINÄ!

Olen työskennellyt pienessä firmassa, joka sitten hieman jopa kasvoikin. Vain hyvää sanottavaa, vaikka ns. sesonkiaikoina kaikki, varsinkin omistaja/pomo teki töitä todella paljon. Alussa ei tästä rahallisesti voitu palkita, mutta kaikkea mahtavaa ja mukavaa sitten välillä järjestettiin kaikille. (Joo-o, joskus jopa pulju kokonaan kiinni ja reissuun porukalla).

Käyn vieläkin tasaisesti moikkailemassa kavereita firmassa joka on edelleen olemassa noin 20-v jälkeenkin alalla, josta on alkuaikojen onnenonkijat kadonneet jo vuosituhannen vaihteessa. Itse tähtäsin kuitenkin korkeammalle akateemiseen maailmaan ja tätä myös tuettiin. Opiskelijana sitten kesiä töissä ja yhden pätkän kävin auttamassa valmistuttuanikin lomalla, kun edelleen pienellä firmalla puuttui miehitystä porukan telottuaan itseään oikein joukolla vapaa-ajalla.

Vain hyvää sanottavaa siis minulla. Toki useita ihmisiä vaihtui alussa, kaikille homma ei vaan sopinut. Nämäkin kyllä hoidettiin sulassa sovussa ja usein työntekijän toiveesta. Yhden henkilön tiedän saaneen firmasta potkut, mutta ala olikin hänelle aivan väärä. Löysi onneksi omansa hänkin ja menestyy omalla tahollaan nykyään mainiosti :)

Huonoja kokemuksia pomo oli 50 vuotias ja omisti girman suurimmaksi osaksi. Mikään perheyritys ei ollut alun perin vaan mukana oli pääomasijoittaja.
No yksi reilu parikymppinen tapaus sitten teki firmasta jonkun perheyrityksen esikartanon ja alkoi seurustelemaan pomon kanssa.
Tämä todellakin näkyi työpaikalla kävivät välillä "lounaalla" tai "asiakastapaamisissa" tuo nainen olikin äkkiä paras asiantuntija ihan kaikessa.
Työskentely meni hankalaksi ja vaihdoin äkkiä pois. Älyttömintä oli että sekä tää pomo että tää nainen olivat minun tuttuja tai jopa ystäviä ihan erikseen jo pitkään ennen kuin menin ko. firmaan töihin.
Kun lähdin niin yhteyksiä ei kyllä pidetty, hyvä jos moikattiin jos jouduttiin samaan tilaisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 22:32"]

Minua epäilyttää eniten se, että koska olisin vastuussa todella isosta osasta yrityksen toimintaa, niin pystyykö yrittäjän kanssa esim. pitämään asiallisia neuvotteluja vai onko se sitä, että yrittäjä diktaattorina esittää vaatimuksia ja olen koko ajan talutusnuora kireällä. Osaan siis hommani hyvin, enkä kaipaa ketään jatkuvasti tarkkailemaan ja arvostelemaan tekemisiäni.

[/quote]

Tuo on täysin kiinni yrittäjästä henkilönä. Yrittäjät yleensä ovat itse tekemässä paljon enemmän kuin pomot tai esimiehet isommissa, joten tietävät kyllä toiminnan, mutta se voi joidenkin kohdalla olla taakka. Sellainen henkilö, joka uskaltaa luottaa toisiin on hyvin helppo, sellainen, jolla on kova halu pitää narut omissa käsissä voi olla haastavampi.

Pienessä ja isossa työskennelleenä, molemmissa on puolensa. Pienessä näkee kokonaisuuden ja oman vaikutuksensa selvemmin. Saa myös osallistua laajemmin asioihin. Perheyritykset ovat joskus toivottoman vanhakantaisia mm. etätöiden suhteen. Kemiat ja luottamus ovat kuitenkin aina ne määräävimmät tekijät siinä, onko paikka ok vai ei.

Olen ollut kohta 10v muutaman äijän pikkufirmassa töissä ja hyvää on joustavuus työajoissa ym. Kunhan hommat tulee tehtyä, mutta välillä joutuu taas tekemään peräsuoli pitkällä yötäpäivää, välillä palkat tulee miten sattuu mutta tulee kuitenkin, kesälomaa ei saa ikinä pidettyä heinäkuussa, työnantaja maksaa ruuat pajalla ja reissussa, välillä ollut 100päivää vuodessa reissuhommia.
Pomon poikaa joutuu sietämään töissä.
pienessä firmassa joutuu tietenkin kantamaan vastuuta töistä enemmän kuin isossa, palkoista pystyy neuvottelemaan.
Sairas tapauksissa työnantaja maksanut yksityisellä käynnit että saanut nopeammin hoitoa ym. Kuin työterveydestä.

Olin 10 v pienessä töissä kasvoi matkan varrella .hyvää oli ettei ollu kahta samanlaista työpäivää . Huonoa pitkät päivät. Ei tiennyt aamulla mihin aikaan pääsen pois. Työ hullu kun olin en osannut sanoa ei kun pyysi jäämään vielä joku homma iltasella