Millä rauhoitat itseäsi sodan aiheuttaman ahdistuksen kesekellä?

Luen.

Päätalon Iijoki-sarjan aloitin talvella.

Tosin nyt tapahtumat ovat Berliinin olympialaisten kesässä, voi alkaa ahdistamaan...

Tiedostamalla että kaikkien meidän maalliset jäänteet tuhoutuu viimeistään seuraavan jääkauden aikana ja koko maapallo viimeistään siinä vaiheessa kun aurinko laajenee punaiseksi jättiläiseksi. Loppu tulee kaikelle, kyse on vain siitä miten ja milloin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista yhtään. Huvittuneena luen täältä panikointikeskusteluita. Maailma ei loppunut koronaan, eikä se lopu tähänkään.

Ei se lopu syksylläkään vaikka piikki/passipakotus ottaa uuden vaihteen.

Olen ikäni ollut uutisfriikki, mutta kun huomasin, että sotauutiset saavat minut tuntemaan ahdistusta, olen rajoittanut uutisten seuraamista raskaalla kädellä. Iltauutisia en ole katsonut muutamaan päivään, etteivät sotatapahtumat jäisi pyörimään päähäni ja estäisi nukahtamisen. 

Rukoilen ja lausun päivittäin Herran siunauksen Ukrainalle:

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua Ukraina.

Herra kirkastakoon kasvonsa

ja olkoon armollinen sinulle Ukraina.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi Ukraina,

ja antakoon sinulle rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen.

💙💛

Tuntuu todella itsekkäältä täälä ahdistua, yli tuhannen kilometrin päästä sieltä missä oikeasti on sota, ei tänne sota tule, niin ei tarvitse edes etukäteen pelätä.

Joten ei, en tunne ahdistusta, minulla on omassa elämässä oikeitakin murheita kuin kuvitella että Suomeen tulisi sota.

Vierailija kirjoitti:

Tiedostamalla että kaikkien meidän maalliset jäänteet tuhoutuu viimeistään seuraavan jääkauden aikana ja koko maapallo viimeistään siinä vaiheessa kun aurinko laajenee punaiseksi jättiläiseksi. Loppu tulee kaikelle, kyse on vain siitä miten ja milloin.

Tuohon auringon kuolemaan taitaa mennä vielä muutama miljardi vuosi :( Ehkei kannata odotella vielä...

Olen taistellut eri armeijoiden alaisuudessa ja mikään niistä ei oikeastaan poikkea toisistaan. Venäjä käyttää kalustoaan aika sumeilematta mutta ei halua taisteluja maatasolla. Nyt Ukrainaa ei voi vallata muuten kuin maajoukoilla ja se ei tule onnistumaan, koska lopulta reservi taistelee vastaan loppuun asti. Lähinnä ihmetyttää Ukrainan puuttuva sulutus ja reservin myöhäinen kutsuminen.  

Ahdistaa kyllä. Outoa jos tän kaltainen tilanne ei liikuttais. Olen huomannu et kun tilanteet muuttuu nopeesti ja uutisia tulee jatkuvasti, jos katson uutiset vain aamulla ja illalla, tosi paljon tietoa ja taustatietoa ja analysointia jää kuulematta päivän mittaan. Haluan tietoa, että voin muodostaa kokonaiskuvan. Raakoja videoklippejä rintamalta en todellakaan katso.

Herra anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa asiat, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Rukoilen rauhaa. Ukrainan ja maamme puolesta. Ukrainan presidentille varjelusta ja voimia.

Selaan myös netin rukouspyyntöjä ja rukoilen niiden puolesta.

Herra, armahda meitä!

Olen varautunut jo iät ja ajat kasvattamalla hyötypuutarhaa ja keittiö yrttejä mutta hyöty puutarhan tulokset riippuu paljon sääolosuhteista niin että itse ei paljoa voi vaikuttaa muuta kuin kasvattamalla eri lajikkeita niin että jostain tulisi sitten jotain. 

Mutta kun ihmisillä on liikaa rahaa heitellä ilotulitteita josta tulee raskasmetalleja maahan ja saastuttaa niin ei voi oikein luomua kasvattaa täällä saasteiden keskellä. Kukaan ei vaan voi luopua saastuttamisesta vaikka sanon että me syödään ne ruuassa. Pitkän rauhan ajan jälkeen kukaan vaan ei voi uskoa että täällä voisi olla kohta sota. Kaikilla vaan pitää olla saastuttavia iloja ja jos joku alkaa vastustamaan niitä saastuttavia iloja niin se nujerretaan ja leimataan hulluksi. 

Sodan uhka voisi auttaa ihmisiä laittamaan ylimääräiset rahansa johonkin muuhun kohteisiin kuin taivaan tuuliin ja turhaan saastuttamiseen niin etten saa ilotulite saasteita ruokaani. 

Kuvittelemalla miten Putler haukkasee kapselia ja samalla pamauttaa aivonsa pellolle bunkkerissa.

Sanotaan, että pahin tapahtuu. Silti osa suomalaisista jatkaisi tällä alueella elämäänsä. Me on oltu ennenkin osa Venäjää ja vaikka se olikin vaikeaa aikaa, ei meitä silloinkaan listitty sukupuuttoon.

Olen koko ajan hermostunut ja itkuinen. Tämä on ollut elämäni pisin viikko. Eikä helpotusta näy. Yritän olla mahdollisimman normaali lasten kanssa, mutta koko ajan ajatukset harhailee sotaan. Koitan rentoutua netflixin parissa, mutta jotenkin ei riitä energia minkään sarjan seuraamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että pahin tapahtuu. Silti osa suomalaisista jatkaisi tällä alueella elämäänsä. Me on oltu ennenkin osa Venäjää ja vaikka se olikin vaikeaa aikaa, ei meitä silloinkaan listitty sukupuuttoon.

Juu, ihanaa aikaa varmaan 🥴. Koko maa tuusannuuskana, kansa traumatisoitunut, ehkä vammautunut ja menettänyt läheisiä. Mietipä uudelleen 🙄

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ajan hermostunut ja itkuinen. Tämä on ollut elämäni pisin viikko. Eikä helpotusta näy. Yritän olla mahdollisimman normaali lasten kanssa, mutta koko ajan ajatukset harhailee sotaan. Koitan rentoutua netflixin parissa, mutta jotenkin ei riitä energia minkään sarjan seuraamiseen.

Joo, tuntuu kuin epätodelliselta painajaiselta. Vaikea uskoa todeksi. Harmittaa, miten pienistä sitä on ennen valittanutkin. Haluan normaalin elämän takaisin 🙁

Juon punkkua, poltan sätkiä ja rukoilen Isä Meidän, tapahtukoon sinun tahtosi..

Katselen hi tlerin puheita, niistä saa voimaa ja uskoa parempaan! 🙂 myös ap:n ja muiden kaltaisten hysterikkojen ja panikoitsijoiden ahdistuksesta saan voimaa! 😊

"Joka Korkeimman suojassa istuu, kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, Herran on minun linnani ja turvapaikkani."

Raamatun rohkaisevien sanojen lisäksi viihteen puolelta velho Gandalfilta löytyy fiksuja ja rohkaisevia sanoja. Aikaani kulutan katsomalla sarjoja (välillä tarvitsee aivot narikkaan tekemistä) tai fiktion kirjoittamisella. Suunnittelen myös kesän vaellusta - mihin sitä lähtisi. Rajajooseppiin oli aikomus ja sieltä lenkki UK-puistoon, mutta varma ei voi olla jos rajavyöhyke laajenee eikä sinne pääsekään. Sitten täytyy mennä Läntiseen Lappiin. Mutta Itäiseen jos Herra suo.