Millä rauhoitat itseäsi sodan aiheuttaman ahdistuksen kesekellä?

Lähinnä keskittymällä elämään tässä hetkessä koska tulevaisuudesta ei kukaan osa sanoa mitään varmaa. Lisäksi yksi oma kokemus menneisyydestä ja muutamat lähimpien ihmisten kokemukset ja kohtalot ovat tehneet jo aikoja sitten selväksi, että tietynlainen turvallisuudentunne on illuusio (mukava sellainen toki), sillä kukaan ei ole sataprosenttisesti suojassa miltään. 

Ihanaa. Nautin joka hetkestä täysin rinnoin.

Ajattelemalla, että mitä tahansa tapahtuukaan, en voi siihen juuri mitenkään vaikuttaa. Vietän aikaa rakkaitteni kanssa tiiviimmin, kerron heille rakastavani heitä, ja yritän harrastaa normaalisti. Teen myös pieniä lahjoituksia ukrainalaisille.

Mutta jos sellainenkin tilanne tulee, että pitää lähteä vaikkapa aseellisesti puolustamaan isänmaata, kotia ja perhettäni, olen valmis - tyynesti ja määrätietoisesti asettumaan vihollista vastaan.

Rukous. Ja varmuus siitä jos sota iskisi suomeenkin niin ainakin tiedän minne olen matkalla..taivaan kotiin Jeesuksen luo. Ja voiko oikeastaan mikään olla sen parempaa kuin iankaikkinen elämä joka odottaa taivaassa. John. 3:16

Hauskaa on ollut. Joillekin dramaqueeneille tämä on jo 'sodan keskellä elämistä' buahhaahahh. Kuule, ap, sinä et tiedä sodan keskellä elämisestä vielä tuon taivaallista.

Mutta kun hinnat jatkavat nousuaan ja alkaa olla pula vähän kaikesta, niin sitten jo voi vähän maistaa sitä, miltä se sodan keskellä elämä saattaa tuntua. Vanha kotimainen elokuva Kultainen Vasikka (Maria Jotunin upeean tekstiin) kertoo oivallisesti suomalaisten elämästä ekan maailmansodan aikaan. Silloinhan Suomi sai olla sodan ulkopuolella, tsaari ei velvoittanut suomalaisia sotimaan Venäjän sodissa. Mutta maailmansodan aiheuttama puute ja pörssiromahdukset ja inflaatio ovat tietysti maailmanlaajuisia, ne sai Suomikin silloin kohdata. Puutetta,  rommauksia, itsemurhia. 

Ja sitten suomalaiset itsenäistyivät ja alkoivat tapella keskenään, kun muita ei löytynyt tapettavaksi siihen hätään. Pitäähän kiihkoilijoilla olla välillä jotain tapettavaa.

Sanon itselleni etten voi vaikuttaa mitenkään sotaan.

Kuten moni on sanonut, se on korkeammassa kädessä.

M.57

Miks tästä sodasta ahdistua pitäisi, jos sellaista ei täl hetkellä ole Suomessa? Elättekö te aina tulevaisuutta vai tätä hetkeä? Entä kumpaako kuuluu elää, tätä hetkeä vai tulevaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa on ollut. Joillekin dramaqueeneille tämä on jo 'sodan keskellä elämistä' buahhaahahh. Kuule, ap, sinä et tiedä sodan keskellä elämisestä vielä tuon taivaallista.

Mutta kun hinnat jatkavat nousuaan ja alkaa olla pula vähän kaikesta, niin sitten jo voi vähän maistaa sitä, miltä se sodan keskellä elämä saattaa tuntua. Vanha kotimainen elokuva Kultainen Vasikka (Maria Jotunin upeean tekstiin) kertoo oivallisesti suomalaisten elämästä ekan maailmansodan aikaan. Silloinhan Suomi sai olla sodan ulkopuolella, tsaari ei velvoittanut suomalaisia sotimaan Venäjän sodissa. Mutta maailmansodan aiheuttama puute ja pörssiromahdukset ja inflaatio ovat tietysti maailmanlaajuisia, ne sai Suomikin silloin kohdata. Puutetta,  rommauksia, itsemurhia. 

Ja sitten suomalaiset itsenäistyivät ja alkoivat tapella keskenään, kun muita ei löytynyt tapettavaksi siihen hätään. Pitäähän kiihkoilijoilla olla välillä jotain tapettavaa.

Sinun ei kannata neuvoa miten kunkin tulee tuntea. Olet vain pahainen trolli ilman empatiaa.

Huudat äitiä, kun hetki lyö!

Vierailija kirjoitti:

Miks tästä sodasta ahdistua pitäisi, jos sellaista ei täl hetkellä ole Suomessa? Elättekö te aina tulevaisuutta vai tätä hetkeä? Entä kumpaako kuuluu elää, tätä hetkeä vai tulevaisuutta?

Sinun ei pidäkään ahdistua,  jos pystyt sulkemaan sen pois. Tuntuu kuitenkin, että jotenkin nyt ylikompensoit nyt sitä kääntämällä sen muihin ketjun kirjoittajiin.

Työnnä ap ne kissavideosi perse eseesi! Voi v i ttu mikä ahdistushullu! 🤮