Te jotka"raadatte"töissä

Kyllä, raadan. Olen 8 tuntia 33 asteisessa hallissa työsyämässä 8 metrisiä profiileja jotka painavat 10-60kg.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 09:39"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 09:05"]Miksi minulle normaali työpäivä nuoresta asti on ollut että ei kerkeä istumaan ollenkaan, syön seisaaltaan jos kerkeän edes syömään? En koe raatamisena vaan ihan normaalina.
[/quote]
ajattelen itse samoin.töissä ollaan töissä ja kotona ehtii vaikka käydä av:lla.:) monille se on raatamista jos koko päivä menee oikeiden töiden parissa.
toki itselläkin on töissä päiviä jolloin ehtii jotain ylimääräistä.toisaalta sitten niitä ettei edes ehdi syömään kuin seisaaltaan.
[/quote]
tilitoimistossa siis töissä.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 09:11"]

Omassa työssä raskainta on tiedon ja informaation määrä. Pitää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa eikä mitään ehdi tehdä kunnolla. Päivät täyttyy palavereista mutta samaan aikaan pukkaa sähköpostia sitä tahtia ettei niitä ehdi lukea kunnolla. Ja osaan asioihin pitäisi oikeasti perehtyä kunnolla, kantaa kysytään milloin mihinkin ja pahimmassa tapauksessa yksi puhelu tai email menee kriittisenä kaiken edelle. Nyt lomalla huomaan olevani paljon levollisempi kun saa keskittyä vain yhteen asiaan kerralla. Ja vaikka tuo toimistotyö ei ole millään muotoa fyysisesti rankkaa ( paitsi ajoittain tuota kaaosta hallitaan lentokentillä ja jet lagissa/ liian vähillä unilla) - niin silti olen ihan puhki siinä vaiheessa kun nukkumaan pääsen. Työ pyörii 24/7 ja omalla työajallasi yrität vain pysyä perässä. Sekin on rankkaa

[/quote]

Kovin tuttua! Mun työni oli aiemmin aivan samanlaista. Sitten sairastuin vakavasti ja totesin, että näin ei voi enää jatkua. Oli pakko tehdä muutoksia, koska kroppa ei enää kestänyt epäterveellistä elämäntapaa (liikaa stressiä, liian vähän unta, liikaa kahvia jne). Ensimmäinen työhön liittyvä muutos oli, että ryhdyin tekemään etätöitä. Työmatkoihin ei mene enää aikaa ja se tekee kaksi tuntia lisää vapaa-aikaa joka päivä.  Suurin osa palavereista hoituu nykyisin Lyncin tai muun vastaavan kautta. Sähköpostistani poistin ilmoitusääneet eikä koneeni enää sano "plim" joka kerta, kun sinne uusi viesti putkahtaa. En enää seuraa sähköposteja jatkuvasti vaan muutaman tunnin välein, kun muilta töiltä on sopiva ajankohta. Etätyössä ei myöskään ole työkavereiden häiritsevää vaikutusta, vaikka mulla ihan kivat työkaverit onkin. Kiirettä pitää välillä edelleenkin, mutta ei samassa määrin kuin aiemmin eikä se ole enää yhtä kuluttavaa. Jos jonain päivänä teen pitkän päivän, teen toisena päivänä vastaavasti lyhyemmän. 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:24"]Kyllä toimistotyökin voi olla raatamista jos on kerääntynyt kamalasti töitä ja paperipino sen kuin kasvaa. Se oikeasti stressaa kun tietää, että tekemistä on vielä paljon. Teen siis välillä toimistotyötä jonka ohessa on asiakaspalvelua. Molemmissa on puolensa. [/quote]Stressiin auta se, että lopettaa ajattelemasta tuota "tekemistä on vielä paljon". Anna paperipinon kasvaa. Töitä riittää tämän hetkisen eläkesääntöjen mukaan n. 65-vuotiaaksi saakka. Ota tasaisen vauhdin taktiikka käyttöön. Älä yritäkään saada sitä pinoa pöydälläsi katoamaan. Kyllä siihen joku uutta tuo, kunnes pääset eläkkeelle 65-vuotiaana. Elefanttikin syödään pala kerrallaan. Ei kannata yrittää haukata liian isoa palaa kerralla siitä paperipinostasi.

[/quote]

Tämmöistä kommenttia voi odottaa joltakin valition virkamieheltä, tai muulta jolla työpaikka on turvattu riippumatta siitä kuinka työnsä tekee.

PK-yrityksen työntekijöillä on toisenlainen tilanne. Jos antaa vaan töiden kasaantua ja jättää asiakkaat odottamaan niin kohta käykin niin ettei asiakkaita enää ole. Sitten kun ei ole asiakkaita niin ei ole töitäkään.

Minä raadan. Teen omien töitteni lisäksi toisen saamattoman työntekijänkin työt. En ehdi tauoille, en vessaan enkä syömään. Työskentelen peruskoulussa.

Pienessä kaupassa, jos työ on pakkotahtista. Eli siinä vaiheessa, kun on jano ja vessahätä, mutta purkaa jonoa ja täyttää samaan aikaan jotain, joka loppu hyllystä ja ehkä samalla tulee tavarantoimittaja tai joku vielä soittaa, tms. asia, johon pitäis vielä reagoida, vaikka on sidottu rahastamiseen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:24"]Kyllä toimistotyökin voi olla raatamista jos on kerääntynyt kamalasti töitä ja paperipino sen kuin kasvaa. Se oikeasti stressaa kun tietää, että tekemistä on vielä paljon. Teen siis välillä toimistotyötä jonka ohessa on asiakaspalvelua. Molemmissa on puolensa. [/quote]Stressiin auta se, että lopettaa ajattelemasta tuota "tekemistä on vielä paljon". Anna paperipinon kasvaa. Töitä riittää tämän hetkisen eläkesääntöjen mukaan n. 65-vuotiaaksi saakka. Ota tasaisen vauhdin taktiikka käyttöön. Älä yritäkään saada sitä pinoa pöydälläsi katoamaan. Kyllä siihen joku uutta tuo, kunnes pääset eläkkeelle 65-vuotiaana. Elefanttikin syödään pala kerrallaan. Ei kannata yrittää haukata liian isoa palaa kerralla siitä paperipinostasi.

[/quote]

Tämmöistä kommenttia voi odottaa joltakin valition virkamieheltä, tai muulta jolla työpaikka on turvattu riippumatta siitä kuinka työnsä tekee.

PK-yrityksen työntekijöillä on toisenlainen tilanne. Jos antaa vaan töiden kasaantua ja jättää asiakkaat odottamaan niin kohta käykin niin ettei asiakkaita enää ole. Sitten kun ei ole asiakkaita niin ei ole töitäkään.
[/quote]jos töitä on niin paljon, että ihmiset eivät ehdi niitä tekemään, niin sitten sanotaan työnantajalle, että tarvitaan lisää väkeä tai alkaa hommat tökkäämään. Sen jälkeen saa työnantaja päättää tärkeysjärjestyksen. Itseä ei kannata rikkoa henkisesti tai fyysisesti työn takia. Missä menee venymisesi raja? Vaipat housuihin, kun ei enää ehdi vessaan? Vai missä?
Ei kannata elämäänsä rakentaa sellaiseksi oravanpyörän ja vankilan risteytykseksi, että on pakko niellä ihan mitä tahansa paskaa työnantajilta.

Koululaisena ajattelin liukuhihnan raatamiseksi. Nyt toimistotyöni on muuttunut fyysisesti ja paljon henkisestikin yhtä ahdistavaksi. Netti ja sähköposti pakottavat istumaan koko päivän pöydän ääressä samassa asennossa ja työn tulva ja tekemättömät työt puristavat. Koskaan ei ole tilannetta, että kaikki olisi tehty ja pitäisi miettiä että voisko vaikka siivota kaapin tai viedä kierrätysjätteet kierrätykseen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:24"]Kyllä toimistotyökin voi olla raatamista jos on kerääntynyt kamalasti töitä ja paperipino sen kuin kasvaa. Se oikeasti stressaa kun tietää, että tekemistä on vielä paljon. Teen siis välillä toimistotyötä jonka ohessa on asiakaspalvelua. Molemmissa on puolensa. [/quote]Stressiin auta se, että lopettaa ajattelemasta tuota "tekemistä on vielä paljon". Anna paperipinon kasvaa. Töitä riittää tämän hetkisen eläkesääntöjen mukaan n. 65-vuotiaaksi saakka. Ota tasaisen vauhdin taktiikka käyttöön. Älä yritäkään saada sitä pinoa pöydälläsi katoamaan. Kyllä siihen joku uutta tuo, kunnes pääset eläkkeelle 65-vuotiaana. Elefanttikin syödään pala kerrallaan. Ei kannata yrittää haukata liian isoa palaa kerralla siitä paperipinostasi.

[/quote]

Tämmöistä kommenttia voi odottaa joltakin valition virkamieheltä, tai muulta jolla työpaikka on turvattu riippumatta siitä kuinka työnsä tekee.

PK-yrityksen työntekijöillä on toisenlainen tilanne. Jos antaa vaan töiden kasaantua ja jättää asiakkaat odottamaan niin kohta käykin niin ettei asiakkaita enää ole. Sitten kun ei ole asiakkaita niin ei ole töitäkään.
[/quote]jos töitä on niin paljon, että ihmiset eivät ehdi niitä tekemään, niin sitten sanotaan työnantajalle, että tarvitaan lisää väkeä tai alkaa hommat tökkäämään. Sen jälkeen saa työnantaja päättää tärkeysjärjestyksen. Itseä ei kannata rikkoa henkisesti tai fyysisesti työn takia. Missä menee venymisesi raja? Vaipat housuihin, kun ei enää ehdi vessaan? Vai missä?
Ei kannata elämäänsä rakentaa sellaiseksi oravanpyörän ja vankilan risteytykseksi, että on pakko niellä ihan mitä tahansa paskaa työnantajilta.
[/quote]

Useimmiten ei toimi vaan on irtisanouduttava.