Onko teillä paljon ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Minulla on kourallinen luottotyyppejä ja yksi iso etäisempi porukka johon kuulun, mutta tuo porukka on tosi hajallaan ympäri maailmaa, eli nähdään max pari kertaa vuodessa jos sitäkään.

Viestitse ollaan kyllä yleensä päivittäin yhteyksissä.

Näen kavereita vähän vaihtelevasti; joskus voi mennä useampi viikko etten näe ollenkaan, ja joskus näen neljänä päivänä viikossa. 

Mutta sinullahan on paljon kavereita ja tiivistä yhteydenpitoa?

Ei ole. Monilla kavereillani kyllä on, ja se tarkoittaa sitä, että ovat kiinteä osa jotain tiivistä kaveriyhteisöä, joka viettää jatkuvasti aikaa yhdessä, käyvät yhdessä festareilla, viettävät mökkiviikonloppuja porukalla, järjestävät viikonloppuisin brunsseja ja illallisia yms.

Minulla ei ole mitään tuollaisia porukoita, ja tästä on usea pitkäaikainen ystävänikin sanonut, että olen yksinäinen susi eikä minulla ole laumaa, kuten muilla. Kärsin kyllä jonkun verran tästä, mutta en ole löytänyt tai kohdannut koskaan sellaista omaa porukkaa. 

Esim. viime kesänä en käynyt kertaakaan bilettämässä vaikka olisin halunnut, sillä ei ollut ketään kenen kanssa mennä. Olin muutenkin lähes jatkuvasti yksin, sillä niillä kourallisella luottotyyppejä on omat kaveriporukkansa, puolisonsa ja menonsa, ja tuosta etäisemmästä ympäri maailmaa hajaantuneesta porukassa on tosiaan kyse lähinnä viestittelystä, ja nähdään sen pari kertaa vuodessa.

Ns. hengailukavereita minulla ei ole oikeastaan ollenkaan, vain ns. ystäviä ja sitten tuo etäisempi porukka jonka kanssa ei olla fyysisesti läsnä. Samoin pari hyvää ystävää on sellaisia joiden kanssa viestitellään usein, mutta hekin asuvat eri puolilla maailmaa ja nähdään harvoin. 

Mullakaan ei ole kaveriporukoita enkä sellaisia kaipaakaan. 4 ystävääni eivät edes tunne toisiaan ja kavereistanikin vain muutama tuntee toisensa. Viihdyn paremmin kahdestaan jonkun kanssa kuin isossa porukassa. Mulla on vaikeuksia keskittyä useampaan kuin yhteen keskusteluun kerrallaan, mutta porukassa pitäisi pystyä seuraamaan useita keskusteluja samaan aikaan. 

- nro 7 - 

Sinulla siis on kaikki hyvin, jos et muuta kaipaakaan.

Itse olen sosiaalinen, ja tykkäisin käydä juurikin "tapahtumissa" mistä mainitsit ensimmäisessä viestissäsi. Viihdyn kahden keskeisen ajan lisäksi myös porukoissa, ja joskus kun satun vierailevaksi osallistujaksi johonkin kavereiden porukoiden juttuihin, niin tykkään kyllä. Minulle tämä on sellainen asia, että yritän löytää ihmisiä joiden kanssa voisi muodostua jonkinlaista livenä keskenään näkevää porukkaa. 

Nuorempana olen ollut osa moniakin porukoita, mutta ne on hajonneet ihmisten aikuistumisen ja muuttojen myötä. Tarkoitan nyt siis jotain teini-parikymppiset-ajan porukoita, jolloin ei vielä oltu välttämättä mitenkään "samanhenkisten" kanssa ja uudet porukat muodostuivat sitten aikuisena. 

Juu, tykkään käydä tapahtumissa (esim konserteissa, messuilla jne), mutta vain yhden ystäväni tai kaverini kanssa. Korkeintaan kahden, koska silloin jutellaan samasta asiasta eikä niin, että joutuisin seuraamaan useampaa keskustelua samaan aikaan, jolloin mulla alkaa varsin nopeasti särkeä päätä. Olen vähän putkiaivo ja pystyn keskittymään yhteen aiheeseen kerrallaan. 

. nro 7 - 

Up

Ei ole ainoatakan ystävä! Koska:22vuotta kestänyt suhteeni kuoli 20.3.21.Koko korona aika lisäksi kuoli parhaat ystävät,joitain tuttavia ,sisko ja velikin yht 17 klp,Mutta ei koronaan,muihin tauteihin. Eikä kontaktia sukuni,olen niin erinlainen kuin sukuni.Eri arvot ja ajatelutavat. Joten peräni kukaan ei kysele mitä kuluu,ihan omillani olen ollut jo 22 vuotta.Ilman sukua ja nyt ilman ystäviä.Joitan tuttavia on jotka kepillä jäätä yritävät kysyä autanko? En olen ansaitulla eläkelläni ja autan vain itseäni!Toki aikuiset lapset,lapsen lapset.Valitetavasti todella kaukana ovat!

Ei ainuttakaan ja hui ei kai se ole syy ihan sairaalloisen maalittamiseen.

Voi eikö ne oikein hoitanut lapsia hyvin? Voi jösses, no nyt taitaa mennä entistä enemmän rimaa hipoen, mut mitä haittaa hah. Kuka muka kattoo, kuka kuuntelee. Ei kukaan. Menkääs nyt hoitamaan niitä oikeita lastensuojelun asiakkaita. Teidän apuja tarvitaan todella paljon. Ei ne sossuparat ehdi hoitaa listallaan olevia asiakkaita. Ajattele vanhempia joilla joku skitso tai muu tai heroiini koukussa. Kohta joku lapsiparka oikeasti kuolee kun koko kaupunki juoksee mitättömyyksien perässä.

Vierailija kirjoitti:

Tasan 1 ystävä ja pari kaveria. Tässäkin tuntuu välillä olevan liikaa.

Miksi ajattelet noin?

Mulla on oikeastaan vaan yksi ystävä, jota näen 2-3 kertaa vuodessa. Muiden kanssa ystävyys on hävinnyt näiden koronavuosien aikana, tuntuu kuin oltais kasvettu erilleen. Kaipaisin uusia samanhenkisiä ystäviä elämääni. 

Mulla oli kavereita ja muutama hyvä ystävä. Sairastuin syöpään (ennen koronaa), ja suurin osa kaikkosi.

Muutama tuttu, joiden kanssa viestitellään muutaman kerran vuodessa.

Viimeksi olen yhden kanssa käynyt kaljalla muistaakseni joku aika ennen koronan alkua.

Sitä edellinen kerta taisi olla 2018.

Tätä seikkaa lukuunottamatta pidän itseäni normiheppuna: avioliitossa oleva, lapsia useampi, vakiduuni, omakotitalo jne perusjutut.

Huomasin jo teininä, että tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa, mutta jostain syystä yksikään kaverisuhde ei kehity ystävyydeksi tai edes aktiiviseksi yhteydenpidoksi.

90% yhteydenotoista syntyy minun aloitteestani.

Riidoissa en koskaan ole kenenkään kanssa.

Ehkä mä olen sitten vaan niin tylsä.

Parisuhde kestänyt kymmeniä vuosia, nykyinen työsuhteeni kohta 10v, kaikki lapset on omia ja saman naisen kanssa.

Ei ole draamaa ja villejä tapahtumia mistä juoruta.

T. Perheenisä39

Ei ole. Lapsen saannin myötä, tuntuu ettei juuri kukaan halua pitää yhteyttä. Reilua, ettei seura enään kiinnosta samalla tavalla kuin ennen lasta🙂