Miksi teitte lapsia kärsimään tähän maailmaan? Miten omahyväinen voi olla?

Ihminen on aina lisääntynyt ja saanut lapsia. Niin se vaan menee. Hyvin sisäänrakennettu juttu suurimmalla osalla ihmisistä. Lapset tuo toivon maailmaan. Ilman lapsia elämä pysähtyisi.

Vierailija kirjoitti:

Oma elämäni ei ole kärsimystä. Olen onnellinen ja myös lapseni ovat onnellisia.

Siltikin joku teistä vielä hautaa toisen, ellette kaikki menehdy yhtä aikaa.

Joku teistä sairastuu vakavasti, joutuu onnettomuuteen, tulee petetyksi ja särkee sydämensä. 

Vai kuvitteletko jotenkin suojeltuvasi kaikilta elämän murheilta?

Naiivia vai ylimielistä?

Jonkunhan se pitää sinustakin huolehtia, kun olet vanha. Vaikka sitten muiden ihmisten lasten... toisaalta jos yhteiskunta romahtaa, niin kuka susta sitten pitää huolen, jos oot perheetön? 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on aina lisääntynyt ja saanut lapsia. Niin se vaan menee. Hyvin sisäänrakennettu juttu suurimmalla osalla ihmisistä. Lapset tuo toivon maailmaan. Ilman lapsia elämä pysähtyisi.

Nykyihmisellä on myös moraali ja etiikka, sekä mahdollisuus valita toisin.  Ei olla enää mitään tahdottomia lisääntyjäelukoita.

Tai kaikki eivät ole. 

Kenenkään elämä ei ole pakollista. Täältä pääsee poiskin jos haluaa. Kukaan ei pakota toista elämään. Jos päättää elää, voi siitä elämästään tehdä muutakin kuin kärsimystä. Ihan vinkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Ai sä osasit ennustaa tulevan maailman tilanteen? Mä en ainakaan.

Tämä kaikki on ollut jo 90-luvulta nähtävissä. Ainoastaan yksityiskohdat ollut epäselviä.

Sen takia että on tarpeeksi ihmisiä kun osasta tulee hyödyttömiä tai sairaita elättejä niin osa on tarpeeksi vahvaa ainesta elättämään niitä jotta sosiaaliturvaan riittää rahaa. 

Jos kaikki ajattelisivat olla synnyttämättä jälkeläisiä tähän julmaan maailmaan, olisi elämä täällä loppunut aikoja sitten. Aina elämä on ollut täynnä vääryyttä. Miksei lapsia saa hankkia, jos he tuovat ilonpilkahdusta ja merkitystä omaan elämään? Pitäisikö täällä vain yksin kärsiä kun tänne on syntynyt? Eikö onnellisuutta kannata vaalia juurikin ettei elämä olisi kurjaa, mitä se sitten kullekkin merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki ajattelisivat olla synnyttämättä jälkeläisiä tähän julmaan maailmaan, olisi elämä täällä loppunut aikoja sitten. Aina elämä on ollut täynnä vääryyttä. Miksei lapsia saa hankkia, jos he tuovat ilonpilkahdusta ja merkitystä omaan elämään? Pitäisikö täällä vain yksin kärsiä kun tänne on syntynyt? Eikö onnellisuutta kannata vaalia juurikin ettei elämä olisi kurjaa, mitä se sitten kullekkin merkitsee.

Onnistuit hyvin alleviivaamaan, mikä lasten tekemisessä on itsekästä. Tuovat iloa sinun elämään. Viis siitä, että joutuvat väistämättä kohtaamaan surua ja kärsimystä, kunhan sinun elämäsi saa sisältöä. 

Tuohan on loputon merkityksettömyyden pyramidihuijaus: yksi tekee lapsen, että saa sisältöä elämäänsä, joka tekee lapsen, että saa sisältöä elämäänsä, joka tekee lapsen, että saa sisältöä elämäänsä. 

Onneksi sitä elämän sisältöä löytyy kun nostaa katseen omasta navastaan, ihanalla maailmalla on paljon tarjottavaa, ilman että  minun tarvitsee tehdä uusia ihmisiä omaksi viihdykkeekseni. 

En aio tehdä ja minua on sanottu sen vuoksi itsekkääksi. Että keskittyisin vain irtosuhteisiin ja matkusteluun. Haluan vain vakavan parisuhteen söpön miehen tai naisen kanssa ja pari kissaa.

n28

Mies raiskasi eikä kysynyt.

Lapsellinen ja mustavalkoinen ajattelu ap:llä. Lapsia tehdään, koska ne on ihania ja tuottaa iloa ja toivoa maailmaan. Ei meillä täällä suomessa suomalaisten kannata lopettaa lasten tekemistä, etenkään fiksujen ihmisten. Lasten tekemistä on syytä kyseenalaistaa ainoastaan sellaisessa tilanteessa, että elät äärimmäisessä köyhyydessä, etkä tiedä mistä huomenna saat ruokaa ja odotat jo kahdeksatta lasta. Samoin silloin on syytä kyseenalaistaa, jos ei ole itse kasvanut aikuiseksi ja on henkisesti hyvin köyhä kuten ap.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kautta ap on tähän maailmaan aikoinaan putkahtanut?

Oletko kuullut sanontaa, jonka mukaan pata kattilaa soimaa!

Ei tänne kukaan omasta halustaan synny. Syyttömiä me ollaan joka ikinen siihen että ollaan täällä. Myös AP.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään elämä ei ole pakollista. Täältä pääsee poiskin jos haluaa. Kukaan ei pakota toista elämään. Jos päättää elää, voi siitä elämästään tehdä muutakin kuin kärsimystä. Ihan vinkkinä.

Ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.

Mun mielestä kenelläkään muulla ei ole syytä katua kuin niillä narkeilla ym jotka ei sitten jaksakaan omia lapsiaan ja sitten ne on laitoksessa tai muiden hoidettavana. Heitä halveksin sydämestäni.

Siksi että minusta elämä ei ole kärsimystä vaan pääsääntöisesti hyvin antoisaa, ja haluaisin mielelläni jakaa tämän kokemuksen myös seuraavalle sukupolvelle. Kevään ekat tulppaanit, vaaleanpunaiset pilvet auringonlaskussa, pikkulinnut lintulaudalla ja muut upeat kokemukset mitkä elämiseen liittyy. Ymmärrän kyllä että jos on masentunut niin ei näitä asioita koe samalla tavalla.

Miten Suomi voisi mielestänne varustautua parhaiten?

Pitäisikö jalkaväkimiinat ottaa käyttöön, kuten Venäjällä? Sitä aloitetta voi esim. kannattaa tuolla:

https://urly.fi/2v7l

https://www.rul.fi/ajankohtaista/uutiset/ruln-ja-resn-puheenjohtajat-ot…

Vai mitä meidän pitäisi tehdä? Lisätä pommisuojia?

Koska en tiennyt, että maailman tilanne menee tähän. Jos olisin osannut ennustaa, että joskus tulee meillekin sotatilanne eteen niin totta kai lapset olisi jätetty tekemättä. Nyt asialle ei voi enää mitään. En koe olleeni itsekäs, sillä kuka tämmöstä olisi voinut tietää etukäteen? 

Vierailija kirjoitti:

Oma elämäni ei ole kärsimystä. Olen onnellinen ja myös lapseni ovat onnellisia.

No minä en ole. Tekisin melkein mitä vain ettei tarvitsisi kuolla, mutta väkisin pakotettiin syntymään. Kuolemantuomiohan se on.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että minusta elämä ei ole kärsimystä vaan pääsääntöisesti hyvin antoisaa, ja haluaisin mielelläni jakaa tämän kokemuksen myös seuraavalle sukupolvelle. Kevään ekat tulppaanit, vaaleanpunaiset pilvet auringonlaskussa, pikkulinnut lintulaudalla ja muut upeat kokemukset mitkä elämiseen liittyy. Ymmärrän kyllä että jos on masentunut niin ei näitä asioita koe samalla tavalla.

Muistele niitä tulppaaneja sitten ensin sairaalavuoteen, sitten haudan, äärellä. 

Joko lapsesi hautaa sinut, tai sinä lapsesi. 

Ollaan realistisia, vaikka sinä sen masennuksena sivuutat.

Edessäsi se on silti.