Mitkä ovat koulunkäyntiavustajan saannin kriteerit?
Lapseni on 5v, mutta jo nyt huolestuttaa tuleva koulupolku. Neuropsykologin mukaan lapseni saattaisi pärjätä yleisopetuksen ryhmässä avustajalla ja erityisellä tuella. Mutta lähikoulun rehtori sanoi että avustajia ei noin vain saa (no ei tietenkään!), mutta ei osannut kertoa kriteereitä, miten avustajan sitten oikein saa? Millä perusteella? Mistä haetaan?
Asia mietityttää, mutta koska lapseni ei vielä tulevana syksynä mene kouluun, ei kaupungilta oikein haluta vastata kun "teillähän voi tilanne vaikka muuttua". Toki voi, mutta haluaisin ottaa jo etukäteen selvää asioista...
Osaisiko joku neuvoa minua?
Paikkakunta on Helsinki, jos se vakuttaa asiaan.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan?
Helsinki kuin muualakin Suomea on hyvät sosiaali virastot.On kaikia kansalaisia varten.Ikään sukupuolen ja vaealisuten katsomatta.Sinne tilaa ajan sosialityön tekijälle saa: AIHE KUIN AIHE OIKEAT VASTAUKSET .
Tarvitseeko hän henkilökohtaisen avustajan kokoaikaisesti? Sellaisen saaminen on todella vaikeaa.
Yleisopetuksen ryhmiin ei avustajaa saa helposti. Erityisluokassa taas avustajia on automaattisesti useampi.
Lääkärintodistus tarvitaan, mutta senkin kanssa rehtori sanoo, että ei ole resurssia.
Helsingissä miltein mahdotonta saada henkilökohtaista kouluavustajaa. Ellei ole kehitysvammadiag. Meidän lapsella asperger ja adhd sekä vahva erityistuki koulussa, avustajia luokassa 3kpl eli ei saatu henkkoht avustajaa, siitäkään huolimatta vaikka lapsi ei kykene olemaan koko päivää koulussa. Kuormittuu helposti ja tohon vielä aistikuormitukset päälle.
Kehitysvammainen voi saada oman avustajan. Eipä juuri muut.
Meille sanotiin pari vuotta sitten ihan suoraan, että Helsingillä ei ole varaa henk.kohtasiin koulunkäyntiavustajiin. Lapsi nyt 5 tuntia vain koulussa kuormittuneisuuden vuoksi.
Onko lapsesi integroidussa päiväkodissa ?
Onko teillä lastenlinnan asiakkuus ?
Jos ei, se on siinä sitten
Itse voitte palkata. Kaikki muu ihan tuurissaan.
Meillä poika sai toiselle luokalle adhd:n takia. Eka luokka meni ihan perseillessä ja sitten lastenpsygiatriaan, josta diagnoosi ja joku työryhmä koulussa teki erityisen tuen päätöksen ja toiselle luokalle sai henk. koht. avustajan.
Lapsella on erikoissairaanhoidon asiakkuus. Ei ole integroidussa pk -ryhmässä, koska omassa ryhmässä oma avustaja ja hyvä tuki.
Tuota juuri pelkäsinkin... en haluaisi lapselle kehitysvammadg vain siksi, että saa avustajan! Kyseessä on kuitenkin loppuelämän dg...
ap
Mistä saisi tähän vinkkejä? Sama ongelma. Sairaalassa eivät tunne koulumaailmaa, tuleva koulu ei tunne lapsen haasteita...
Käytännössä se on juurikin niin, että on oltava se diagnoosi, että avustajaresurssiin on edes mahdollisuudet. En ihan ymmärrä mikä siinä diagnoosissa niin on vaikeaa, jos kerta lapsen tila ja oireilu on sellaista, että avustajalle olisi tarvetta ja se hyödyttäisi ja helpottaisi hänen koulumaailmassa pärjäämistään?! On äärimmäisen tärkeätä, että jo alkuopetusvuosina eli 1-2lk lapsi saisi kaiken mahdollisen avun ja tuen, koska se antaa osoittaa jatkovuosille ja koulumenestykselle tai menestymättömyydelle.
Ja diagnoosi/t myös helpottavat avun ja tuen saamista myös myöhemmin elämässä, esimerkkinä ihan vaikka lukihäiriö johon saa tukea ja lisäaikaa vaikkapa yo-kirjoituksissa, mutta vain jos siihen on se diagnoosi.
Työskentelen varhaiskasvatuksessa erityisen tuen tarpeisten lasten eo-ryhmässä ja tuo on valitettavan tosiasia tuo vanhempien asioiden hyväksymättömyys ja diagnoosipelkoisuus vaikka se palvelisi parhaiten lapsen etu(j)a.
Alussa sen ymmärrän, asiat voi tulla "shokkina" ja defenssimekanismit vyöryä päälle, mutta sen jälkeen en.
Vierailija kirjoitti:
Yleisopetuksen ryhmiin ei avustajaa saa helposti. Erityisluokassa taas avustajia on automaattisesti useampi.
Ei välttämättä ole yhtä yhteistä enempää. Eli luokassa on erityisopettaja ja yksi avustaja.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammainen voi saada oman avustajan. Eipä juuri muut.
Liikuntarajoitteiset myöskin, esim. pyörätuolissa oleva tarvitsee apua moneen asiaan vessassa käynnistä alkaen, puhumattakaan kädettömästä tms. lapsesta.
Ap, maailma, ihan Helsinkikin, on täynnä lapsia joilla niin valtavia haasteita jollakin alueella psykofyysissosiaalisesti, että et voi olla niin ahne ja naiivi, että oletat saavasi lapsellesi ihan henk.koht.avustajan vieläpä ilman diagnoosia/eja ja usein niiden on oltava vieläpä aika vahvoja ja vaikeita.
Valitettava tosiasia tässä maailman menossa.
Särähti korvaan tuo "kyseessä on kuitenkin loppuelämän diagnoosi"-heittosi...
Niin, lapsellasi on jokin asia mikä loppuelämän "vaiva" ja haaste, loppuelämän asia mikä vaikeuttaa asioita ja tilanteita ja niistä selviämistä ja suoriutumista?!
Ja silti et HALUA hänelle diagnoosia, VAIKKA se olisi tie sille, että lapsen saama apu ja tuki lisääntyisi ja helpottuisi!!
Miksi sinulla on oikeus evätä kaikki se mahdollinen lapsen elämää helpottava apu ja tuki? Ei se että olet hänen vanhempansa oikeuta siihen, nyt EI ole kysymys SINUSTA vaan LAPSESTASI ja hänen elämästään ja sitä tukevista mahdollisuuksista ja avuista.
Kaikki joilla on erityistä tukea jollakin tavalla kaipaavia lapsia/nuoria tietävät sen byrokratia-ja paperiviidakon ja kuinka asioista saa taistella, ihan sen diagnoosinkin kanssa, saati ilman.
Et sinä voi sitä mistään hakea. Opetusjärjestelyistä päättää sataprosenttisesti koulu. Mikään dg sinänsä ei itsestään selvästi oikeuta pienryhmäpaikkaan tai avustajaan. Hanki mahdollisimman raskaat paperit kuitenkin ja toivo parasta.
Tietääkö kukaan?