Vähän vanhemman vauvan antaminen adoptioon

Oletko jo parempi. Haluatko vielä antaa lapsesi adoptioon?

Mene hoitoon.

Ymmärrän kantaasi ihan hyvin. Itsekin antaisin lapsen adoptioon, jos minut olisi jotenkin huijattu vanhemmaksi. Joku muu osaa varmaan antaa paremmin käytännön vinkkejä, mutta minä haluaisin sanoa vain, että älä syytä itseäsi mistään. Vanhemmuus on suuri huijaus.

Neuvolasta voi pyytää apua, keskusteluapua ja kotiapua (käytännön apu esim lapsenhoito).

Taas tämä sama trolli. Keksi uusi!!

Auttaisko tuohon se, että menet johonkin toiseen huoneeseen/tilaan olemaan ilman sitä vuorovaikutusta, ihan yksiksesi? Saisit koota ajatuksiasi ja olla ihan rauhassa.

Tarvitsen apua vauvanhoitoon! Muistathan, että voit hyvä äiti -vauvallesi maailman paras- vaikka silloin tällöin ottaisikin itsellesi omaa aikaa.
Oletko harkinnut työhön paluuta missä vaiheessa?

Käytännössä isoja vauvoja ei laiteta lainkaan adoptioon, vaan sijaisperheeseen. Silloin ei katkea sukuyhteydet. Adoptio on lapselle aina hylkäämiskokemus, vaikka se ei vielä vauvana näkyisikään. Isompana sitten lapsi miettii mikä minussa on vikana kun en vanhemmilleni kelvannut. Näin käy, vaikka adoptioperhe olisi todella korkealaatuinen.

Vaikutat olevan masentunut, se on varsin yleisä pikkulapsiaikaan. Onko masennusta seulottu sinulta neuvolassa? Pohjaton väsymys on yksi masennusoire, samoin kuin se, että ei jaksa keskustella.

Soita heti huomenna neuvolaan ja sano, että et jaksa, tarvitset jaksamisen kanssa apua. Terkkarin pitäisi lähettää sinut lääkärille, joka voi miettiä lääkitystä ja lähetettä psykologille. Jos olet pahasti masentunut, voit mahdollisesti päästä sairaalaan lepäämään. Sinne saa ottaa vauvan mukaan.

Myös ensikotiin voi ottaa yhteyttä. Se auttaa myös koko perhettä.

Apua on saatavilla kunhan jaksat sitä vaan hakea. Palstalle kirjoittaminen on hyvä ensiaskel!

Kuulostaa siltä, että tarvitset unta. Onko lapsella isä, joka ottaa vastuuta vauvan hoidosta? Suosittelisin, että menisit sopisitte miehesi kanssa, että hän hoitaa vauvaa viikonlopun ja sinä menet esim. hotelliin nukkumaan pariksi vuorokaudeksi. Tai mökille, ystävän luo tai mihin tahansa paikkaan, jossa voit olla täysin rennosti. Kun saa vähän katkeamatonta unta, näyttää maailma valoisalta.

Tsemppiä sinulle! Rukoilen puolestasi!

Siis tarvitset apua, ei tarvitsen

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 00:05"]

Auttaisko tuohon se, että menet johonkin toiseen huoneeseen/tilaan olemaan ilman sitä vuorovaikutusta, ihan yksiksesi? Saisit koota ajatuksiasi ja olla ihan rauhassa.

[/quote]Luuletko, ettei aloittaja ole keksinyt tätä itse? Toiseen huoneeseen meneminen on selviytymiskeino, johon melkein kaikki vanhemmat turvautuvat välillä. Ei se ratkaise tilannetta, jossa vanhemmuus itsessään tuntuu pahalta.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 00:07"]

Vaikutat olevan masentunut, se on varsin yleisä pikkulapsiaikaan. Onko masennusta seulottu sinulta neuvolassa? Pohjaton väsymys on yksi masennusoire, samoin kuin se, että ei jaksa keskustella.

[/quote]Aloittaja oli lapsen pitämistä vastaan alusta asti.

Masennus?
Eräs vanha kaveri antoi lapsensa huostaan itse kun lapsi oli kaksi vuotta vanha.
Oli niin loppu!
Nykyään lapsi on asunut äitinsä kanssa (tämän kaverini) jo monta vuotta. Varmaan vuoden oli huostassa ja sinä aikana oli saanut asiansa kuntoon ja oli valmis ottamaan lapsen takaisin kotiin.
Raskaita valintoja kyllä.

Nro 9 vielä jatkaa...

Ainakin pääkaupunkiseudulla on muutamia sosiaalihuollon laitoksia, joissa järjestetään perhekuntoutuksia. Niihin siis menee joko äiti + vauva tai koko perhe. Siellä saa tukea vanhemmuuteen, kiintymyssuhteen muodostamiseen, arkielämän järjestämiseen. Saa myös apua lapsenhoitoon, jotta omaa univelkaa saa hoidettua. Kysy neuvolasta, saisitko maksusitoumuksen sellaiseen.

Suvussani on vahvasti taipumusta masennukseen, mutta ei minulla ole aikaa hoidattaa itseäni, kun vauvan hoitamisen lisäksi pitäisi tehdä töitäkin. Mies on vanhempainvapaalla tällä hetkellä. Käytännössä siis vauvan päiväuniajat työskentelen, välissä päivällä imetän ja illat hoidan vauvaa ja yöt taas imetän. Univelkaa on varsinkin niiden öiden jälkeen, jolloin heräilyjä on paljon. Yhden yön olen käynyt nukkumassa hotellissa, mutta silloinkin oli huono omatunto, että miten mies jaksaa hoitaa vauvan. Työt aloitin joku kuukausi sitten ajatuksena, että mies ottaisi yöllä vastuuta vauvan hoidosta. Valitettavasti vauva ei helposti rauhoitu miehen kanssa vaan huutaa kuin palosireeni niin etten saa nukuttua senkään vertaa. Helpompi kun hoidan vauvan itse öisin. Tiedostan, että itse olen osittain syypää tilanteeseen, kun olen niin huono pyytämään apua ja ajattelen liikaa muiden jaksamista omani kustannuksella. Vauvaa toki rakastan ja minun on todella vaikea sietää vauvan itkua. Niinpä tavoitteena on pitää vauva mahdollisimman tyytyväisenä. Tunnen itseni aina pahasti epäonnistuneeksi, jos en tajua heti, mikä vauvalla on hätänä.

Ap

Adoptoin lapsesi

Tarvitset nyt unta! Olet väsynyt, ehkä masentunut? Rakastat selvästi lastasi ja tulisit katumaan varmasti jos antaisit lapsen pois. Hae apua, soita heti aamulla neuvolaan ja kerro tilanteesi. Perhetyöntekijä/psykologi voisi olla ok, voisitte miettiä miten järjestätte asiat kotona että saat levättyä. Olet hyvä äiti <3 tuossa vaiheessa lapsilla on yleensä kausi jolloin vain äiti (tai muu ensisijainen hoitaja kelpaa!). Kuuluu kehitykseen ja on oikeasti raskas aika. Tsemppiä! Terkuin neuvolan terkkari

Hae päivähoitopaikkaa! Tuon ikäisen lapsen saa jo päiväkotiin. 

Olet hyvä äiti, olet vain väsynyt. Nyt jostain on saatava enemmän omaa aikaa revittyä.

10 kk on jo tosi lähellä sitä kun yleensä helpottaa! Lopeta nyt ainakin yösyötöt. Ja laske rimaa hyvän äitiyden suhteen. Tunnut ajattelevan, että pitää olla täydellinen äiti tai sitten ei äiti ollenkaan. Tuossa iässä on jo ihan ok ajatella välillä myös itseään, ei vauva voi olla ainoastaan sinun vastuullasi. Ajattelet, että vain sinä osaat häntä hoitaa, eikä isä voi siksi hoitaa? Samalla olet antamassa kokonaan pois? Tiedät itsekin, että ajatus on järjetön.