Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaipan eroneiden tukea ja erotarinoita
27.07.2015 |
Mies ilmoitti pari kuukautta sitten, että ei halua jatkaa yhteistä elämää. Lapset 4 ja 5 v. Olen ihan rikki. Asu vielä kotona, mut ei vissiin kauan, kun tänään otti sormuksenkin pois.
Tässä nyt en pysty järkevästi ajattelemaan..
Totta kai lapset ovat hänenkin, mutta a)en halua että heillä ei olis kotia ja ikävän määrä kun ovat vuoroviikoin toisen luona. b) en voi kuvitella arkia ja elämää ilman heitä.
Jos en pysty lunastamaan taloa itselleen, mitä en vältämättä edes halua, koska se on iso ja 'kallis, niin kaikki joutuu muuttamaan toiselle paikakunnalle, eli vielä vaihtamaan päiväkotiakin ja tuleva koulua.
Vittu ihan oikeasti en tiedä miten pysyn järjrssäni!ja miten saan hoidettua käytännön asiat järkevästi.
Niin, ja mies siis on ehdottomasti sitä mieltä, että vuoroviikkosysteemi tai lapset asu hänellä.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 09:35"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 09:21"]Jos haluaa erota niin erotkoon mutta ei hän voi lapsia määrätä itselleen viikko-viikko. Pidä kiinni siitä lapset sun luona ja hän tapaa niit. Ovat noin pieniäkin.
[/quote]
Itsekin tiedän tän, mutta MITENsaan pidettyä ne minulla? enhän voo vain ottaa ja piilottaa heidät. Onko esim lastenvalvojan 'päätös' sitova? ei oo mahdollisuutta lähteä käräjille, eikä se o todellakaan lasten etua.
[/quote]
Olet ilmeisesti ollut lasten pääasiallinen huoltaja liitossanne? Jos uskot, että lapsille on parempi AINAKIN ALUKSI olla äitinsä luona niin että isällä on tapaamisoikeus, kyllä sua uskotaan jos sulla on perustelut. Älä ole kuitenkaan ehdoton, viikko-viikko systeemiä voi katsoa myöhemmin kun kaikki perheen osapuolet ovat tottuneet eroon ja saaneet uuden elämänvaihteen päälle. Sulle voi ajan saatossa tulla luotto sun exään ja alat itsekin kannattaa viikko-viikko -systeemiä tai saatat ikäväkseksi huomata lisää perusteita miksi se ei kannata.
Olin jo yli 10-vuotias kun omat vanhempani erosivat, ja vaikka "isin tyttö" olinkin en olisi voinut kuvitellakaan asuvani hänen kanssaan, sillä äitini oli koko elämäni minusta huolehtinut. Vasta myöhemmällä iällä tuntui luontevalta muuttaa isälleni. Toisaalta kouluni ja kaverini olivat siellä missä äitini asui, se aiheutti vähän bussimatkoja mutta eipä tuo enää yläasteikäistä niin haitannut.
- 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse onkin siitä, että pystyvätkö molemmat vanhemmat tarjoamaan lapselle turvallisen ja vakaan arjen. Jos toinen vanhemmista ei tähän pysty, niin on parempi että lapset elävät sen vanhemman luona joka pystyy.
Alue: Aihe vapaa
Ihmeellistä isien syrjintää täällä ehdotetaan. Ero ja lastenkasvatus ovat kaksi aivan eri asiaa. Minä pidän itse kiinni omista oikeuksistani isänä enkä suostu mihinkään missä minua loukataan eikä anneta tavata lapsia. Missä muka sanotaan ettei isä voi olla yhtä hyvä tai parempi vanhempi kuin äiti. Itse en ole edes nuori mutta täällä palstoilla olevilla näyttää olevan 50 luvun ajatusmaailma. Lasten hyvinvointi on kaiken perusta. Vanhempien kenkkuilut ja kostonhalu toiselle ovat typeriä syitä yrittää estää toisen vanhemman osallistuminen lapsen elämään. Kyllä lapset sitten kun ovat tarpeeksi vanhoja ilmoittavat kumman luona haluavat asua ja sitä tuleekin kuunnella.