Millaisia muutoksia olette huomanneet laihtumisen myötä?

Roikkuva iho on aikamoinen riesa.

Se kun reidet näyttivät yhtäkkiä sileiltä ja kivoilta, kun luulin ettei siitä kuhmuraisuudesta voi päästä enää eroon. Myös se että iso osa raskausarvista vaaleni siedettäväksi.

Hiukset irtoaa tuppuina.

Jorma näyttää isommalta ja vieraat naiset katsovat pidempään katseella: "Pane mua!"

Vintti pimenee useammin kun nousee ylös.

Jatkuva palelu. Tuolien selkänojat tuntuvat kovilta. Kiusaantuminen, kun laihtumisestani huomautellaan ja kysellään - en jaksaisi enää toistaa samoja asioita. Uiminen ei enää tunnu hyvältä vaan paleltaa ja on vaikea pysyä pinnalla.

Toisaalta tuntuu ihanalta, kun en enää hengästy portaissa tai ylämäissä. Olen myös huomannut, että ainakaan itselleni paino ei ole mikään ihmisarvon mittari: ihmiset ovat kauniita ja arvokkaita yhtä lailla hoikkina kuin lihavinakin.

onko kenelläkään naama alkanut roikkua/rypistyä?

Verenpaine on laskenut liian alhaiseksi

Sängyssä on helpompi kääntää kylkeä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:41"]Roikkuva iho on aikamoinen riesa.
[/quote]
Mutta ei välttämättä kaikilla. Eli mulla iloinen yllätys oli se, että roikkuva iho palautui kireäksi muutamassa kuukaudessa. Olen onnekas.

Ja juokseminen on kivaa, kun paikat ei juostessa hylly ja lylly.

En ehkä enää kuorsaa.

Facebookin viestiboxi täyttyy Playboyn kosiskeluista.

En olekaan niin kaunis kuin olin nuorena ja hoikkana.

Kädet ovat lyhentyneet. Kaikissa vanhoissa takeissa on liian pitkät hihat.

Oletus siitä, että hoikistuminen  tuo elämään iloa, on karsiutunut aikaa sitten.

Naapurin naiset ei ole enää niin ystävällisiä

Kovalla penkillä ei voi istua pitkään ilman että takapuoli puutuu.
Miehet osoittaa kiinnostusta tai ylipäätään katsovat kohti.
En omista enää tissejä. Vain roikkuvat nahkapussit.
Menin bikineissä uimarannalle.

Vihaan edelleen liikuntaa yli kaiken.

Seksihalut kasvaneet. Johtunee osin kohonneesta itsetunnosta, osin fyysisesti paremmasta kunnosta (useampi asento sopii).

Sukat saa jalkaan seisoessa yhen jalan varassa.

Itsetunnon kasvun myötä seksihalut palasivat. Olen paljon energisempi, pirteämpi, nukun hyvin, jaksan tehdä kaikkea, sosiaalisempi.
Lihavana kamalaa oli se, että nauhakenkien, luistimien jne. sitominen oli yhtä tuskaa. Meinas tukehtua. Todella noloa! Hyväkuntoisenakin huohotin, polvia särki, suonenvetoa, ahdistusta jne. Laihduttaessa tietyn painorajan alle, kaikki ikävät oireet häviävät.
Kaikista ihaninta on katsoa itseä pelillistä ja olla sairaan tyytyväinen itseensä.