Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdekriisi ja yritämme vauvaa?
27.07.2015 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 11 vuotta. Suhteen alku oli vaikea, mutta vaikeuksista päästiin yli käymällä intensiivisiä keskusteluja. Vaikeudet kuitenkin palasivat aina parin vuoden välein, tosin aiempaa lievempinä ja keskustelu auttoi niistäkin yli. Nyt on tullut ensimmäistä kertaa isompi kriisi ja mielestäni tilanteemme on nyt jopa huonompi kuin suhteen alussa. Olen alkanut vakavasti harkita eroa.
Kolme vuotta sitten suhde alkoi vaikuttaa niin hyvältä että suostuin miehen kauan kinuamaan vauvahaaveeseen. Meillä on kuitenkin ollut tähän mennessä pelkkää epäonnea, vaikka yritys on ollut kova ja lapsettomuushoitojakin on jo oltu aloittelemassa (mitään vikaa ei selvitysten mukaan ole kummassakaan, päin vastoin). Nyt olen uusimman kriisin myötä alkanut taas pelätä lapsen tekemistä tähän suhteeseen ja tekisi mieli lopettaa yrittäminen. Olen kuitenkin jo sen ikäinen, että hedelmälliset vuoteni ovat ihan pian takana päin. Raskaaksi tulemiseen on aiemmin mennyt 4, 20 ja 9 kiertoa (nämä siis menneet kesken).
Olemme miehen kanssa aloittaneet pariterapian. Minulla on edelleen vahva usko siihen, että suhde saadaan ajan kanssa kuntoon. Arvelen kuitenkin, että siihen saattaa mennä pitkäkin aika. Jos tulen tänä aikana raskaaksi, en uskalla synnyttää lasta vaan silloin koen, että ainoa vaihtoehtoni on keskeytys raskauden alkuvaiheessa. Kysyin mieheltä, olisiko tämä järjestely hänelle ok vai olisiko parempi jättää raskauden yrittäminen nyt sikseen, kunnes saamme suhdetta paremmaksi tai päätämme erota. Mies ilmoitti asian olevan ok. Itselleni se olisi varmasti rankkaa, mutta olisin valmis kärsimään sen verran voittaakseni meille hieman lisäaikaa lapsen saamiseen.
Aloin kuitenkin myöhemmin miettiä, miten mies suostui tuohon niin helposti eikä ollut moksiskaan asiasta. Olisihan se varmasti hänellekin aivan kamala tilanne. Aloin puhua aiheesta toisella tavalla ja mies möläytti, että kyllähän se olisi eron paikka jos tuossa tilanteessa raskauden keskeyttäisin. Toisin sanoen hänelle ei sittenkään käy tämä ehdotukseni, mutta minulle hän ei viitsinyt asiasta kertoa! En tosiaankaan halua yrittää raskautta tilanteessa, jossa suhteemme on täysin kuralla ja mies vielä yrittäisi painostaa minut synnyttämään siihen lapsen, jos raskaus alkaisi. Ei olisi pitänyt alun alkaenkaan ehdottaa moista, tiedän kyllä että ehdotus oli varsin poikkeava ja menin siinä aika pitkälle järkevien rajojen ylitse.
Nyt sitten mies vihoittelee ja syyttää minua siitä, että en suostu yrittämään enää raskautta. Olen sanonut hänelle monta kertaa, että suhteemme ei ole tällä hetkellä sellainen, että uskaltaisin siihen lapsen tehdä.
Kommentit (41)
Jokaisella on vain yksi elämä. Ja vain ihminen itse voi päättää miten sen viettää. Mitä ap saat tuollaisesta suhteesta sellaista että se maksaa vaivan? Miksi ihmiset kiduttaa itseään huonossa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:10"]
No mitä miehesi ajattelee ristiriidoistanne? Kuulostaa sille kuin hänestä kaikki ratkeaisi vain jos sä teet kuten hän haluaa. Ettei sulla ole oikeutta nousta häntä vastaan.
[/quote]
Hän ei ole tainnut tähän saakka oikein erottaa, kumman meistä halusta on kulloinkin kysymys. Joitakin isoja päätöksiä on tehty sen mukaan mitä itse olen halunnut, ja näitä mies katuu ja syyllistää niistä minua, vaikka hän on itse ollut mukana tekemässä niitä. Nyt hän sitten kokee, että hän ei saa elämästä sitä mitä hän itse haluaa. Ja sitä hän on lähtenyt tavoittelemaan vaikkapa nyt tuolla sivusuhdeidealla, eikä tykkää yhtään kun minä en tykkää.
Kyllä minä ymmärrän ja hyväksyn sen, jos hän ei haluakaan sellaista elämää jota minun kanssani on mahdollista elää. Mutta hän tuntuu haluavan suhteen minun kanssani ja lisäksi kaikkea sellaista, mitä hän ei voi saada niin kauan kuin on minun kanssani. Hänen mielestään minulla on asenneongelma, kun en hyväksy suhteemme muuttamista sellaiseksi kuin hän haluaa. Hän on myös puhunut, että ei halua enää joutua ottamaan minua huomioon tmv. Uskon tämän olevan vastareaktio siihen, että hän on aiemmin kokenut joustaneensa liikaa. Kuitenkaan hän ei haluaisi luopua niistä asioista, joiden suhteen hän on kertonut joustaneensa liikaa, vaikka itse olen ehdottanut että niin tehtäisiin, ja se kävisi minulle vaikka siitä joitakin ongelmia seuraisikin.
Joo en ole tainnut olla riittävän jämäkkä. Se ongelma minulla on ollut ennenkin, ja luulin jo aika hyvin päässeeni siitä tämän miehen kanssa eroon. Näemmä on vielä matkaa kuljettavana.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:06"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:59"]Ja sä olet katsellut tuota 11 vuotta??!! Ja suunnittelet lasta sen kanssa? Terapeutti vois auttaa, sulla ei nyt kyllä ole kaikki kohdallaan. Älä hyvä nainen tuhlaa enää päivääkään elämästäsi tuollaiseen. Terve parisuhde ei ole tuollainen jossa lytätään ja painostetaan hyväksymään sivusuhteet.
[/quote]
Kuten kerroin, terapian olemme aloittaneet.
Miehen mielestä on nyt ilmeisesti kohtuutonta, että olen keskeyttämässä lapsenteon. Hän sanoi jopa tämän olevan sen merkki, että suhdetta ei yritetä saada kuntoon. :/ Tiedän, että olen ollut aivan liian lapatossu tähän asti ja nyt on vaikeaa tehdä siitä loppua. Terapia auttaa tähän ja jaksan uskoa, että tällä kerralla oikeasti saamme suhteen kuntoon (meillä on myös niin paljon hyvää yhdessä, että kesken kaiken en haluaisi luovuttaa).
Mutta terapia auttaa hitaasti. Mies haluaa vauvan nopeasti. Minä en voi sitä tällä hetkellä yrittää. Miten tällaisesta pattitilanteesta ylipäänsä voi selvitä kunnialla?
Menkää te nuoremmat parit sinne terapiaan heti ensimmäisellä tai toisella kerralla kun tulee paha ristiriita, varsinkin jos aiheet ovat aina samoja ja luulitte että ne asiat oli saatu jo ratkaistua. Minä olen ollut niin tyhmä, että jaksoin liian monta kertaa uskoa, että saimme suhteen korjattua, vaikka samat ongelmat (eri vaatteissa) tulivat pintaan aina parin vuoden välein.
ap
[/quote]
Tarkoitin lähinnä yksilöterapiaa. Jos on lähtökohdiltaan noin erilaiset arvot kuin teillä (mies kannattaa polyamoriaa ja sinä ilmeisesti et), ei siinä parisuhdeterapiat auta.
Jos oot alle 35 niin älä tee vauvaa tuohon tilanteeseen, eli ehkäisy käyttöön, ei mitään aborttia missään nimessä, täysin tyhmä idea. Ehdit vielä saada lapsen jonkun paremman miehen kanssa. Tai voitte jatkaa yrittämistä sitten jos olette saaneet parisuhteenne kuntoon. Pitäkää nyt edes puolen vuoden tauko ja mietitte tuleeko teidän yhteiselämästä oikeasti mitään.
Oletko ap kuullut ehkäisystä? Tuo suhde ei kuulosta mitenkään terveeltä. En usko, että edes aika korjaa tuollaista. Vielä vähemmän suhdettanne korjaa se, että hankitte sinut raskaaksi vain, että voisit abortoida lapsen. Aivan uskomattoman idioottimainen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin luin loppuun, meinasin ihan vaan kertoa oman kokemukseni ja toivottaa tsempit. Luettuani loppuun pakko sanoa, että älä missään nimessä yritä saada lasta; jos ajatuksissasi pystyt abortin tekemään, et lasta oikeasti halua. En ymmärrä miten joku voisi yrittämällä yrittää tulla raskaaksi, ja sitten tehdä abortin?
Oli miten oli, itse teimme lapsen kesken erittäin huonon parisuhdetilanteen. Huonoa suhdetta lapsi ei ainakaan pelasta, päinvastoin. Tästä huolimatta, en hetkeäkään kadu, vaan lapseni on maailman ihanin ja tärkeintä maailmassa. Olin siis sanomassa, että jos todella lapsen haluat ja mies myös, kannattaa lapsi yrittää saada. Erota saattaa kuka tahansa, niin se ikävä kyllä vaan on. Mutta sitten luin tuon aborttiasian ja miehesi käytöksen, niin en kyllä voikaan teille suositella. Älä missään nimessä yritä tulla raskaaksi tehdäksesi abortin, se kuulostaa traumaattiselta kaikille osapuolille. Kyseessä on myös miehen lapsi, et oikein voi ihmetellä jos hän ahdistuu siitä että noin tekisit!
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:21"]
Jos oot alle 35 niin älä tee vauvaa tuohon tilanteeseen, eli ehkäisy käyttöön, ei mitään aborttia missään nimessä, täysin tyhmä idea. Ehdit vielä saada lapsen jonkun paremman miehen kanssa. Tai voitte jatkaa yrittämistä sitten jos olette saaneet parisuhteenne kuntoon. Pitäkää nyt edes puolen vuoden tauko ja mietitte tuleeko teidän yhteiselämästä oikeasti mitään.
[/quote]
En ole alle 35.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on just hyvä esimerkki siitä itsekkyydestä minulle lapsi minulleminulle muttei mietitä sen lapsen tulevia oloja ollenkaan...
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:24"]Ennenkuin luin loppuun, meinasin ihan vaan kertoa oman kokemukseni ja toivottaa tsempit. Luettuani loppuun pakko sanoa, että älä missään nimessä yritä saada lasta; jos ajatuksissasi pystyt abortin tekemään, et lasta oikeasti halua. En ymmärrä miten joku voisi yrittämällä yrittää tulla raskaaksi, ja sitten tehdä abortin?
Oli miten oli, itse teimme lapsen kesken erittäin huonon parisuhdetilanteen. Huonoa suhdetta lapsi ei ainakaan pelasta, päinvastoin. Tästä huolimatta, en hetkeäkään kadu, vaan lapseni on maailman ihanin ja tärkeintä maailmassa. Olin siis sanomassa, että jos todella lapsen haluat ja mies myös, kannattaa lapsi yrittää saada. Erota saattaa kuka tahansa, niin se ikävä kyllä vaan on. Mutta sitten luin tuon aborttiasian ja miehesi käytöksen, niin en kyllä voikaan teille suositella. Älä missään nimessä yritä tulla raskaaksi tehdäksesi abortin, se kuulostaa traumaattiselta kaikille osapuolille. Kyseessä on myös miehen lapsi, et oikein voi ihmetellä jos hän ahdistuu siitä että noin tekisit!
[/quote]
Ja siis unohdin kirjoittaa, että olimme miehen kanssa olleet kymmenen vuotta yhdessä, ja tiesin kyllä hänen olevan loistava isä, jonka kanssa saisin homman toimimaan vaikka ero tulisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:24"]Älä missään nimessä yritä tulla raskaaksi tehdäksesi abortin, se kuulostaa traumaattiselta kaikille osapuolille. Kyseessä on myös miehen lapsi, et oikein voi ihmetellä jos hän ahdistuu siitä että noin tekisit!
[/quote]
En ihmettelekään! Olin tämän kriisin aikana jo kerran raskaana (raskaus meni kesken), ja siitä tajusin että olisi ollut aivan järkyttävä maanpäällinen helvetti tehdä abortti sosiaalisin perustein, mutta olisin sen kuitenkin joutunut tekemään jos raskaus olisi jatkunut. Kerroin tämän miehelle jo ennen keskenmenoa. Olin älyttömän huojentunut kun raskaus meni kesken. Mutta sitten sain idioottimaisuuksissani päähäni kysyä mieheltä, onko hänen mielestään ok edelleen yrittää raskautta vaikka se täytyykin sitten keskeyttää, jos suhteemme ei ole paremmassa kunnossa mahdollisen raskauden alkaessa. Koska mies suostui, luulin että hänen mielestään todella on oikeasti parempi tehdä näin päin kuin pitää taukoa ja ottaa riski että emme saa lasta ollenkaan. Nyt mies kuitenkin sanoi, että ei hyväksyisi keskeytystä.
YMMÄRRÄN erittäin hyvin, ettei hyväksy, mutta miksi helvetissä hän sanoi asian olevan ok, kun sitä varta vasten häneltä kysyin?? Jos nyt käy oikein huonosti, saatan olla uudestaan raskaana (ovulaatio on ollut perjantaina ja samoin oli suojaamatonta seksiä).
ap
Lapset kannattaisi hankkia 25-40v naisen ! Silloin kelpaa kuka tahansa hedelmällinen hampuusi ! +40v on uusioperheen aika uuden kumppanin KAA " Kierrätys on päivän sana !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...Ja siis viestissä 32 on aivan erinomainen esimerkki siitä, miten mahdollistan sitä että mies kohtelee minua miten sattuu. Hitto että olen vihainen sekä miehelle että ennen kaikkea itselleni! Olen vain niin väsynyt olemaan yksin vastuussa suhteestamme ja yritin saada miestäkin ottamaan välillä kantaa asioihin ja vastuuta. Olisi pitänyt olla tarkempi eikä vain hölmönä uskoa kaikkea mitä hän sanoo!
ap
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:24"]Älä missään nimessä yritä tulla raskaaksi tehdäksesi abortin, se kuulostaa traumaattiselta kaikille osapuolille. Kyseessä on myös miehen lapsi, et oikein voi ihmetellä jos hän ahdistuu siitä että noin tekisit!
[/quote]
En ihmettelekään! Olin tämän kriisin aikana jo kerran raskaana (raskaus meni kesken), ja siitä tajusin että olisi ollut aivan järkyttävä maanpäällinen helvetti tehdä abortti sosiaalisin perustein, mutta olisin sen kuitenkin joutunut tekemään jos raskaus olisi jatkunut. Kerroin tämän miehelle jo ennen keskenmenoa. Olin älyttömän huojentunut kun raskaus meni kesken. Mutta sitten sain idioottimaisuuksissani päähäni kysyä mieheltä, onko hänen mielestään ok edelleen yrittää raskautta vaikka se täytyykin sitten keskeyttää, jos suhteemme ei ole paremmassa kunnossa mahdollisen raskauden alkaessa. Koska mies suostui, luulin että hänen mielestään todella on oikeasti parempi tehdä näin päin kuin pitää taukoa ja ottaa riski että emme saa lasta ollenkaan. Nyt mies kuitenkin sanoi, että ei hyväksyisi keskeytystä.
YMMÄRRÄN erittäin hyvin, ettei hyväksy, mutta miksi helvetissä hän sanoi asian olevan ok, kun sitä varta vasten häneltä kysyin?? Jos nyt käy oikein huonosti, saatan olla uudestaan raskaana (ovulaatio on ollut perjantaina ja samoin oli suojaamatonta seksiä).
ap
[/quote]
Voi jestas mikä ääliö. Et edes halua lasta, miehesi kohtelee sinua huonosti, ja silti yrität lasta. Noh, onneksi Suomessa saa abortteja rajattomasti, ei ole edes äo-rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:24"]Älä missään nimessä yritä tulla raskaaksi tehdäksesi abortin, se kuulostaa traumaattiselta kaikille osapuolille. Kyseessä on myös miehen lapsi, et oikein voi ihmetellä jos hän ahdistuu siitä että noin tekisit!
[/quote]
En ihmettelekään! Olin tämän kriisin aikana jo kerran raskaana (raskaus meni kesken), ja siitä tajusin että olisi ollut aivan järkyttävä maanpäällinen helvetti tehdä abortti sosiaalisin perustein, mutta olisin sen kuitenkin joutunut tekemään jos raskaus olisi jatkunut. Kerroin tämän miehelle jo ennen keskenmenoa. Olin älyttömän huojentunut kun raskaus meni kesken. Mutta sitten sain idioottimaisuuksissani päähäni kysyä mieheltä, onko hänen mielestään ok edelleen yrittää raskautta vaikka se täytyykin sitten keskeyttää, jos suhteemme ei ole paremmassa kunnossa mahdollisen raskauden alkaessa. Koska mies suostui, luulin että hänen mielestään todella on oikeasti parempi tehdä näin päin kuin pitää taukoa ja ottaa riski että emme saa lasta ollenkaan. Nyt mies kuitenkin sanoi, että ei hyväksyisi keskeytystä.
YMMÄRRÄN erittäin hyvin, ettei hyväksy, mutta miksi helvetissä hän sanoi asian olevan ok, kun sitä varta vasten häneltä kysyin?? Jos nyt käy oikein huonosti, saatan olla uudestaan raskaana (ovulaatio on ollut perjantaina ja samoin oli suojaamatonta seksiä).
ap
[/quote]
Mutta muista että nyt puhutaan ihmiselämästä, omasta lapsestasi, kyseessä ei ole mikään sairaus tai 'tila', joka laitetaan päälle ja pois. Kuulostaa hurjan kylmältä tapa, jolla puhut asiasta, ja se vähän kertoo ettet ehkä oikein ymmärrä mistä äidiksi tulemisessa on kyse. Kuten jo aikaisemmin sanoin, mun mielestä parisuhdekriisi ei ole ehdoton este lapsen saamiselle, kuten se ei ollut meillekäään, mutta kyllä tilanteessa (ja tulevissa vanhemmissa) pitää kuitenkin olla tietty vakaus.
Ja jos äidiksi aikoo, niin sinä itse olet se ihminen jonka kykyihin täytyy luottaa. Voi tapahtua tulevaisuudessakin mitä tahansa, ero, kriisi tai vaikka kumppanin kuolema, mutta sinun itsesi täytyy ymmärtää että olet vastuussa lapsesta lopu ikääsi. Tapahtui mitä tapahtui. Itse en hetkeäkään ajattele, ettenkö pärjäisi, vaan lapsen takia selviäisin mistä tahansa. Siitä pitää olla varma, Ennenkuin lapsen hankkii.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:35"]
...Ja siis viestissä 32 on aivan erinomainen esimerkki siitä, miten mahdollistan sitä että mies kohtelee minua miten sattuu. Hitto että olen vihainen sekä miehelle että ennen kaikkea itselleni! Olen vain niin väsynyt olemaan yksin vastuussa suhteestamme ja yritin saada miestäkin ottamaan välillä kantaa asioihin ja vastuuta. Olisi pitänyt olla tarkempi eikä vain hölmönä uskoa kaikkea mitä hän sanoo!
ap
[/quote]
Toista tuskin voit muuttaa. Toivottavasti et ole mennyt terapiaan ajatellen, että mies muuttuu.
Mietipä millaista elämä olisi kun olet kotona vauvan kanssa ja mies ramppaa sivusuhteen kanssa yötä myöten jossain. Abortti ei ole ehkäisykeino ja voi haitata raskautumista myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:06"]
Mietipä millaista elämä olisi kun olet kotona vauvan kanssa ja mies ramppaa sivusuhteen kanssa yötä myöten jossain. Abortti ei ole ehkäisykeino ja voi haitata raskautumista myöhemmin.
[/quote]
Mietitty on.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:56"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:35"]
...Ja siis viestissä 32 on aivan erinomainen esimerkki siitä, miten mahdollistan sitä että mies kohtelee minua miten sattuu. Hitto että olen vihainen sekä miehelle että ennen kaikkea itselleni! Olen vain niin väsynyt olemaan yksin vastuussa suhteestamme ja yritin saada miestäkin ottamaan välillä kantaa asioihin ja vastuuta. Olisi pitänyt olla tarkempi eikä vain hölmönä uskoa kaikkea mitä hän sanoo!
ap
[/quote]
Toista tuskin voit muuttaa. Toivottavasti et ole mennyt terapiaan ajatellen, että mies muuttuu.
[/quote]
Menimme sinne, jotta saisimme suhdettamme korjattua. Mutta siinä vaiheessa kun terapeutti löytyi, olin jo todella kiikun-kaakun eron partaalla omalta osaltani. Olen yrittänyt tsempata, ettei tulisi turhan takia erottua, mutta vaikeaa on. Näen painajaisunia ja joudun muutenkin aktiivisesti käsittelemään mieleen nousevia pelkotiloja, joissa on sisältönä suhteen tulevaisuus tai se, miten elämäni mahtaa jatkua tässä suhteessa.
Olen alkanut nyt purkaa näitä omia aivan liian pitkälle menneitä käytösmallejani, joiden kautta olen mahdollistanut omaa kaltoinkohteluani. Yksi on se, kun suhteen alussa hyväksyin periaatteen että kaikki asiat pitää pystyä analyyttisesti ja ymmärrettävästi perustelemaan toiselle. Tämä johti siihen, että mies ei hyväksynyt mitään sellaisia mielipiteitäni, joita en onnistunut perustelemaan hänelle. Eli huomattava osa suhteen yhdessäoloajasta on sitten käytetty näihin perustelemisiin. Lopulta tajusin, ettei se että jotain pystyy perustelemaan, edes merkitse mitään. Mies on perustellut minulle vakuuttavasti vaikka mitä, mikä on jälkikäteen osoittautunut paikkansapitämättömäksi. Olen nyt alkanut sanoa, että minun ei tarvitse perustella ja mielipidettäni pitää silti kunnioittaa. Miehelle tämä ottaa todella koville. Hänelle edelleen vain sellaisella ajattelulla on arvoa, jonka perusteet voidaan esittää ymmärrettävästi.
Mutta helvetti soikoon että ottaa päähän, että näin iso virhe (tässä raskausasiassa) piti ihan kaksi kertaa tehdä ennen kuin opin!
ap
Ap hyvä, sanon tämän pelkästään hyvällä: älä tee lasta tuolle miehelle, etenkään tuollaiseen parisuhdetilanteeseen. Siitä ei hyvää seuraa. Jos mies ei tätä ymmärrä, ero on oikeasti hyvä vaihtoehto. Ellei paras.
Ryhtiä nainen!