Lopettaisinko koirani?

Auttakaa, pohdin vaikeaa asiaa: koirasta luopumista.

Meillä on kaksi koiraa, vanhempi A on 8v. ja nuorempi B 6-vuotias. Perheeseen kuuluu minun lisäkseni mieheni ja yksi lapsi, toinen on tulossa. Molemmat aikuiset käydään töissä ja arki on mitä nyt lapsiperheen arki on. Nuorempi koira on täysin terve ja " ongelmaton". 9-vuotiaan kanssa haasteet alkoivat jo parin vuoden iässä. Alkuun sai tosi rajuja oireita ruoka-aineista ja heinissä kierimisestä. Vatsa meni ripulille, kuono turposi, turkki lähti jne. Koiralla todettiin ruoka-aineallergioitaa sekä atopia. Vuosien varrella olen oppinut hoitamaan koiraa ruokavaliolla ja oikeilla turkinhoitotuotteilla. Käytännössä vaikeahoitoisuuden vuoksi sitä ei ole voinut viedä juuri minnekään hoitoon, vaan on kulkenut lomareissut hoitellissa mukana ja viiteen vuoteen ei ole ulkomailla käytykään. Vuosien varrella antibiootti- ja kortisonikuureja on ollut useita ja iholta on yksi hyvänlaatuinen kasvain leikattu. Koiralla on lievä ruokavaliohoitoinen munuaisten vajaatoiminta. Vuosi sitten joutui jonkin taistelukoiran puremaksi (en tiedä rotua, mutta telkkarissa samanäköisiä on jenkkiohjelmien koiratappeluissa, omistajan toiminnasta päätellen koira oli koulutettu tähän hyökkäämiseen). Koira sai kaulaan ja korvaan rajut haavat, säilyi onneksi hengissä. Ensimmäiset viikot oli todella pelokas ja arka kaikkia muita paitsi minua kohtaan. Fyysisesti toipui hyvin, mutta psyykkisesti jäi araksi toisia koiria kohtaan. Osaan suhtautuu ihan kuin ennenkin, mutta enenevästi esiintyy remmirähjäämistä selvästi pelon vuoksi. Tutut kivat koirat tietty ok. Koirapuistoja en enää ajattelekaan. Koira kastroitiin ja konsultoin koirakouluttajaa. Haasteena on tilanteet, joissa lapsemme juoksee lenkillä koirien väliin :( No, tästäkin on selvitty, mutta..

Muutaman kuukauden ajan koiran ulosteessa on ollut verta. Alkuun oli ihan kirkasta, mutta myöhemmin myös hyytynyttä mustaa verta. Verikokeissa ja ulostenäytteissä ei löytynyt selitystä verelle eikä lääkehoitokokeilu auttanut. Eläinlääkäri eshdottaa suoliston tähystämistä. Olen itse alkanut miettiä missä raja menee, miten pitkälle jaksan ja pystyn koiraa hoitamaan. Koira on yleisvoinniltaan ihan ok, lenkeillä ja syödä jaksaa. Paino on kääntynyt vähän laskusuuntaan, nukkuu enemmän ja vetäytyy useammin yksin nukkumaan, mikä on uutta. Suoliston tähystys (ja mahdolliset leikkaukset mitä siitä seuraa) tuntuvat aika rajuilta toimenpiteitä koiralle. Koira kun ei kuitenkaan ymmärrä mistä on kyse, mutta tuntee sen kivun ja haitan mikä tästä kaikesta seuraa. Mietin myös sitä että mitäs sitten kun tähystyksestä jotain löytyy. Lääkkeitä ja leikkauksia munuaiset tuskin kestää enää. Ruokavaliota en osaa enää muuttaa, 7 vuotta olen etsinyt sitä sopivaa ruokaa, osa saa turkin irtoomaan, kotiruualla munuaisarvot nousee... Olen ihan väsynyt tämän koiran hoitoon ja tuntuu että oma takki on tyhjä, minulla ei ole enää sille annettavaa. Uuteen kotiinkaan ei voi sairasta koiraa laittaa kun viikonlopun hoidostakin palaa turkki huonona ja laihtuneena. Rakas koirahan tuo on, oli perheenjäsen minulle jo ennen miestä ja lapsia :)