Lue keskustelun säännöt.
Miehen raskas lapsi vie järjen
Huono äitipuoli
02.03.2022 |
En oikeastaan tiedä, mitä haen tällä julkaisulla. Ehkä jonkunlaista vertaistukea, mutta ymmärrän, että aihe voi nostattaa myös tunteita pintaan ja olen valmis ottamaan myös vastaan kaiken kritiikin jota on tulevaksi.
En pidä mieheni lapsesta. Niin kamalalta kun se kuulostaakin, en edes siedä häntä. Ainut syy, miksi olen tässä suhteessa on mahdottoman suuri rakkaus miestäni kohtaan. Olen itse lapseton, enkä halua omia lapsia tulevaisuusessakaan. Lapsi on pian 9-vuotias, käytökseltään mielestäni lähempänä 5-vuotiaan tasoa. Lapsi ei osaa tehdä itse mitään, vaan kaikki tehdään hänen puolestaan.
”Isi anna mulle lasi kaapista!”
”Isi laita mulle hammastahna hammasharjaan!”
”Isi laita laturi mun puhelimeen kiinni!”
Ja isihän tekee. Lapsi ei kykene edes yrittämään tehdä asioita itse. Hän myös saattaa herättää meidät keskellä yötä kertoakseen että hänellä on kuuma tai jano. Lapsi ei halua pestä hampaitaan, harjata hiuksiaan tai käydä suihkussa. Perushygienia-asioista joutuu käymään taistelua jatkuvasti ja yleensä lapsi myös haisee pahalta, koska ei todennäköisesti osaa tai halua pyyhkiä vessassa käydessä itseään. Suihkussa lapsi myös vain seisoo paikallaan, ei pese mitään intiimialueitaan. Lapsi ei joka päiväisistä muistutuksista huolimatta suostu edes pesemään käsiään vessassa. Lapsi myös mässyttää, sotkee, läärää, piereskelee ja on todella ällöttävä. Minun kodissani, oksettaa.
Lapsi ei usko mitään ja saa kaiken periksi huutamalla. Jos hän haluaa jotain, hän huutaa siihen asti että saa asian periksi. Itse en haluaisi antaa periksi mutta isä taipuu tahtoon. Monesti olen asiasta sanonut mutta siihen ei tule muutosta. Lapsi myös jatkuvasti ravaa meidän makuuhuoneessa kielloistani huolimatta, koska se on ainut asia jonne en lasta halua - oma rauhallinen paikkani ilman ällöttäviä likaisia käsiä ja rääkymistä. Lapsi raivoaa muutenkin, ei osaa hallita tunteitaan. On myös aika empatiakyvytön tapaus ja todella raskas, lapsellinen lapsi ikäisekseen. Puhuu ikäisekseen todella lapsellisia asioita, eikä voi keskustella normaalisti. Välillä myös tuntuu olevan vaikeuksia selittää jotain asiaa. En tiedä onko hänellä jotain kehitysviivettä, vanhemmat ei ole kiinnostuneita tutkimaan.
En tiedä millaista lapsella on äidillään. Äiti on ainakin todella raskas tapaus myös. Raivoaa lapsen isälle usein pienistäkin asioista eikä ole kovin tasapainoisen oloinen mitä olen hänestä kuullut. Vihaa myös minua vaikkei olla koskaan juteltu - yllättävää.
Kaikista näistä tunteista huolimatta en näytä lapselle mitään vihan tunteita. Hän kyllä selittää minulle paljon asioita ja katsoo ehkä jollain tavalla ylöspäin minua, en usko siis että hän vaistoaa sen, miten paljon inhoan olla tässä tilanteessa. Katson leffoja, leikin ja ulkoilen lapsen kanssa, höpötän ja hassuttelen - vihaan jokaista hetkeä.
Tiedän että ero on aina ratkaisu tähän, olen sitä miettinyt kyllä mutta vielä rakkaus miestäni kohtaan on aina voittanut. Meillä on maailman ihaninta joka toinen viikko kun lapsi ei ole meillä, silloin olen tosi onnellinen. Lapsen tulo meille kuitenkin ahdistaa aina niin paljon, että olen kireä ja itkuinen viimeisen päivän ennen lapsen saapumista.
Haluaisin tietää, mitä mieltä olette lapsen käytöksestä? Onko tämä osaamattomuus ihan tyypillistä yli 8-vuotiaalle vai pitäisikö vanhempia yrittää vain painostaa avun piiriin? Mitä minä voin tehdä voidakseni paremmin? Otan ilolla vastaan jokaisen kommentin.
Kommentit (196)
Onko ap sinulla omaa kokemusta vanhempien erosta ja vuoroasumisesta vanhempien luona äiti-tai isäpuolen kanssa? Oletko kokenut sen lapsena tai ajatellut lapsena, millaista se olisi?
Se tuli mieleen kirjoituksestasi. Minä ajattelin sitä lapsena, kun vanhempani riitelivät. Ajattelin, jos he eroavat ja äiti ottaa kotiimme ihan vieraan miehen. Ajattelin, että se olisi ihan kauheaa ja että mieluummin asuisin silloin kokonaan isän luona, vaikka muuten pidin enemmän äidistä. Ja entä jos isä ottaisi toisen naisen, miten osaisin olla samassa kodissa hänen kanssaan, mitä osaisin puhua hänelle.
Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, otin tovin aikaa ennen kuin vastasin viestiisi, sillä kolmen hyvin erilaisen lapsen äitinä sattui syvälle, kuinka kirjoitat vihaavasi tätä lasta. On hyvä muistaa, ettei tämä lapsi ole saanut valita sitä, että on syntynyt tähän maailmaan, mutta sinä olet valinnut olla hänen isänsä kanssa. On myös oikein hyvä muistaa lapsen muuttamissuunnitelmissasi, että vanhemmilla on tapa valita lapsensa ennen kumppania, joka ei ole tuon lapsen toinen vanhempi.
No niin, minulla on 9v lapsi ja 7v lapsi, joiden käytöstä vertaan tähän lapseen, jota kuvailet. Kumpikin osaa olla hyvin taitava ja omatoiminen ja toisaalta heittäytyä pyytämään, että saa juomaa lasiin ja voita leivälle. Kummankin jutuissa on lapsellisia aiheita, he ovat lapsia! Esikoisellani oli välillä haasteita vessassa, kun oli kiire leikkien pariin. Keskustelulla siitä edettiin.
Olet osa tämän lapsen elämää ja kyllä, tämä lapsi kyllä vaistoaa sinusta, että mitä häntä kohtaan todella tunnet. Se itse asiassa voi täysin vaikuttaa siihen, miten hän teillä käyttäytyy. Lapset kyllä huomaavat, kuka on aito heidän seurassaan ja reagoivat kyllä epäaitouteen. Tuossa iässä haetaan paikkaa maailmassa, koulumaailman myötä on tietty itsenäistyminen saavutettu ja osaa lapsia se pelottaa ja ahdistaa, joka näkyy käytöksessä. Myös sinun ilmestymisesi isän elämään on ollut lapsen elämässä muutoksenpaikka, joka epäilemättä heijastuu arkeen vielä pitkään. Kaikki useiden lasten vanhemmat tietävät, kuinka vanhemman lapsen maailma järkkyy uuden sisaruksen tullessa ja kilpailutilanne vanhemman huomiota alkaa ja sisarusta voidaan kohdella huonosti myllerryksessä. Tämä lapsi voi testailla sinua ja pohtia sinun rooliasi elämässään. Jos hän on jo tottunut, että ihmiset hänen elämässään vaihtuvat, eikä oikein kukaan todella välitä hänestä, niin totta kai hän reagoi.
Sanoit, että ero tapahtui tämän lapsen ollessa vauva. Tämä ei tarkoita, että hän olisi saanut vakaan ja turvallisen mallin isän luona ennen sinua tai äidin luona olleessaan. Kun et ole tavannut äitiä ja tiedä yhtään millaista siellä on, niin se voisi selittää paljon lapsen käytöstä. Jos äiti pitää lastaan yhä siinä pienenä, avuttomana käärönä, jonka toi kotiin synnäriltä, niin onko se suuri ihme, jos isältä pyydetään yhtä sun toista myös? Lapsi tarvitsee rakkautta, rajoja, turvaa, ravintoa, huolenpitoa. Joka päivä, monella tasolla. Olet osa sitä yhtälöä, vaikka sinulla ei ole vanhemman oikeuksia, mutta osa-aikaisen huoltajan velvollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Ap, otin tovin aikaa ennen kuin vastasin viestiisi, sillä kolmen hyvin erilaisen lapsen äitinä sattui syvälle, kuinka kirjoitat vihaavasi tätä lasta. On hyvä muistaa, ettei tämä lapsi ole saanut valita sitä, että on syntynyt tähän maailmaan, mutta sinä olet valinnut olla hänen isänsä kanssa. On myös oikein hyvä muistaa lapsen muuttamissuunnitelmissasi, että vanhemmilla on tapa valita lapsensa ennen kumppania, joka ei ole tuon lapsen toinen vanhempi.
No niin, minulla on 9v lapsi ja 7v lapsi, joiden käytöstä vertaan tähän lapseen, jota kuvailet. Kumpikin osaa olla hyvin taitava ja omatoiminen ja toisaalta heittäytyä pyytämään, että saa juomaa lasiin ja voita leivälle. Kummankin jutuissa on lapsellisia aiheita, he ovat lapsia! Esikoisellani oli välillä haasteita vessassa, kun oli kiire leikkien pariin. Keskustelulla siitä edettiin.
Olet osa tämän lapsen elämää ja kyllä, tämä lapsi kyllä vaistoaa sinusta, että mitä häntä kohtaan todella tunnet. Se itse asiassa voi täysin vaikuttaa siihen, miten hän teillä käyttäytyy. Lapset kyllä huomaavat, kuka on aito heidän seurassaan ja reagoivat kyllä epäaitouteen. Tuossa iässä haetaan paikkaa maailmassa, koulumaailman myötä on tietty itsenäistyminen saavutettu ja osaa lapsia se pelottaa ja ahdistaa, joka näkyy käytöksessä. Myös sinun ilmestymisesi isän elämään on ollut lapsen elämässä muutoksenpaikka, joka epäilemättä heijastuu arkeen vielä pitkään. Kaikki useiden lasten vanhemmat tietävät, kuinka vanhemman lapsen maailma järkkyy uuden sisaruksen tullessa ja kilpailutilanne vanhemman huomiota alkaa ja sisarusta voidaan kohdella huonosti myllerryksessä. Tämä lapsi voi testailla sinua ja pohtia sinun rooliasi elämässään. Jos hän on jo tottunut, että ihmiset hänen elämässään vaihtuvat, eikä oikein kukaan todella välitä hänestä, niin totta kai hän reagoi.
Sanoit, että ero tapahtui tämän lapsen ollessa vauva. Tämä ei tarkoita, että hän olisi saanut vakaan ja turvallisen mallin isän luona ennen sinua tai äidin luona olleessaan. Kun et ole tavannut äitiä ja tiedä yhtään millaista siellä on, niin se voisi selittää paljon lapsen käytöstä. Jos äiti pitää lastaan yhä siinä pienenä, avuttomana käärönä, jonka toi kotiin synnäriltä, niin onko se suuri ihme, jos isältä pyydetään yhtä sun toista myös? Lapsi tarvitsee rakkautta, rajoja, turvaa, ravintoa, huolenpitoa. Joka päivä, monella tasolla. Olet osa sitä yhtälöä, vaikka sinulla ei ole vanhemman oikeuksia, mutta osa-aikaisen huoltajan velvollisuudet.
Ei vanhemman kumppanilla edelleenkään ole automaattisesti mitään huoltajan velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa jälkeenjäänyt ja viallinen ihminen tässä aloituksessa on ap itse. Todella kammottavaa, että lapsen elämässä on tuollainen käärme.
Älä aapee kuuntele tällaisia höpöhöpökommentteja ollenkaan.
Ainoat käärmeet tuossa kuviossa ovat lapsen vanhemmat, jotka mahdollistavat lapsensa jatkuvan perseilyn ja vauvashown.
Ja "äitipuoli" on ihana ihminen joka rakastaa lasta kuin omaansa? Itsekin jo myönsi että vihaa lapsen kanssa oloa ja esittää.... Että ei vissiin lapsi tuota huomaa?
Ei hänellä ole syytä rakastaa lasta kuin omaansa. Lapsi ei ole hänen. Ap ei ole äiti, puolikas äiti eikä muutakaan, hän on isän puoliso.
Lapsesta ovat vastuussa hänen vanhempansa, eivät muut. Aapee on tuossa kuviossa ainut täyspäinen aikuinen ja se on luojan lykky lapselle. Muut esittävät etteivät huomaa kehitysviivästymää ja/tai käytöshäiriöitä. Aapee huomaa, ja potee syyttä suotta huonoa omatuntoa siitä, että hänellä menee kauhukakaraan hermot. Menee varmaan isälläkin, mutta munaton tossu kun on, ei hae apua jälkeläiselleen. Ja palsta syyllistää tästä aapeetä jollain uskomattomalla logiikalla.
Eikä lapsen tarvitse rakastaa 2 naamaista äitipuolta. Edessä hymyilee takana haukkuu.... Toivottavasti isi näkee viestiketjun ja saa selville mitä mieltä tuo ihana "täysipäinen" äitipuoli hänen lapsestaan on.... Jos isi ei ole täysi lapatossu niin akka menee vaihtoon.... Täällä tekopyhät ihmiset säälivät äitipuolta ja kilvan haukkuvat lasta vaikka heillä on ainoana totuutena tuo äitipuolen anonyyminä kertoma juttu... Ketään ei kiinnosta mikä olisi lapsen vastine...
Lopeta jo, sekopää.
Pitäisikö aapeen näyttää tunteensa lapselle päin naamaa vai mikä on neuvosi? Hänhän on toiminut ritarillisesti olemalla lapsen läsnäollessa ystävällinen ja osallistuva hoitaja.
Itse en todellakaan saisi pidettyä (tosin en näkisi syytä edes yrittää) mölyjä mahassani, jos kotonani pörräisi kolmasluokkalainen sormet ja per se pas kassa vaatimassa palveluksia.
Eikä pitäisi muidenkaan joutua sietämään moista.
Tekopyhä henkilö puolustaa 2-naamaista äitipuolta..... Et sinä voi tietää mikä totuus on... Enkä minä... Vai tunnetko henkilökohtaisesti äitipuolen??? Jos et niin ottaisit huomioon että katkera henkilö harvoin kertoo puhtaan totuuden.... Ainoastaan väritetyn tarinan juuri sellaisen mikä on höystetty omalle kohdalle toimivaksi... Kuka se on sekopää? Pitäisi ottaa huomioon että mitäs jos isi kertoisikin oman tarinansa ja se olisikin erilainen tai lapsi... Mutta eihän se mene sinulle jakeluun...
Ei herranjumala nyt. Tämä on keskustelupalsta. Täällä keskustellaan asioista niillä tiedoilla mitä kullakin on. Ymmärrätkö, ettei sinun logiikallasi mistään voi koskaan puhua, ellei tee ensin jotain tapaustutkimusperustaista väitöskirjaa aiheesta?
Aloituksen perusteella voi sanoa, että lapsi on kammottava kauhukakara joka tarvitsisi ammattiapua, ja hänen vanhempansa nössöjä lapasia jotka vain mahdollistavat häiriökäytöstä eivätkä hanki sitä apua. Muuta emme voi tietää, mutta keskustella voimme silti. Voihan koko juttu olla keksittykin, mutta keskustelua se herättää.
Herättää varmasti joo... mutta kuten huomioit itsekin... "voihan juttu olla keksittykin" Aivan oikein! En minä vaa kehtaisi puolison lasta samalla lailla haukkua....
Ei sinun tarvitsekaan. Anna aapeen purkaa tuntojaan rauhassa, mene sinä vaikka neulomaan tai katsomaan lastenohjelmia.
Ottaako se nuin luonnon päälle jos kaikki eivät tykkää siitä jos sellaista lasta kilvan haukutaan jolla on oikeita ongelmia? Taatusti lapsen isä haluaisi tietää kuinka rumasti "äitipuoli" lasta takanapäin haukkuu... Vaikka kuinka on ongelmalapsi niin aivan typerää kilvan haukkua lapsi vaikka kuinka on keskustelupalsta...
Ei aapee ole haukkunut lasta. Hän on kertonut miten lapsi käyttäytyy ja mitä tunteita se hänessä saa aikaan.
Ei lapsen käytös sillä muutu ettei siitä saa puhua.
Jaa ei ole aloittaja haukkunut? Esim. "Lapsi on lähinnä mielestäni 5 vuotiaan tasolla" Eipä tuo kehumiselta vaikuta... "En pidä mieheni lapsesta" "En edes siedä häntä" Ota nyt hyvä ystävä vaaleanpunaiset lasit pois silmiltäsi! Jos isi lukee nuo kommentit niin ei varmasti kumppaniaan samalla lailla katso.... Se on tuon "äitipuolen" kumppanin oma lapsi ja ei taatusti hyväksy jos lukisi näitä "äitipuolen" kommentteja.... Jos edes vähääkään lapsestaan välittää.... Ja aloittajan syvä rakkaus kumppaniaan kohtaan on hyvä kysymys... Jos aloittaja rakastaa kumppaniaan oikeasti niin ei taatusti tämmöisiä kommentteja sen lapsesta kirjoittaisi... Se kun taatusti loukkaa isää.... Siinä saakin selitellä jos unohtaa koneen auki ja isi näkee nää kirjotukset....
Oletko jotenkin jälkeenjäänyt? Miten se on haukkumista jos sanoo ettei voi sietää jotain tyyppiä?
Ja aapeen miehen lapsi on selvästi useamman vuoden kehityksessä jäljessä. Sen toteaminen ei ole haukkumista vaan fakta.
Jos oma lapseni käyttäytyisi noin ja joku puhuisi hänestä kuin aapee miehensä lapsesta, olisin kiitollinen että silmäni aukeaisivat tilanteen vakavuudelle. Kaikki eivät ole kuin sinä ja tunge päätään p er se ese en kuvitellen että ongelma häviää kun sitä ei huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sääliksi sinua, ja käy sääliksi lasta. Jos äiti on epävakaa, kuten kuvauksestasi voi päätellä, ei lapsellakaan ole ollut mahdollisuutta kehittyä normaalisti. Tietysti voi olla ihan oikeaakin kehityksellistä viivettä, mutta kuvaus sopisi myös hyvin siihen että on kasvanut epävakaassa ympäristössä jossa ”eletään kuin pellossa” jolloin lapselle ei muodustu minkäänlaista käsitystä siitä mikä on sopivaa käytöstä, eikä hän luultavasti ole saanut mahdollisuutta harjoitella sosiaalisia taitoja pienestä pitäen normaalissa vuorovaikutuksessa (veikkaan ettei ole juuri kavereitakaan tällaisella lapsella koulussakaan). Äiti varmaan raivoaa helposti myös lapselle kaikenlaisista ”virheistä”, tai ihan vaan purkaa omaa pahaa oloaan. Lapsi on jo pienestä asti oppinut ettei kannata yrittää tehdä yhtään mitään itse, koska jos menee pieleen, tulee kamalaa huutoa. On helpompaa ottaa pienen ja autettavan rooli, ja pysyä siinä. Nyt siitä on jo tullut paitsi totuttu tapa, myös oikeasti ainoa toimintamalli jonka lapsi osaa, koska kukaan ei ikinä ole opettanut normaaleja arjen taitoja, tunnetaitoja eikä soisaalisia taitoja. En ymmärrä miten vanhemmat eivät ole huolissaan lapsesta. Vai ovatko vaan niin laiskoja ja välinpitämättömiä, että eivät viitsi/ jaksa panostaa ollenkaan lapseen? Puolesta tekeminen ja passaaminen ei ole aitoa lapsen parhaaksi toimimista, vaan keino päästä itse nopeammin ja helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, otin tovin aikaa ennen kuin vastasin viestiisi, sillä kolmen hyvin erilaisen lapsen äitinä sattui syvälle, kuinka kirjoitat vihaavasi tätä lasta. On hyvä muistaa, ettei tämä lapsi ole saanut valita sitä, että on syntynyt tähän maailmaan, mutta sinä olet valinnut olla hänen isänsä kanssa. On myös oikein hyvä muistaa lapsen muuttamissuunnitelmissasi, että vanhemmilla on tapa valita lapsensa ennen kumppania, joka ei ole tuon lapsen toinen vanhempi.
No niin, minulla on 9v lapsi ja 7v lapsi, joiden käytöstä vertaan tähän lapseen, jota kuvailet. Kumpikin osaa olla hyvin taitava ja omatoiminen ja toisaalta heittäytyä pyytämään, että saa juomaa lasiin ja voita leivälle. Kummankin jutuissa on lapsellisia aiheita, he ovat lapsia! Esikoisellani oli välillä haasteita vessassa, kun oli kiire leikkien pariin. Keskustelulla siitä edettiin.
Olet osa tämän lapsen elämää ja kyllä, tämä lapsi kyllä vaistoaa sinusta, että mitä häntä kohtaan todella tunnet. Se itse asiassa voi täysin vaikuttaa siihen, miten hän teillä käyttäytyy. Lapset kyllä huomaavat, kuka on aito heidän seurassaan ja reagoivat kyllä epäaitouteen. Tuossa iässä haetaan paikkaa maailmassa, koulumaailman myötä on tietty itsenäistyminen saavutettu ja osaa lapsia se pelottaa ja ahdistaa, joka näkyy käytöksessä. Myös sinun ilmestymisesi isän elämään on ollut lapsen elämässä muutoksenpaikka, joka epäilemättä heijastuu arkeen vielä pitkään. Kaikki useiden lasten vanhemmat tietävät, kuinka vanhemman lapsen maailma järkkyy uuden sisaruksen tullessa ja kilpailutilanne vanhemman huomiota alkaa ja sisarusta voidaan kohdella huonosti myllerryksessä. Tämä lapsi voi testailla sinua ja pohtia sinun rooliasi elämässään. Jos hän on jo tottunut, että ihmiset hänen elämässään vaihtuvat, eikä oikein kukaan todella välitä hänestä, niin totta kai hän reagoi.
Sanoit, että ero tapahtui tämän lapsen ollessa vauva. Tämä ei tarkoita, että hän olisi saanut vakaan ja turvallisen mallin isän luona ennen sinua tai äidin luona olleessaan. Kun et ole tavannut äitiä ja tiedä yhtään millaista siellä on, niin se voisi selittää paljon lapsen käytöstä. Jos äiti pitää lastaan yhä siinä pienenä, avuttomana käärönä, jonka toi kotiin synnäriltä, niin onko se suuri ihme, jos isältä pyydetään yhtä sun toista myös? Lapsi tarvitsee rakkautta, rajoja, turvaa, ravintoa, huolenpitoa. Joka päivä, monella tasolla. Olet osa sitä yhtälöä, vaikka sinulla ei ole vanhemman oikeuksia, mutta osa-aikaisen huoltajan velvollisuudet.
Tämä on kaikki osin totta, mutta katsot asiaa normaalien lasten vanhempana. Minä näen työssäni näitä ap:n kuvauksen mukaisia lapsia. Yleensa tavallisten lasten vanhemmilla ei ole hajuakaan siitä minkälaisia lapsia oikeasti on olemassa. Ei aikuinenkaan siedä mitä tahansa, ja ap:n kuvauksen mukaista lasta olisi kyllä minunkin vaikea omassa kodissani sietää. Itse varmaan eroaisin, tai ainakin haluaisin asua erilläni lapsen isästä. JOS lapsella olisi käytöstä selittävä diagnoosi, ja sen myötä kuntoutusta olisi tilanne toinen. Silloin vanhemmatkin toimisivat aktiivisesti lapsen kasvun ja kehityksen tukena, mutta mitä ilmeisimmin näin ei ap:n tilanteessa ole. Jos yhdessä yritettäisiin auttaa ja opettaa lasta kehittymään taidoissaan, voisin ollakin osallisena hommassa. Sivustakatsojan roolissa minuakin ihan varmasti turhauttaisi ja ärsyttäisi suunnattomasti kun joku saisi vapaasti ”kasvaa vinoon”, jopa omassa kodissani. Ap:n kuvauksesta ei muuten mitenkään käynyt ilmi että hän kohtelisi lasta huonosti, tai osoittaisi paheksuntaa. Ap kuvasi omia tunteitaan, jotka ovat täysin ymmärrettäviä, ja luonnollisia. Tunteet ovat tunteita, eivätkä sinällään vahingoita ketään. Paitsi ap:ta itseään käydessään liian raskaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.Mikähän olisi "kolikon toinen puoli" Nyt täällä on "äitipuoli" nillittämässä 8 vuotiaan lapsen käytöksestä... Tuosta nillityksestä päätellen kolikon toinen puoli voisi olla aika erilainen kertomus....
Jaa, se 9-vuotias sitten löysi tänne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Miksi alapeukkuja? Onko teistä ap:n kuvaama lapsi normaali?
Etkö sää ny ite ymmärrä? Mitäs jos tuo onkin vain puoli totuus... Et anna lapselle mahdollisuutta puolustaa itseään.... Onko tuo äitipuolen nillitys "normaalia?"
Joo, ilman muuta sen 9-vuotiaan kirjoittama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono äitipuoli kirjoitti:
Itkuhan näitä kommentteja lukiessa tulee, koska tiedän että nämä omat tunteeni ovat vääriä ja ymmärrän jokaisen haukkujan pointin asiaan. En kiellä hetkeäkään sitä, että joku muu olisi varmasti parempi äitipuoli lapselle ja tästä olen puhunut myös miehelleni. Harmittaa myös tahallinen väärinymmärtäminen ja asioiden oletus pelkästään parin kirjoituksen takia, mutta ymmärrän myös sen.
Tiedän, että kirjoitukseni kuulostaa rajulta, mutta toivottavasti jokainen ymmärtää, että kirjoitin tekstiin vain omaa ajatuksen virtaa kaikista rankimmista asioista. Totta kai se kuulostaa tällöin todella rajulta. En kiellä sitä, että meillä on myös hyviä hetkiä ja tunnen välillä myös jonkinlaista rakkautta lasta kohtaan. Nykyään nämä ongelmat vain hautaavat kaikki hyvät hetket allensa. Olemme olleet mieheni kanssa kolme vuotta yhdessä ja alku oli paljon helpompi varmasti osittain sen takia kun asuimme erillään ja pääsin välillä rauhoittumaan omaan kotiini. Tällöin ongelmat eivät olleet itselläni tiedossa tai niitä ei vielä eskariaikana ollut. Koulun aloituksen jälkeen alamäki on alkanut.
Annan paljon aikaa myös lapselle ja isälle touhuta kahdestaan, en todellakaan tunge joka juttuun mukaan enkä ole koskaan kokenut asiasta mustasukkaisuutta - päinvastoin. Olen viettänyt aikaa lapsen kanssa kaksin ja yhdessä kolmestaan. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että nykyään elämä omassa kodissa on tosi raskasta. Olen miettinyt myös muuttoa takaisin omiin koteihin mutta sekin tuntuu todella raskaalta päätökseltä ja mietin mitä lapsi ajattelisi, jos en hänen kanssaan viettäisi enää aikaa. Kokisiko lapsi sen niin, että olen halunnut muuttaa yksin hänen takiaan?
Haluan vielä painottaa, että en koskaan anna lapselle signaaleja siitä, että hän jotenkin ärsyttäisi ja inhottaisi minua. Totta kai häntä käsken niinkuin läheisen aikuisen tuleekin pitää rajoja, mutta myös välitän ja huolehdin. Voitte ajatella tästä mitä vain mutta lapsi on omassa kodissaan välitetty ja rakastettu. Isoin ongelma on siinä, että vanhemmat eivät vain osaa pitää rajoja tai halua ymmärtää näitä mahdollisia kehitysviiveitä. Kaikki mitä itse toivoisin olisi se, että he antaisivat mahdollisuuden ulkopuoliselle avulle tai kävisivät edes katsomassa, mitä ammattilainen sanoo lapsesta.
Kiitos kommenteista.
Mitäs jos lopetat itsesäälissä rypemisen ja koitat omalta osaltasi tehdä parhaasi olla "hyvä äitipuoli" Ei tule olemaan helppoa mutta pikkuhiljaa asiat saattaisivat jopa muuttua paremmiksi... Tällä hetkellä tuossa teidän "perhe-elämässä" ei ole yhtään voittajaa.... Kyse on kuitenkin lapsesta sillä voi olla ADHD tms.
Sulla... on... varmaan... paljonkin... sanottavaa... mutta... tällaista... tekstiä... on... vaan... niin... hiton... raskasta... lukea...
Ap, ensin voisit kysyä itseltäsi tuleeko sinun hoitaa miehesi lapsen asiat kuntoon vaiko sinä?
Vastaus: miehesi.
Tämän jälkeen kerrot miehelle näistä ongelmista rauhallisesti. Keskustelette asiasta kuten järkevät aikuiset ihmiset. Kuuntelette toisianne ettekä vain tyrkytä omaa ideaa ja ole joustamattomia.
Mikäli ette pääse järkevään ratkaisuun muutat omaan kotiin, jossa miehesi voi asua kanssasi lapsettomalla viikoilla tai sinä miehen luona.
Mikäli mies ei suostu tähänkään on parempi erota ja etsiä joku järkevämpi kumppani.
Toki sinuna puisin läpi myös ovatko tuomasi ongelmat todellisia vai odotatko liikaa ainakin joissakin asioissa lapsessa. Lapsi kun ei ole aikuinen ja vaatii miljoonia toistoja, jotta oppii. On myös perheitä, joissa lapsille tehdään kotiinmuuttoon asti ruoat nenän eteen. Ei ole yleistä Suomessa, jossa korostetaan lapsen itsenäistymistä hyvin varhain, mutta paljon ulkomailla asuneena tiedän ja olen nähnyt, ettei lapset ole kuitenkaan menneet pilalle tästä.
Lapsi ei osaa pestä itseään kuten aikuiset ellei aikuiset häntä säännöllisesti opasta, ei myöskään niitä hampaita. Hammaslääkärit suosittelevat pesemään lapsilta hampaat yli 10-vuotiaaksikin nykypäivänä ja niin että hampaanpesu on opittu ennen kuin se jätetään lapsen vastuulle. Vartalonkin pesusta, vaikka hän ei nyt sitä osaa niin varmasti aikuisena huomaa, että niin joo pitäähän kainalot ym. myös pestä. Tämä ei ole niin vakava asia. Hampaat sitten ovat vakavempi juttu.
Lapsella voi olla myös jokin ominaishaju, josta sinä et niinkään pidä. Annetaanko laspelle puhtaat vaatteet joka päivä ja/tai onko hänelle niitä tarjolla esim. vaatekaapissa? Katsooko joku hänen perään, että tuli laitettua puhtaat vaatteet päälle. Aikuisten tulee nämä huolehtia. Lasta ei voi vielä laittaa vastuuseen täysivaltaisesti vastuuseen vaan aikuisen tulee vähintään sivusilmällä seurata, että tulee puettua puhtaat vaatteet päälle.
Tällaista se vanhemmuus on. Koko ajan on oltava ns. silmät selässä ja anturat pystyssä, jotta osaa huomioida eri asioita. Miehesi ei jostain syystä tähän kykene, miksi ei? Lasikuuttako vaiko ei todella tajua miten tärkeää se on? Lapsen edun vuoksi heistä huolehditaan ja näin pärjäävät paremmin muiden seurassa ja muutenkin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Kova on kommentti että lapsi on "kehitysvammainen" .... Mitäs jos lapsi kertoisi oman kantansa asiasta..... Jospa se kehitysvammainen onkin äitipuoli.... ? Tuossa ei anneta mitään mahdollisuutta lapsen esittää omaa näkökantaansa.... Ei valitettavasti oikein "rakastavalta" äitipuolelta tuo aloittaja vaikuta.... Taitaa olla oikeasti niin että äitipuoli on kateellinen lapselle kun isi haluaakin ottaa myös lapsen huomioon....
Onko sinusta tosiaan normaalia, että terve 8-vuotias ei osaa edes pestä itseään? Sinun olisi hyvä ottaa ainakin kaikki ne lääkkeet, jotka lääkäri on määrännyt, vaikka ei niilläkään voi järkeä lisätä.
Jos olisit lukutaitoinen ja ymmärtäisit lukemaasi, olisit voinut jo aloituksesta nähdä, että ei ap edes yritä teeskennellä rakkautta miehen lasta kohtaan - hyvästä syystä.
Syy lapsen kehitysviivästymään on vanhemmat... Ei lapsi... Ota nyt huomioon... Koko juttu haisee... Nyt sinä uskot kaiken tuon aloittajan tarinan... Minä uskon sen jälkeen jos tulee toisen asian tietävän näkökanta asiaan... Helppo se on katkerana henkilönä kertoa väritetty totuus asiasta... Ja kaikkein heikkolahjaisimmat eivät ymmärrä täällä että pitäisi ensin saada selville koko totuus eikä uskoa kaikkea paskaa. Mitäs jos äitipuolen tarkotus onkin päästä lapsesta jota selvästi inhoaa eroon.... Että otatko omat lääkkeesi? Jos on ulkona kaupungilla tappelu... Kummallakin on oma versio asiasta... Täällä sinä ihmettelet jos joku epäilee asian todenmukaisuutta... Jos lapsi olisi oikeast tuossa jamassa eikö neuvola tai koulu yms olisi jo asiaan puuttunut???? Ja asia korjaantunut... Ja jos nyt on taantumaa niin mitäs jos se taantuma johtuukin äitipuolesta? Mutta onko silläkään sinulle merkitystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.Mikähän olisi "kolikon toinen puoli" Nyt täällä on "äitipuoli" nillittämässä 8 vuotiaan lapsen käytöksestä... Tuosta nillityksestä päätellen kolikon toinen puoli voisi olla aika erilainen kertomus....
Jaa, se 9-vuotias sitten löysi tänne...
No hyvä kun myönsit että olet se 9-vuotias lapsi... Kerro vaa rohkeasti nyt oma puoli asiasta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ensin voisit kysyä itseltäsi tuleeko sinun hoitaa miehesi lapsen asiat kuntoon vaiko sinä?
Vastaus: miehesi.
Tämän jälkeen kerrot miehelle näistä ongelmista rauhallisesti. Keskustelette asiasta kuten järkevät aikuiset ihmiset. Kuuntelette toisianne ettekä vain tyrkytä omaa ideaa ja ole joustamattomia.
Mikäli ette pääse järkevään ratkaisuun muutat omaan kotiin, jossa miehesi voi asua kanssasi lapsettomalla viikoilla tai sinä miehen luona.
Mikäli mies ei suostu tähänkään on parempi erota ja etsiä joku järkevämpi kumppani.
Toki sinuna puisin läpi myös ovatko tuomasi ongelmat todellisia vai odotatko liikaa ainakin joissakin asioissa lapsessa. Lapsi kun ei ole aikuinen ja vaatii miljoonia toistoja, jotta oppii. On myös perheitä, joissa lapsille tehdään kotiinmuuttoon asti ruoat nenän eteen. Ei ole yleistä Suomessa, jossa korostetaan lapsen itsenäistymistä hyvin varhain, mutta paljon ulkomailla asuneena tiedän ja olen nähnyt, ettei lapset ole kuitenkaan menneet pilalle tästä.
Lapsi ei osaa pestä itseään kuten aikuiset ellei aikuiset häntä säännöllisesti opasta, ei myöskään niitä hampaita. Hammaslääkärit suosittelevat pesemään lapsilta hampaat yli 10-vuotiaaksikin nykypäivänä ja niin että hampaanpesu on opittu ennen kuin se jätetään lapsen vastuulle. Vartalonkin pesusta, vaikka hän ei nyt sitä osaa niin varmasti aikuisena huomaa, että niin joo pitäähän kainalot ym. myös pestä. Tämä ei ole niin vakava asia. Hampaat sitten ovat vakavempi juttu.
Lapsella voi olla myös jokin ominaishaju, josta sinä et niinkään pidä. Annetaanko laspelle puhtaat vaatteet joka päivä ja/tai onko hänelle niitä tarjolla esim. vaatekaapissa? Katsooko joku hänen perään, että tuli laitettua puhtaat vaatteet päälle. Aikuisten tulee nämä huolehtia. Lasta ei voi vielä laittaa vastuuseen täysivaltaisesti vastuuseen vaan aikuisen tulee vähintään sivusilmällä seurata, että tulee puettua puhtaat vaatteet päälle.
Tällaista se vanhemmuus on. Koko ajan on oltava ns. silmät selässä ja anturat pystyssä, jotta osaa huomioida eri asioita. Miehesi ei jostain syystä tähän kykene, miksi ei? Lasikuuttako vaiko ei todella tajua miten tärkeää se on? Lapsen edun vuoksi heistä huolehditaan ja näin pärjäävät paremmin muiden seurassa ja muutenkin elämässä.
Juurikin näin! Mitäs jos lapsi haisee sen takia että vanhemmat ja myös äitipuoli ei pese lapsen vaatteita? Mitäs jos lapsella on gluteeniallergia ja maha reagoi siihen jos sille syötetään väärää ruokaa... Mitäs jos lapsi kiukuttelee jos "äitipuoli" tukistaa häntä? Mutta eihän täällä ihmiset tunnu ymmärtävän kuin yhden "totuuden"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa jälkeenjäänyt ja viallinen ihminen tässä aloituksessa on ap itse. Todella kammottavaa, että lapsen elämässä on tuollainen käärme.
Älä aapee kuuntele tällaisia höpöhöpökommentteja ollenkaan.
Ainoat käärmeet tuossa kuviossa ovat lapsen vanhemmat, jotka mahdollistavat lapsensa jatkuvan perseilyn ja vauvashown.
Ja "äitipuoli" on ihana ihminen joka rakastaa lasta kuin omaansa? Itsekin jo myönsi että vihaa lapsen kanssa oloa ja esittää.... Että ei vissiin lapsi tuota huomaa?
Ei hänellä ole syytä rakastaa lasta kuin omaansa. Lapsi ei ole hänen. Ap ei ole äiti, puolikas äiti eikä muutakaan, hän on isän puoliso.
Lapsesta ovat vastuussa hänen vanhempansa, eivät muut. Aapee on tuossa kuviossa ainut täyspäinen aikuinen ja se on luojan lykky lapselle. Muut esittävät etteivät huomaa kehitysviivästymää ja/tai käytöshäiriöitä. Aapee huomaa, ja potee syyttä suotta huonoa omatuntoa siitä, että hänellä menee kauhukakaraan hermot. Menee varmaan isälläkin, mutta munaton tossu kun on, ei hae apua jälkeläiselleen. Ja palsta syyllistää tästä aapeetä jollain uskomattomalla logiikalla.
Eikä lapsen tarvitse rakastaa 2 naamaista äitipuolta. Edessä hymyilee takana haukkuu.... Toivottavasti isi näkee viestiketjun ja saa selville mitä mieltä tuo ihana "täysipäinen" äitipuoli hänen lapsestaan on.... Jos isi ei ole täysi lapatossu niin akka menee vaihtoon.... Täällä tekopyhät ihmiset säälivät äitipuolta ja kilvan haukkuvat lasta vaikka heillä on ainoana totuutena tuo äitipuolen anonyyminä kertoma juttu... Ketään ei kiinnosta mikä olisi lapsen vastine...
Lopeta jo, sekopää.
Pitäisikö aapeen näyttää tunteensa lapselle päin naamaa vai mikä on neuvosi? Hänhän on toiminut ritarillisesti olemalla lapsen läsnäollessa ystävällinen ja osallistuva hoitaja.
Itse en todellakaan saisi pidettyä (tosin en näkisi syytä edes yrittää) mölyjä mahassani, jos kotonani pörräisi kolmasluokkalainen sormet ja per se pas kassa vaatimassa palveluksia.
Eikä pitäisi muidenkaan joutua sietämään moista.
Tekopyhä henkilö puolustaa 2-naamaista äitipuolta..... Et sinä voi tietää mikä totuus on... Enkä minä... Vai tunnetko henkilökohtaisesti äitipuolen??? Jos et niin ottaisit huomioon että katkera henkilö harvoin kertoo puhtaan totuuden.... Ainoastaan väritetyn tarinan juuri sellaisen mikä on höystetty omalle kohdalle toimivaksi... Kuka se on sekopää? Pitäisi ottaa huomioon että mitäs jos isi kertoisikin oman tarinansa ja se olisikin erilainen tai lapsi... Mutta eihän se mene sinulle jakeluun...
Ei herranjumala nyt. Tämä on keskustelupalsta. Täällä keskustellaan asioista niillä tiedoilla mitä kullakin on. Ymmärrätkö, ettei sinun logiikallasi mistään voi koskaan puhua, ellei tee ensin jotain tapaustutkimusperustaista väitöskirjaa aiheesta?
Aloituksen perusteella voi sanoa, että lapsi on kammottava kauhukakara joka tarvitsisi ammattiapua, ja hänen vanhempansa nössöjä lapasia jotka vain mahdollistavat häiriökäytöstä eivätkä hanki sitä apua. Muuta emme voi tietää, mutta keskustella voimme silti. Voihan koko juttu olla keksittykin, mutta keskustelua se herättää.
Herättää varmasti joo... mutta kuten huomioit itsekin... "voihan juttu olla keksittykin" Aivan oikein! En minä vaa kehtaisi puolison lasta samalla lailla haukkua....
Ei sinun tarvitsekaan. Anna aapeen purkaa tuntojaan rauhassa, mene sinä vaikka neulomaan tai katsomaan lastenohjelmia.
Ottaako se nuin luonnon päälle jos kaikki eivät tykkää siitä jos sellaista lasta kilvan haukutaan jolla on oikeita ongelmia? Taatusti lapsen isä haluaisi tietää kuinka rumasti "äitipuoli" lasta takanapäin haukkuu... Vaikka kuinka on ongelmalapsi niin aivan typerää kilvan haukkua lapsi vaikka kuinka on keskustelupalsta...
Ei aapee ole haukkunut lasta. Hän on kertonut miten lapsi käyttäytyy ja mitä tunteita se hänessä saa aikaan.
Ei lapsen käytös sillä muutu ettei siitä saa puhua.
Jaa ei ole aloittaja haukkunut? Esim. "Lapsi on lähinnä mielestäni 5 vuotiaan tasolla" Eipä tuo kehumiselta vaikuta... "En pidä mieheni lapsesta" "En edes siedä häntä" Ota nyt hyvä ystävä vaaleanpunaiset lasit pois silmiltäsi! Jos isi lukee nuo kommentit niin ei varmasti kumppaniaan samalla lailla katso.... Se on tuon "äitipuolen" kumppanin oma lapsi ja ei taatusti hyväksy jos lukisi näitä "äitipuolen" kommentteja.... Jos edes vähääkään lapsestaan välittää.... Ja aloittajan syvä rakkaus kumppaniaan kohtaan on hyvä kysymys... Jos aloittaja rakastaa kumppaniaan oikeasti niin ei taatusti tämmöisiä kommentteja sen lapsesta kirjoittaisi... Se kun taatusti loukkaa isää.... Siinä saakin selitellä jos unohtaa koneen auki ja isi näkee nää kirjotukset....
Oletko jotenkin jälkeenjäänyt? Miten se on haukkumista jos sanoo ettei voi sietää jotain tyyppiä?
Ja aapeen miehen lapsi on selvästi useamman vuoden kehityksessä jäljessä. Sen toteaminen ei ole haukkumista vaan fakta.
Jos oma lapseni käyttäytyisi noin ja joku puhuisi hänestä kuin aapee miehensä lapsesta, olisin kiitollinen että silmäni aukeaisivat tilanteen vakavuudelle. Kaikki eivät ole kuin sinä ja tunge päätään p er se ese en kuvitellen että ongelma häviää kun sitä ei huomioida.
Olikos se tarina Vilja Eerikasta vai mikä nimi olikaan tuttu... Kaikki varmaan olisitte yläpeukuttaneet "äitipuolen" juttuja ja mikäs olikaan totuus.... Lopputulos oli aika surullinen kun kukaan ei ottanut lapsen kertomusta huomioon.... Samalla lailla siellä vihattiin ja inhottiin lasta... Jo pelkkä aloittajan kirjoitus jossa hän itse myöntää inhoavansa lasta särähtää omaan korvaan... Alapeukutelkaa vaan... Toivottavasti vaan lopputulosta tuosta lapsesta ei tartte lukea iltapäivä lehden sivuilta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa jälkeenjäänyt ja viallinen ihminen tässä aloituksessa on ap itse. Todella kammottavaa, että lapsen elämässä on tuollainen käärme.
Älä aapee kuuntele tällaisia höpöhöpökommentteja ollenkaan.
Ainoat käärmeet tuossa kuviossa ovat lapsen vanhemmat, jotka mahdollistavat lapsensa jatkuvan perseilyn ja vauvashown.
Ja "äitipuoli" on ihana ihminen joka rakastaa lasta kuin omaansa? Itsekin jo myönsi että vihaa lapsen kanssa oloa ja esittää.... Että ei vissiin lapsi tuota huomaa?
Ei hänellä ole syytä rakastaa lasta kuin omaansa. Lapsi ei ole hänen. Ap ei ole äiti, puolikas äiti eikä muutakaan, hän on isän puoliso.
Lapsesta ovat vastuussa hänen vanhempansa, eivät muut. Aapee on tuossa kuviossa ainut täyspäinen aikuinen ja se on luojan lykky lapselle. Muut esittävät etteivät huomaa kehitysviivästymää ja/tai käytöshäiriöitä. Aapee huomaa, ja potee syyttä suotta huonoa omatuntoa siitä, että hänellä menee kauhukakaraan hermot. Menee varmaan isälläkin, mutta munaton tossu kun on, ei hae apua jälkeläiselleen. Ja palsta syyllistää tästä aapeetä jollain uskomattomalla logiikalla.
Eikä lapsen tarvitse rakastaa 2 naamaista äitipuolta. Edessä hymyilee takana haukkuu.... Toivottavasti isi näkee viestiketjun ja saa selville mitä mieltä tuo ihana "täysipäinen" äitipuoli hänen lapsestaan on.... Jos isi ei ole täysi lapatossu niin akka menee vaihtoon.... Täällä tekopyhät ihmiset säälivät äitipuolta ja kilvan haukkuvat lasta vaikka heillä on ainoana totuutena tuo äitipuolen anonyyminä kertoma juttu... Ketään ei kiinnosta mikä olisi lapsen vastine...
Lopeta jo, sekopää.
Pitäisikö aapeen näyttää tunteensa lapselle päin naamaa vai mikä on neuvosi? Hänhän on toiminut ritarillisesti olemalla lapsen läsnäollessa ystävällinen ja osallistuva hoitaja.
Itse en todellakaan saisi pidettyä (tosin en näkisi syytä edes yrittää) mölyjä mahassani, jos kotonani pörräisi kolmasluokkalainen sormet ja per se pas kassa vaatimassa palveluksia.
Eikä pitäisi muidenkaan joutua sietämään moista.
Tekopyhä henkilö puolustaa 2-naamaista äitipuolta..... Et sinä voi tietää mikä totuus on... Enkä minä... Vai tunnetko henkilökohtaisesti äitipuolen??? Jos et niin ottaisit huomioon että katkera henkilö harvoin kertoo puhtaan totuuden.... Ainoastaan väritetyn tarinan juuri sellaisen mikä on höystetty omalle kohdalle toimivaksi... Kuka se on sekopää? Pitäisi ottaa huomioon että mitäs jos isi kertoisikin oman tarinansa ja se olisikin erilainen tai lapsi... Mutta eihän se mene sinulle jakeluun...
Ei herranjumala nyt. Tämä on keskustelupalsta. Täällä keskustellaan asioista niillä tiedoilla mitä kullakin on. Ymmärrätkö, ettei sinun logiikallasi mistään voi koskaan puhua, ellei tee ensin jotain tapaustutkimusperustaista väitöskirjaa aiheesta?
Aloituksen perusteella voi sanoa, että lapsi on kammottava kauhukakara joka tarvitsisi ammattiapua, ja hänen vanhempansa nössöjä lapasia jotka vain mahdollistavat häiriökäytöstä eivätkä hanki sitä apua. Muuta emme voi tietää, mutta keskustella voimme silti. Voihan koko juttu olla keksittykin, mutta keskustelua se herättää.
Herättää varmasti joo... mutta kuten huomioit itsekin... "voihan juttu olla keksittykin" Aivan oikein! En minä vaa kehtaisi puolison lasta samalla lailla haukkua....
Ei sinun tarvitsekaan. Anna aapeen purkaa tuntojaan rauhassa, mene sinä vaikka neulomaan tai katsomaan lastenohjelmia.
Ottaako se nuin luonnon päälle jos kaikki eivät tykkää siitä jos sellaista lasta kilvan haukutaan jolla on oikeita ongelmia? Taatusti lapsen isä haluaisi tietää kuinka rumasti "äitipuoli" lasta takanapäin haukkuu... Vaikka kuinka on ongelmalapsi niin aivan typerää kilvan haukkua lapsi vaikka kuinka on keskustelupalsta...
Ei aapee ole haukkunut lasta. Hän on kertonut miten lapsi käyttäytyy ja mitä tunteita se hänessä saa aikaan.
Ei lapsen käytös sillä muutu ettei siitä saa puhua.
Jaa ei ole aloittaja haukkunut? Esim. "Lapsi on lähinnä mielestäni 5 vuotiaan tasolla" Eipä tuo kehumiselta vaikuta... "En pidä mieheni lapsesta" "En edes siedä häntä" Ota nyt hyvä ystävä vaaleanpunaiset lasit pois silmiltäsi! Jos isi lukee nuo kommentit niin ei varmasti kumppaniaan samalla lailla katso.... Se on tuon "äitipuolen" kumppanin oma lapsi ja ei taatusti hyväksy jos lukisi näitä "äitipuolen" kommentteja.... Jos edes vähääkään lapsestaan välittää.... Ja aloittajan syvä rakkaus kumppaniaan kohtaan on hyvä kysymys... Jos aloittaja rakastaa kumppaniaan oikeasti niin ei taatusti tämmöisiä kommentteja sen lapsesta kirjoittaisi... Se kun taatusti loukkaa isää.... Siinä saakin selitellä jos unohtaa koneen auki ja isi näkee nää kirjotukset....
Oletko jotenkin jälkeenjäänyt? Miten se on haukkumista jos sanoo ettei voi sietää jotain tyyppiä?
Ja aapeen miehen lapsi on selvästi useamman vuoden kehityksessä jäljessä. Sen toteaminen ei ole haukkumista vaan fakta.
Jos oma lapseni käyttäytyisi noin ja joku puhuisi hänestä kuin aapee miehensä lapsesta, olisin kiitollinen että silmäni aukeaisivat tilanteen vakavuudelle. Kaikki eivät ole kuin sinä ja tunge päätään p er se ese en kuvitellen että ongelma häviää kun sitä ei huomioida.
Ajattelepa asiaa nyt omalle kohdalle... Ajatuksen tasolla... Jos sinun lapsi olisi ylipainoinen edes vähän... Lapsi tulee koulusta kotiin itkien ja sanoo opettaja haukku häntä läskikasaksi... Muista sanoa lapselle.. "Oletko vajaaälyinen, sehän on tosiasia!" Niinkö?! Vai onko se eri asia kun on oma lapsi kyseessä? Ainoa todiste tuosta lapsen 5-vuotiaan tasolla olemisesta on "katkeran äitipuolen kertomus" Eikö yhtään epäilytä tuo kertomus? Jos tuo on totta... Neuvola tai koulu yms. olisi asiaan puuttunut!!! Tosiasia varmaan on että lapsen kotona haisee paska. Mutta haiseeko siellä lapsi paskalle vai äitipuolen paskapuheet?
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi sinua, ja käy sääliksi lasta. Jos äiti on epävakaa, kuten kuvauksestasi voi päätellä, ei lapsellakaan ole ollut mahdollisuutta kehittyä normaalisti. Tietysti voi olla ihan oikeaakin kehityksellistä viivettä, mutta kuvaus sopisi myös hyvin siihen että on kasvanut epävakaassa ympäristössä jossa ”eletään kuin pellossa” jolloin lapselle ei muodustu minkäänlaista käsitystä siitä mikä on sopivaa käytöstä, eikä hän luultavasti ole saanut mahdollisuutta harjoitella sosiaalisia taitoja pienestä pitäen normaalissa vuorovaikutuksessa (veikkaan ettei ole juuri kavereitakaan tällaisella lapsella koulussakaan). Äiti varmaan raivoaa helposti myös lapselle kaikenlaisista ”virheistä”, tai ihan vaan purkaa omaa pahaa oloaan. Lapsi on jo pienestä asti oppinut ettei kannata yrittää tehdä yhtään mitään itse, koska jos menee pieleen, tulee kamalaa huutoa. On helpompaa ottaa pienen ja autettavan rooli, ja pysyä siinä. Nyt siitä on jo tullut paitsi totuttu tapa, myös oikeasti ainoa toimintamalli jonka lapsi osaa, koska kukaan ei ikinä ole opettanut normaaleja arjen taitoja, tunnetaitoja eikä soisaalisia taitoja. En ymmärrä miten vanhemmat eivät ole huolissaan lapsesta. Vai ovatko vaan niin laiskoja ja välinpitämättömiä, että eivät viitsi/ jaksa panostaa ollenkaan lapseen? Puolesta tekeminen ja passaaminen ei ole aitoa lapsen parhaaksi toimimista, vaan keino päästä itse nopeammin ja helpommalla.
Siis miten niin lapsi on kasvanut epävakaassa ympäristössä, johon nimenomaan äiti on syypää? Hänhän on puolet ajastaan isällään, joka kuulostaa olevan vähintään yhtä syypää passaamiseen, lapsen infantilisoimiseen ja kädettömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi sinua, ja käy sääliksi lasta. Jos äiti on epävakaa, kuten kuvauksestasi voi päätellä, ei lapsellakaan ole ollut mahdollisuutta kehittyä normaalisti. Tietysti voi olla ihan oikeaakin kehityksellistä viivettä, mutta kuvaus sopisi myös hyvin siihen että on kasvanut epävakaassa ympäristössä jossa ”eletään kuin pellossa” jolloin lapselle ei muodustu minkäänlaista käsitystä siitä mikä on sopivaa käytöstä, eikä hän luultavasti ole saanut mahdollisuutta harjoitella sosiaalisia taitoja pienestä pitäen normaalissa vuorovaikutuksessa (veikkaan ettei ole juuri kavereitakaan tällaisella lapsella koulussakaan). Äiti varmaan raivoaa helposti myös lapselle kaikenlaisista ”virheistä”, tai ihan vaan purkaa omaa pahaa oloaan. Lapsi on jo pienestä asti oppinut ettei kannata yrittää tehdä yhtään mitään itse, koska jos menee pieleen, tulee kamalaa huutoa. On helpompaa ottaa pienen ja autettavan rooli, ja pysyä siinä. Nyt siitä on jo tullut paitsi totuttu tapa, myös oikeasti ainoa toimintamalli jonka lapsi osaa, koska kukaan ei ikinä ole opettanut normaaleja arjen taitoja, tunnetaitoja eikä soisaalisia taitoja. En ymmärrä miten vanhemmat eivät ole huolissaan lapsesta. Vai ovatko vaan niin laiskoja ja välinpitämättömiä, että eivät viitsi/ jaksa panostaa ollenkaan lapseen? Puolesta tekeminen ja passaaminen ei ole aitoa lapsen parhaaksi toimimista, vaan keino päästä itse nopeammin ja helpommalla.
Siis miten niin lapsi on kasvanut epävakaassa ympäristössä, johon nimenomaan äiti on syypää? Hänhän on puolet ajastaan isällään, joka kuulostaa olevan vähintään yhtä syypää passaamiseen, lapsen infantilisoimiseen ja kädettömyyteen.
Tuota itsekin aatteelin... Taas tulee Vilja Eerikan juttu mieleen... Veikkaisin että jos äiti kirjoittaisi vastineen niin se voisikin olla hivenen erilainen kuin "äitipuolen" kirjoitus...
Itse avustan erästä naista rullatuolissa. HÄnellä lapsi, 6 vuotta, ei osaa tehdä mitään, ei tarvi kun mamma pitää huolen ja katsoo, että hänen takamuskin kuivataan kun vaan huutaa apua.
En suostu, olen tehnyt selväksi että tuon ikäisen pitää oppia kiittämään, kokoamaan lautaset jälkeensä pöydästä, pukemaan päällensä. Laittamaan kengät jalkaan ja harjaamaanhampaat itse.
Kakara laiskistuu kun passattu pilalle. Joka kauppareissulla ostetaan uusi lelu. Ja koti on niin täys että tavaratalon voisivat perustaa.
???!!!