NYT TARVIN OIKEESTI HELPPIÄ! :(

Älä tee aborttia tuut katumaan sitä myöhemmin toodella paljon.

Kyllä kaikki järjestyy! Tee päätös kuunnellen omaa sydäntä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:44"]Älä tee aborttia tuut katumaan sitä myöhemmin toodella paljon.
[/quote]

Joo sitä minkin tässä aattelen .

Nyt vaan mietit kaikki vaihtoehdot läpi. Mitä teet, jos lapsi in vaikeasti vammainen? Pärjäätkö sellaisen kanssa?

Unohda kaikki romanttinen tuosta kuviosta. Ajattele kaikkea sitä, miten vaikea sinun on päästä tulevaisuudessa esim. Pääsykokeisiin tai niihin lukeminen, miten se onnistuu? Vauva on siinä vierelläsi koko ajan ja sinun, yksin sinun täytyy lapsesta kantaa vastuu!

Unohda kaikki ihanat vauvanvaatteet yms. Ne ovat sivuseikka arjessa!

Jos luulet pystyväsi hoitamaan kaikki tilanteet, YKSIN, pidä lapsi. Älä kuitenkaan laske kenenkään varaan, että saisit apua..

Vanhempasi kiukustuvat sitä enemmän, mitä pitempään vitkutat asiaa. Heillä on ollut 16 vuotta aikaa sopeutua ajatukseen, että tämä päivä saattaa tulla, joten eiköhän he asettele naamansa aika nopeasti järjestykseen. Jos et muuten saa kerrottua, kerro jollekin muulle aikuiselle, jonka otat mukaan turvamieheksi. 18-vuotiasta isipappaa ei lasketa. Hän ei ole yhtään enempää tilanteen tasalla kuin sinä, päinvastoin. Nyt on sopiva hetki miettiä, mitä ikänne tässä kohtaa tarkoittaa: sitä, että ette ole valmiita tekemään päätöstä ilman, että kuulette aikuisilta, mitä on odotettavissa, ja miltä kaikilta näkökulmilta asiaa pitää pystyä katsomaan.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:23"]

Tää ei oo sitte mikään provo. N.kolmekuukautta sitte oltiin kaveriporukalla (meitä oli yhteensä 8 ihmistä. 3poikaa ja 5tyttöä) nii oltiin mun vanhempien mökillä ja vietettiin normaalia teinien mökkireissua. Laitettiin sauna päälle ja juotiin vähäsen siideriä ja pojat bisseä. Kukaan ei kuitenkaan juonu känniin asti joten muistamme kaikki illan tapahtumat. Niin ni sitten illan mittaan tutustuin yhteen niistä pojasta. Illan mittaan meillä alko oikeesti olee tosi hauskaa ja kaiken lisäksi se poika oli todella komea ja se jotenki ymmärsi mua (nuo kolme poikaa ei ollu mulle ennestään kovin tuttuja mutta mun paras kaveri tunsi ne hyvin) sitte alko olee kello jotai aamu neljä ja päätettii alkaa nukkuun nii sitte se meni vaan siihe että minä ja se yks poika mentiin sänkyyn. Se poika on 18 ja mää 16. Seksi kokemusta en kadu mutta sitte mää tulin RASKAAKSI! niin!! Mitä mää oikeesti teen?!? Oon tehny raskaus testin ja käyny lääkärissä ja se on jo 11 viikolla.. ja kuulin sen sydän äänet ja kaikki :-( mä tiiän että oon vielä nuori ja mitään vauvaa ei oikeen mun elämään sovi mutta kun en mää mitään aborttia voi enään tehä ku kävin ultrassa ja näinnä sen vauvan vaikka se onki vielä niin pieni. Mun paras kaveri tietää tästä asiasta mutta vanhemmat ei eikä se jonka kanssa paneskelin. Teenkö abortin vai annanko vauvvalle mahdollisuuden elämään? Sitte kun tää vauva syntyis nii olisin jo kuitenki 17v :) Joo tiedän että aika randomii tänne tuööa pyytää apuu mutta oon nii toivoton!! Kokemuksi kiitos! Terv.16v tyttö

[/quote]

Heh, oot niiiiin kusessa kuin olla ja voit. Sälli vielä lähtee meneen kun kuulee sinun olevan paksuna sille, joten yksin jäät.

Mä olin sinusta vielä nuorempi saadessani esikoiseni. Olin vasta 16v kun vauva syntyi, jos luulet olevasi kypsä äidiksi, niin anna palaa :)

Meillä on mennyt ihan hyvin, toki paljon joutui kasvamaan ihmisenä ja luopumaan asioista koska oli äiti, ei voinut bilettää, koska kotona oli se pieni vauva joka tarvitsi minua. Mutta jos sellaista ei kaipaa omaan nuoruuteensa, niin ei mitään ongelmaa ole.

Toisenlaisenkin teiniäitiyden olen nähnyt, 18v joka vauvan syntymän jälkeen 2kk ikäisen vauvan antoi jo kokoajan hoitoon, jotta pääsi baariin rellestämään, vuoden ikäinen oli jo 2vk kerrallaan hoidossa ilman, että äiti näki sitä ollenkaan- ei näin!

Oletko valmis luopumaan tällaisista asioista? Kannattaa miettiä asioita tarkkaan ennen lopullista päätöstä, sulla ei ole kauaa enää aikaa pitkittää.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:44"]Älä tee aborttia tuut katumaan sitä myöhemmin toodella paljon. [/quote] Joo sitä minkin tässä aattelen .

[/quote]

Tottakai ajattelet, koska olet hetki sitten ollut bambi-iässä, ja siksi sinun ei olisi pitänyt joutua tämän valinnan eteen vielä pitkään aikaan. Jotkut jäävät siihen ikään myöhemminkin, ja painostavat sinua omista syistään. Muista, että he eivät kuitenkaan tule sinulle apua tarjoamaan kun haluaisit heittää vauvan väsymyksessäsi seinään. Jos katsot tarkemmin, hän ei tarjoa mitään apua nytkään edes sen vertaa, että esittäisi kunnollisia perusteluja.

Jos katumuksen määrä on peruste, pitää verrata sitä, paljonko katuisi aborttia siihen, paljonko katuisi jos ei sitä tee. Ei voi tietää etukäteen, kumpaa enemmän katuisi. Kuitenkin jälkimmäisessä vaihtoehdossa katumus kohdistuu elävään ihmiseen, jolle sinä olet kaikki kaikessa. Jos hän kokee että olisi parempi ettei hän olisi syntynytkään, ja itse alat vasta olla parisuhdeiässä hänen herkkinä vuosinaan, lapsellasi on odotettavissa raskas elämä toisten tiellä. Lisäksi kaikki eivät aborttia kadu ollenkaan ja toiset maltillisesti - kovasti katuvilla taas on siihen usein muitakin syitä, esimerkiksi syyllisyydentunne, koska on suostunut painostukseen tai yrittänyt säilyttää aborttiin suostumalla miehen rakkauden ja sitten sen menettänyt, tms.

Katumus on lisäksi asia, jota ei aina pidä yrittää väistää niin tehokkaasti kuin pystyy. On mietittävä muitakin asioita. Tässä tilanteessa tärkein mietittävä asia ei ole se, miltä sinusta tuntuu. Eikä se edes ole se, miltä alkiostasi tuntuisi kuolla, kuin se, miltä lapsestasi tuntuisi elää. Aika harva meistä ilahtuisi ajatuksesta, että olisi syntynyt teinivanhemmille.

Juuri tällaisten tilanteiden takia vanhempani tähdensivät minulle aina, että seksin harrastaminen kannattaa aloittaa sen ikäisenä, kun pystyy kantamaan sen seuraukset, eli lapsen. Sitä ei koskaan tiedä, kelle käy vahinko.

Nyt sulla on vielä 6kk aikaa hoitaa kaikki asiasi kuntoon. Se onnistuu, mutta ensalkuun sun täytyy kertoa vanhemmilles.

ja mitä sitten jos vanhemmat heittää sut pihalle? Sitten sä hommaat oman asunnon, mikä on ihan suotavaa muutenkin kun vauva syntyy.

Itsekkin muutin silloin melkein heti pois kotoa kun sain tietää olevani raskaana 16-vuotiaana, jotta ehti laittamaan omaa kotia ennenkuin vauva syntyy. Toki se oli kova pala äidilleni, mutta hetken toipumisajan jälkeen hän oli iloinen puolestani.

Saat äitiyspäivärahaa ja sossukin auttaa mikäli tarvetta on.

"se 16-vuotiaana lapsensa saanut"

Itse pitäisin vauvan, ettei tarvisi loppu elämän jokaista päivää miettiä mitä kauheaa on tullut tehtyä (murhata tuntematon ihminen - olisi ollut edes paha pedofiili, niin hengen riiston hyväksyisi). Se voi olla että sen asian kanssa ei ehkä voi elää, jos omaat omantunnon. Adoptiossa jäät myös miettimään loppu elämäksi oman lapsesi kuulumisia ja elämää.

Kannat nyt vastuun ja hyväksyt asian. Et ole eka etkä vika nuori äiti! Tulet pärjäämään hyvin, toivottavasti omaat tukiverkkoa. Ota yhteyttä mieheen ja kysy haluaako hän osallistua.

Älä missään nimessä tee tekoja, joiden kanssa et pysty varmasti loppu elämäsi jokaista päivää elämään!

Tsemppiä ja kaikki tukeni tilanteeseesi! Onneksi ja iloksi se vielä kääntyy, kun asian oikeinpäin kääntää mielessä. Mikä onkaan elämässä tärkeintä?? Ehkä se että pystyy elämään omien tekojensa kanssa eivätkä luurangot varjosta jokaista mahdollista onnellista päivää!

Terkuin,
Kolmatta odottava -ei enää niin nuori- äiti :)

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:23"] Tää ei oo sitte mikään provo.  [/quote] Sano Porvoolainen. [/quote] Mee muualle heittään tästä asiasta huumoria ku täällä on Vittu oikeitaki ongelmia.

[/quote]

NO Älä jaa sitä VITTUA enää niin ei tule niitä ongelmiakaan enää!

Päätitte alkaa nukkumaan ja tilanne johti siihen, että vain sinä ja tuo poika päädyitte sänkyyn. Missä muut sitten nukkuivat? Ja mistä ja milloin tuo seksikokemus tuli? 

Tätähän sattuu oikeasti, mutta tämä juttu oli mielikuvitusta :) Huono kirjailija!

Tämän tähden seksuaalinen kanssakäyminen kuuluu vain avioliittoon. Muulla tavoin ajattelevat ihmiset tuovat yhteiskuntaan ongelmia. Mutta kuka nykyaikana haluaa kunnioittaa oikeita vanhusten ohjeita? Terveisin 54 v. Mies.

P.S. En syyllistä ketään - halusin tämän sanoa kun on vielä niitä, joille ei ole vahinkoa sattunut.

Kyllä sä heität elämäs hukkaan jos sen pidät. Mä suosittelisin keskeytystä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se elämä siihen pääty vaikka vauvan pitäisit. Rankkaa se tietysti tulee olemaan, mutta niin elämä yleensäkin tuppaa ajoittain olemaan.

-17 vuotiaana vauvan saanut

Ei, elämä ei ole aina rankkaa, elämä on hyvää ja ihanaa.

Olen isojen asioiden äärellä ja toivottavasti osaat ottaa tästä opiksi. Seksiä harrastetaan vastuullisesti, eikä abortti ole ehkäisykeino.

En halua painostaa sinua mihinkään ratkaisuun, mutta kerron nyt oman kokemukseni. Tulin yllättäen raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Raskaus huomattiin vasta 11 viikolla (menkat tulivat normaalisti, joten en tajunnut epäillä mitään) kun kävin lääkärissä järkyttävän huonovointisuuden vuoksi. Olin silloin 21-vuotias, opiskelija, parisuhteessa ja asuin ulkomailla Suomen toimivan sosiaaliturvan ulottumattomissa. En todellakaan ollut valmis äidiksi, en ollut sitä koskaan edes vakavissani harkinnut.

Päädyin aborttiin, en tunne itseäni murhaajaksi ja päätös tuntuu edelleen vuosia myöhemmin oikealta. Haluan, että lapseni on rakkaudella tehty ja toivottu. Haluan antaa heille kaikkeni ja tahdon tarjota heille mukavan ja turvatun elämän, jossa kaikki on mahdollista. Silloin 21-vuotiaana opiskelijana siitä ei olisi tullut mitään.

Mieti ja puntaroi tarkkaan, kerro vaikka äidillesi tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Päätöksen ja vastuun kannat kuitenkin sinä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

OleT isojen asioiden äärellä ja toivottavasti osaat ottaa tästä opiksi. Seksiä harrastetaan vastuullisesti, eikä abortti ole ehkäisykeino.

En halua painostaa sinua mihinkään ratkaisuun, mutta kerron nyt oman kokemukseni. Tulin yllättäen raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Raskaus huomattiin vasta 11 viikolla (menkat tulivat normaalisti, joten en tajunnut epäillä mitään) kun kävin lääkärissä järkyttävän huonovointisuuden vuoksi. Olin silloin 21-vuotias, opiskelija, parisuhteessa ja asuin ulkomailla Suomen toimivan sosiaaliturvan ulottumattomissa. En todellakaan ollut valmis äidiksi, en ollut sitä koskaan edes vakavissani harkinnut.

Päädyin aborttiin, en tunne itseäni murhaajaksi ja päätös tuntuu edelleen vuosia myöhemmin oikealta. Haluan, että lapseni on rakkaudella tehty ja toivottu. Haluan antaa heille kaikkeni ja tahdon tarjota heille mukavan ja turvatun elämän, jossa kaikki on mahdollista. Silloin 21-vuotiaana opiskelijana siitä ei olisi tullut mitään.

Mieti ja puntaroi tarkkaan, kerro vaikka äidillesi tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Päätöksen ja vastuun kannat kuitenkin sinä. Tsemppiä!