Antaisitko miehen lainata autoa kaverilleen?

Minulla on oma auto ja miehellä oma. Itse ajan autollani vain työmatkoja, miehen autolla liikutaan kaikki yhteiset ajot. Jos mies haluaa lainata autoaan, niin ei se minua kiinnosta. Puhutaan kyllä näistä asioista etukäteen, mutta enhän minä voi kieltää miestä tekemästä omalla autollaan mitä itse haluaa. Jos miehen auto olisi jossain lainassa, niin sitten liikuttaisiin minun autollani.

Autoni on sen verran hieno (ja uusi) että en anna edes ystävieni räkänokka lapsien istua kyytiin.

Kuulostaa siltä että sua hiertää kaverin "muija" josta et pidä. Mitä tuumaisit jos mies lainaisi autoaan kaverille josta pidät? Tai omalle hyvälle ystävällesi? En näe ongelmaa, kavereita autetaan ja niin saadaan itsekin joskus apua sitä tarvittaessa. Eri asia olisi jos teidän suunniteltu meno peruuntuisi tuon takia. Siinähän teille on ohjelmaa, menette auttamaan muutossa! Palautuu autokin nopeammin.

Toki

Minä lainaan omaani kelle haluan, mies ei lainaa minun autoa kysymättä minulta. Mutta ihan yhtälailla mies lainaa omaansa kysymättä minulta, mutta jos minä mielin lainata hänen autoa, kysyn luvan.

.

Tuliko tää vahingossa omaksi ketjukseen, vai kuuluuko tuohon kasariketjuun, oli jotenkin niin homeinen tunnelma tässä.

Meillä mies lainailee jatkuvasti autoaan kaverilleen ilman että aiheesta keskustellaan. Kaveri on autoton ja joskus tarvitsee autoa lainaan. Jos meillä ei ole sovittuja menoja niin ei me tehdä autolla mitään eikä asiasta tarvitse edes keskustella. Miksi ihmeessä olet noin vaikea ihminen?

Jos auto on miehesi nimissä ja hän maksaa vakuutukset ym niin ei sulla kyllä ole nokan koputtamista siihen. Itse olen jokaiseen muuttooni vuokrannut pakettiauton ja hinta on ollut 50-70€ paikkeilla, kun ei ole tullut kovin paljon kilometrejä ja henkilöautokin on, mutta ei sinne mitään mahdu ja peräkoukkua ei ole niin ei kärryäkään saisi perään.

Minun nimissä molemmat autot; toinen uuden karheahko ykkösauto ja toinen vanhempi kauppakassi, joka tila-auto.

Miehen kaverille, joka autoton, jätetään auto aina käyttöön kun itse ei tarvita ja lähdetään esim. reissuun. Miehen kaveri puolestaan katsoo lapsiamme aina silloin tällöin, kun hoitoapua tarvitsemme.

Ja viime talvena naapureiden auton lasahdettua lainasimme tätä kauppakassia viikon ajan heille, että saivat käytyä töissä ja hankittua uuden auton. Itse kun olin silloin vielä vauvan kanssa kotona, eikä kahta autoa tarvittu.

Mutta normiarjen rullatessa molemmat autot on päivittäin käytössä, eivätkä lainaan jouda.

Suoraan sanottuna en mäkään kyllä diggaisi, jos mieheni lainaisi autoa kavereilleen. Se soppa jos kaveri mällää auton johonkin! Vituttais niin ettei veri kierrä. Pakasta vedetty auto ja on kyllä itse asiassa mun nimissäkin.

En mäkään millekään huora -akalle lainais.

Mulle on sama mitä mies omalla autollaan tekee, mutta mun autoa ei lainaile, lainaan omaani ihan itse jos lainaan.

Jos mies on sitten laittanut oman autonsa lainaan ja mielii samaan aikaan vaikka kauppaan, niin menköön bussilla. Noin niinkuin normaalissa arikipäivässä lainaillaan keskenämme toistemme autoja sen mukaan kumpi tarvitsee isompaa.

Tässä on kaksi eri asiaa:

Onko parisuhteessa oleva ihminen itsenäinen ja täysivaltainen kansalainen, joka ei tarvitse toisen lupaa mihinkään? Saako parisuhteessa elävä ihminen muutenkaan elää tavallista elämää?

Minun mielestäni voi, mutta tietenkin parisuhde asettaa jonkinlaisia uusia rajoja. Elämässä pannaan asioita tärkeysjärjestykseen ja muutenkin sitä voi joutua luopumaan jostain, kun saa tilalle jotain parempaa.

Toinen kysymys on se, hallitseeko parisuhteessa oleva itse omaa omaisuuttaan? Pitääkö siis kysyä toiselta lupaa esim. auton lainaamiseen kaverille?

Edelliseen kappaleeseen viitaten muistuttaisin, että kyllä parisuhteessa tiettyjä rajoja tulee. Minun mielestäni lupaa ei tarvitse kysyä, mutta ilmoittaa pitäisi hyvissä ajoin juuri siksi, että toinenkin osapuoli osaa ottaa omissa suunnitelmissaan sen, että autoa ei siihen aikaan ole.