Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Traumoja liikuntatuntien huutojaosta
27.07.2015 |
Yläasteesta ja lukiostakin on kulunut aikaa jo reilusti yli kymmenen vuotta, mutta silti huomaan välillä muistelevani sitä, kuinka minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, kun liikuntatunneilla oli huutojako. Pelkäsin tuolloin liikuntatunteja niin paljon, että muistan joskus jääneeni koulusta pois niiden takia. Oli niin nöyryyttävää, kun joka ikinen kerta jäin viimeiseksi. Varmaan noiden kokemusten takia olen vältellyt joukkuelajeja koko elämäni ja keskittynyt yksilöjuttuihin. Jännää on myös se, että en etenkään nykyisin tunne itseäni mitenkään epäliikunnalliseksi. Silloin yläasteella kuvittelin, että olen maailman huonoin liikunnassa, mutta nyt olen onneksi tajunnut, että ei se niin ole.
Näin jälkikäteen mietittynä tuntuu hullulta, että opettaja edes käytti huutojakoa tunneilla. Tuntuu ihan ammattitaidottomuudelta ja tilannetajun puutteelta. Jos itse olisin opettaja, niin en kyllä tasan tarkkaan antaisi penskojen tehdä joukkueita itse, vaan käyttäisin jotain muuta menetelmää. Kyllä varmasti on monet traumat saatu huutojaolla aikaiseksi. Kertokaa kokemuksianne!
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:39"]
Liikunnanopetus oli muutenkin vähän kummallista. Jotenkin sain yläasteella liikunnasta sellaisen kuvan, että jos et ole siinä luonnostaan hirveän hyvä, niin voi voi. Tunneilla ei koskaan opetettu mitään asioita, esimerkiksi sääntöjä tai tekniikkaa, vaan sanottiin, että "tuossa on pallo, pelatkaa". Tuntuu hullulta, kun eihän esimerkiksi matikantunnillakaan sanota vain, että "tuossa on lasku, laskekaa", vaan niitä asioita opetellaan raauhassa. :D Luonnollisesti tunneilla loistivat ne, jotka harrastivat jotain lajia vapaa-aikanaan. Meillä tais kyllä olla täysin ammattitaidoton opettaja, nyt sen tajuan.
[/quote]
Se oli tuollaista ennen. Yläasteella osa suorituksista pisteytettiin mutta silloinkin arvosana oli kiinni enemmän henkilökohtaisista ominaisuuksista kun mistään muusta. Lukiossa ja ala-asteella arvosanat perustui Stetson-Harrison-menetelmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:39"]
Liikunnanopetus oli muutenkin vähän kummallista. Jotenkin sain yläasteella liikunnasta sellaisen kuvan, että jos et ole siinä luonnostaan hirveän hyvä, niin voi voi. Tunneilla ei koskaan opetettu mitään asioita, esimerkiksi sääntöjä tai tekniikkaa, vaan sanottiin, että "tuossa on pallo, pelatkaa". Tuntuu hullulta, kun eihän esimerkiksi matikantunnillakaan sanota vain, että "tuossa on lasku, laskekaa", vaan niitä asioita opetellaan raauhassa. :D Luonnollisesti tunneilla loistivat ne, jotka harrastivat jotain lajia vapaa-aikanaan. Meillä tais kyllä olla täysin ammattitaidoton opettaja, nyt sen tajuan.
[/quote]
Koulussa on joitenkin asioiden suhteen vallalla aika käsittämättömiä ajattelutapoja. Toinen asia, mikä mulle tulee mieleen - ja joka myös jakaa oppilaat suosituihin ja ei-suosituihin - on esitelmien pito tai "puheoppi". Meille ei ainakaan koskaan opetettu esiintymisen teoriaa tai vaikkapa esiintymisjännityksen käsittelyä. Oppilaat vaan heitettiin luokan eteen ja sanottiin "pidä esitelmä". Tottakai sitten jotkut selvisivät tosi hyvin ja joillakin meni kamalan huonosti. Itse ymmärsin vasta yliopiston puheviestinnän kurssilla, että esiintymistaitoakin voi harjoitella!!!
Miksi sitä esiintymistä, puhetaitoa tai vaikka väittelyä ei voitaisi opettaa lapsille sensijaan että osa luokasta (ne luonnostaan ei-hyvät esiintyjät) altistetaan kamalille kokemuksille? Ihan turha sanoa että aikaresurssit eivät riitä, tässä on nimittäin sellainen asia joka vaikuttaa monella vielä vuosikymmenien päästä eli siihen uhrattu aika olisi todellakin tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:42"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:39"]
Liikunnanopetus oli muutenkin vähän kummallista. Jotenkin sain yläasteella liikunnasta sellaisen kuvan, että jos et ole siinä luonnostaan hirveän hyvä, niin voi voi. Tunneilla ei koskaan opetettu mitään asioita, esimerkiksi sääntöjä tai tekniikkaa, vaan sanottiin, että "tuossa on pallo, pelatkaa". Tuntuu hullulta, kun eihän esimerkiksi matikantunnillakaan sanota vain, että "tuossa on lasku, laskekaa", vaan niitä asioita opetellaan raauhassa. :D Luonnollisesti tunneilla loistivat ne, jotka harrastivat jotain lajia vapaa-aikanaan. Meillä tais kyllä olla täysin ammattitaidoton opettaja, nyt sen tajuan.
[/quote]
Koulussa on joitenkin asioiden suhteen vallalla aika käsittämättömiä ajattelutapoja. Toinen asia, mikä mulle tulee mieleen - ja joka myös jakaa oppilaat suosituihin ja ei-suosituihin - on esitelmien pito tai "puheoppi". Meille ei ainakaan koskaan opetettu esiintymisen teoriaa tai vaikkapa esiintymisjännityksen käsittelyä. Oppilaat vaan heitettiin luokan eteen ja sanottiin "pidä esitelmä". Tottakai sitten jotkut selvisivät tosi hyvin ja joillakin meni kamalan huonosti. Itse ymmärsin vasta yliopiston puheviestinnän kurssilla, että esiintymistaitoakin voi harjoitella!!!
Miksi sitä esiintymistä, puhetaitoa tai vaikka väittelyä ei voitaisi opettaa lapsille sensijaan että osa luokasta (ne luonnostaan ei-hyvät esiintyjät) altistetaan kamalille kokemuksille? Ihan turha sanoa että aikaresurssit eivät riitä, tässä on nimittäin sellainen asia joka vaikuttaa monella vielä vuosikymmenien päästä eli siihen uhrattu aika olisi todellakin tärkeää.
[/quote]
Edes AMK:ssa opettajilla ei ole aikaa, ammattitaitoa tai kiinnostusta opettaa esiintymistä.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:25"]
Sama. Paitsi etten ollut viimeinen vaan viimeisten joukossa, ennen jotain läskejä ym. Sitten joukkuepeleissä yritettiin aina passittaa "puolustukseen".
[/quote]
Itse olin (ja olen vieläkin) kouluaikoina läski, mutta aina valittiin ensimmäisten joukossa. Jääkiekossa ja sählyssä yleensä ensimmäisenä.
Mutta juu, ei tuo hyvä systeemi ole, vaan mikä olisi?
[/quote]
Missä koulussa on pelattu liikuntatunnilla jääkiekkoa?
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:25"] Sama. Paitsi etten ollut viimeinen vaan viimeisten joukossa, ennen jotain läskejä ym. Sitten joukkuepeleissä yritettiin aina passittaa "puolustukseen". [/quote] Itse olin (ja olen vieläkin) kouluaikoina läski, mutta aina valittiin ensimmäisten joukossa. Jääkiekossa ja sählyssä yleensä ensimmäisenä. Mutta juu, ei tuo hyvä systeemi ole, vaan mikä olisi? [/quote] Missä koulussa on pelattu liikuntatunnilla jääkiekkoa?
[/quote]
Yläasteella ruotsinkielisessä koulussa 90-luvulla. En kerro paikkakuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, itse en muistanut enää ollenkaan koko huutojakoa. Mutta itsekin olin tosiaan aina viimeinen, mutta mitäpäs tuota harmittelemaan.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:25"] Sama. Paitsi etten ollut viimeinen vaan viimeisten joukossa, ennen jotain läskejä ym. Sitten joukkuepeleissä yritettiin aina passittaa "puolustukseen". [/quote] Itse olin (ja olen vieläkin) kouluaikoina läski, mutta aina valittiin ensimmäisten joukossa. Jääkiekossa ja sählyssä yleensä ensimmäisenä. Mutta juu, ei tuo hyvä systeemi ole, vaan mikä olisi? [/quote] Missä koulussa on pelattu liikuntatunnilla jääkiekkoa?
[/quote]
Onko jossain koulu jossa ei olisi pelattu lätkää liikuntatunnilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:42"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:39"]
Liikunnanopetus oli muutenkin vähän kummallista. Jotenkin sain yläasteella liikunnasta sellaisen kuvan, että jos et ole siinä luonnostaan hirveän hyvä, niin voi voi. Tunneilla ei koskaan opetettu mitään asioita, esimerkiksi sääntöjä tai tekniikkaa, vaan sanottiin, että "tuossa on pallo, pelatkaa". Tuntuu hullulta, kun eihän esimerkiksi matikantunnillakaan sanota vain, että "tuossa on lasku, laskekaa", vaan niitä asioita opetellaan raauhassa. :D Luonnollisesti tunneilla loistivat ne, jotka harrastivat jotain lajia vapaa-aikanaan. Meillä tais kyllä olla täysin ammattitaidoton opettaja, nyt sen tajuan.
[/quote]
Koulussa on joitenkin asioiden suhteen vallalla aika käsittämättömiä ajattelutapoja. Toinen asia, mikä mulle tulee mieleen - ja joka myös jakaa oppilaat suosituihin ja ei-suosituihin - on esitelmien pito tai "puheoppi". Meille ei ainakaan koskaan opetettu esiintymisen teoriaa tai vaikkapa esiintymisjännityksen käsittelyä. Oppilaat vaan heitettiin luokan eteen ja sanottiin "pidä esitelmä". Tottakai sitten jotkut selvisivät tosi hyvin ja joillakin meni kamalan huonosti. Itse ymmärsin vasta yliopiston puheviestinnän kurssilla, että esiintymistaitoakin voi harjoitella!!!
Miksi sitä esiintymistä, puhetaitoa tai vaikka väittelyä ei voitaisi opettaa lapsille sensijaan että osa luokasta (ne luonnostaan ei-hyvät esiintyjät) altistetaan kamalille kokemuksille? Ihan turha sanoa että aikaresurssit eivät riitä, tässä on nimittäin sellainen asia joka vaikuttaa monella vielä vuosikymmenien päästä eli siihen uhrattu aika olisi todellakin tärkeää.
[/quote]
Riippuu varmaan myös koulusta. Muistan, että mun yläasteella oli seiskaluokalla äikäntunnilla jotain esiintymisen opiskelua/harjoittelua ja lisäksi vuoden aikana oli pari pajapäivää ja silloin sai valita esim. draama/esiintymisopetusta. Ja myös väittelyä harjoiteltiin äikäntunnilla.
Olin kyllä isossa koulussa, varmasti pienemmissä on myös pienemmät resurssit.
Minä en ollut koskaan läski ala- ja yläasteella (52 kg)(nykyään lihonut mutta en kuitenkaan muodottomaksi kasaksi ihraa) ja muistaakseni tulin valituksi viimeisten joukossa joukkueeseen. Johtui varmaan siitä, että vihasin koululiikuntaa, koska sent tarjonta oli paskaa. Vihaan futista, korista, luistelua, hiihtoa, suunnistusta, pesistä... Mutta rakastan tanssia. Miksi hitossa yläasteella koululiikkaan ei kuulu tanssi?
Niin, varmasti asenteeni näkyi ulospäin, koska en koskaan yrittänyt täysillä vaan menin sieltä mistä aita on matalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin se joka valittiin aina vikana, vaikka en todellakaan ollut huonoin pelaaja. Kerran joukkueet jäi kinaamaan siitä kumpi mut ottaa, kun kumpikaan ei ois mua halunnut. Opettaja ei luonnolisesti puuttunut asiaan mitenkään. Nykyään onkin sitten jo paljon pahempiakin traumoja joita muistella :P.
Tuli flashback. Opettaja poimi ensimmäisenä ne luokan kaksi liikunnallista tyttöä (parhaatkaverit ja koulukiusaajia molemmat) varmistaakseen että ovat vastakkaisissa joukkueissa. Kun heidän paremmuutensa oli tehty selväksi, saivat he huutojakaa joukkueensa. Läskit ja muuten vaan "vastenmieliset" viimeisenä, tietysti. Olin hento, silmälasipäinen ja koulukiusattu uusi oppilas, joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunujako opettaa meille jo lapsesta lähtien sen, mikä on kunkin paikka tulevaisuuden hierarkiassa. *tirsk!*
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:18"]
Meidän lukiossa käytettiin tota ainakin VIIME vuonna kun vielä olin siellä. Ja kyseessä nuorehko, kolmekymppinen miesopettaja. Olin kyllä ihmeissäni, sillä olin siinä uskossa että ei kai tuota menetelmää enää käytetä missään...
[/quote]
täh? rehtoriin yhteyttä, ja kannttaa siinä yhteydessä näyttää opetushallituksen ohjeet, joissa selvästi sanotaan, ettei huutojakoa tule käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskollani kyllä käytetään tuota tapaa vielä valita joukkueet. Hän on ylä-koulussa.
No, sulla on ollut joku sellainen opettamassa liikuntaa, jolla ei ollut liikunnanopettajan koulutusta. Hänel oletettavasti oli omasta kouluajasta kokemus huutojaosta. Ne, jotka ovat koulutetut liikunnanopettajien...eivät enää parikymmentäkin vuotta sitten ole käyttäneet huutojakoja. Ellei joskus oppilaat HALUA sitä. Joskus. Ihan muut menetelmät.
usein noi traumat tulee siitä, että on ollut epäpätevä opettaja...niitä on vieläkin. Sillä liikuntaa saattaa päästä pitkäksikin aikaa opettamaan sellainen, jolla ei ole koulutusta. Onneks ne on harvat.
Huutoäänestystä käyttävät opettajat pitäisi laittaa samaan riviin muiden opettajien kanssa, josta oppilaat sitten huutoäänestyksellä valitsevat parhaat ja sille viimeiseksi jäävälle huutoäänestystä liputtavalle liikkamaikalle annetaan potkut.
Mikä siinä on että suurinosa oppii vihaamaan liikuntaa juuri koulussa? Puhutaan yleisesti koululiikunta traumoista! Minusta se on aika hälyyttävä merkki, jos tavoitteena oli rohkaista nuoria liikkumaan ja lisätä kansanterveyttä.
huutojako....kyllä siinä prosessi lähti liikkeelle mun kohdalla. kiusaaminen.
Alue: Aihe vapaa
Liikunnanopetus oli muutenkin vähän kummallista. Jotenkin sain yläasteella liikunnasta sellaisen kuvan, että jos et ole siinä luonnostaan hirveän hyvä, niin voi voi. Tunneilla ei koskaan opetettu mitään asioita, esimerkiksi sääntöjä tai tekniikkaa, vaan sanottiin, että "tuossa on pallo, pelatkaa". Tuntuu hullulta, kun eihän esimerkiksi matikantunnillakaan sanota vain, että "tuossa on lasku, laskekaa", vaan niitä asioita opetellaan raauhassa. :D Luonnollisesti tunneilla loistivat ne, jotka harrastivat jotain lajia vapaa-aikanaan. Meillä tais kyllä olla täysin ammattitaidoton opettaja, nyt sen tajuan.