Traumoja liikuntatuntien huutojaosta
Yläasteesta ja lukiostakin on kulunut aikaa jo reilusti yli kymmenen vuotta, mutta silti huomaan välillä muistelevani sitä, kuinka minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, kun liikuntatunneilla oli huutojako. Pelkäsin tuolloin liikuntatunteja niin paljon, että muistan joskus jääneeni koulusta pois niiden takia. Oli niin nöyryyttävää, kun joka ikinen kerta jäin viimeiseksi. Varmaan noiden kokemusten takia olen vältellyt joukkuelajeja koko elämäni ja keskittynyt yksilöjuttuihin. Jännää on myös se, että en etenkään nykyisin tunne itseäni mitenkään epäliikunnalliseksi. Silloin yläasteella kuvittelin, että olen maailman huonoin liikunnassa, mutta nyt olen onneksi tajunnut, että ei se niin ole.
Näin jälkikäteen mietittynä tuntuu hullulta, että opettaja edes käytti huutojakoa tunneilla. Tuntuu ihan ammattitaidottomuudelta ja tilannetajun puutteelta. Jos itse olisin opettaja, niin en kyllä tasan tarkkaan antaisi penskojen tehdä joukkueita itse, vaan käyttäisin jotain muuta menetelmää. Kyllä varmasti on monet traumat saatu huutojaolla aikaiseksi. Kertokaa kokemuksianne!
Kommentit (58)
Huutojaolla ei ainakaan omana kouluaikanani ollut juuri tekemistä urheilullisuuden tms. kanssa, vaan kaverit valittiin aina ensin. Lähinnähän se oli suosituimmuuskilpailu. Meillä järjestys meni yleensä jotakuinkin; 1. kaverit/suosituimmat, 2. urheilullisesti lahjakkaat, 3. läskit.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 03:38"]
Huutoäänestystä käyttävät opettajat pitäisi laittaa samaan riviin muiden opettajien kanssa, josta oppilaat sitten huutoäänestyksellä valitsevat parhaat ja sille viimeiseksi jäävälle huutoäänestystä liputtavalle liikkamaikalle annetaan potkut. Mikä siinä on että suurinosa oppii vihaamaan liikuntaa juuri koulussa? Puhutaan yleisesti koululiikunta traumoista! Minusta se on aika hälyyttävä merkki, jos tavoitteena oli rohkaista nuoria liikkumaan ja lisätä kansanterveyttä.
[/quote]
peesi. ja nuo liikuntatunnit on ongelmallisia senkin takia, että ne ryhmätilanteet kuten huutojako johtaa kiusaamiseen, joka monesti todella pahat jäljet ihmiseen.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 03:05"]
No, sulla on ollut joku sellainen opettamassa liikuntaa, jolla ei ollut liikunnanopettajan koulutusta. Hänel oletettavasti oli omasta kouluajasta kokemus huutojaosta. Ne, jotka ovat koulutetut liikunnanopettajien...eivät enää parikymmentäkin vuotta sitten ole käyttäneet huutojakoja. Ellei joskus oppilaat HALUA sitä. Joskus. Ihan muut menetelmät.
usein noi traumat tulee siitä, että on ollut epäpätevä opettaja...niitä on vieläkin. Sillä liikuntaa saattaa päästä pitkäksikin aikaa opettamaan sellainen, jolla ei ole koulutusta. Onneks ne on harvat.
[/quote]
mulla oli 90-luvun puolivälissä koulutettu liikunnanopettaja, joka käytti huutojakoa. ja kyllä sitä käyttää koulututetut opettajat vieläkin.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 11:11"]
Huutojaolla ei ainakaan omana kouluaikanani ollut juuri tekemistä urheilullisuuden tms. kanssa, vaan kaverit valittiin aina ensin. Lähinnähän se oli suosituimmuuskilpailu. Meillä järjestys meni yleensä jotakuinkin; 1. kaverit/suosituimmat, 2. urheilullisesti lahjakkaat, 3. läskit.
[/quote]
tytöillä etenkin se on suosituimmuuskilpailu. pojat taitaa olla kilpailuhenkisempiä, joten niillä taitaa useammin mennä niin, että lajissa pärjääminen ratkaisee.
mua otti päähän tuo jakotapa yläasteella, koska ala-asteella olin jopa tykännyt liikunnasta, kun joukkueet jaettiin muilla menetelmillä. ylä-asteen huutojaot sitten pilasi sekä liikuntatunnit että koko luokkahengen.
mitä sitten voi tehdä, jos opettaja käyttää huutojakoa?
Minut valittiin aina viimeisten joukossa alakoulussa ja nyt koen olevani täysin paska liikunnassa.
Se huutojako oli tasantarkkaan ainoa tapa millä saatiin joukkueista edes millään tapaa tasaväkiset, ihan sama mistä lajista oli kyse. Itseäni suunnattomasti ärsytti kun liikuntatunneilla huutojakoa välteltiin aina viimeiseen asti. Jalkapallossa minut yleensä valittiin ensimmäisten joukossa, mutta talvella jääkiekossa yleensä viimeisten, muutamia kertoja aivan viimeisenä, vaikka tiesin olevani parempi kuin monet muut aiemmin valitut. Ei tästä mitään ihmeen draumoja ole jäänyt. Siinä kun valitaan viimeisenä niin tulee vaan suurempi tarve näyttää että mitä oikeasti osaat.
Tota, tuosta on niin paljon aikaa etten muistele enkä välitä. En välittänyt silloinkaan, joskus vikana, joskus ekana. Toiset haluavat käyttää valtaa kun he siihen asemaan pääsevät. Toiset valitsevat parhaan joukkueen voittaakseen, toiset yrittävät kyykyttää. Ihan sama näin vuosien kuluttua. Käytä energiasi muuhun.
Kosta vaikka - valitse puutarhatonttusi kahteen joukkueeseen. Toiset pääsevät pihan paraatipaikoille ja toiset joutuvat sekä odottamaan vuoroaan että saavat huonot paikat.
Joo vikana valittiin aina, opettaja sitten määräsi että tämä( "huono")porukka pitää tästä lähin ekana huutaa ja sitten muut.ei siis sanonut että ollaan huonoja mutta huomasi että meidät jätettiin vikoiksi aina niin hän päätti kokeilla tuommosta..
En tiedä oliko kovin hyvä veto, ei ainakaan suosiota herättänyt muissa "paremmissa " oppilaissa.. Kun ei ollut kenenkään kaveri niin olin aika paljon kynnysmattona.. :( onneksi on ohi tuo koulu, huomasin aikuisena että olen parempi liikassa kuin luulin.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 10:42"]
Se huutojako oli tasantarkkaan ainoa tapa millä saatiin joukkueista edes millään tapaa tasaväkiset, ihan sama mistä lajista oli kyse. Itseäni suunnattomasti ärsytti kun liikuntatunneilla huutojakoa välteltiin aina viimeiseen asti. Jalkapallossa minut yleensä valittiin ensimmäisten joukossa, mutta talvella jääkiekossa yleensä viimeisten, muutamia kertoja aivan viimeisenä, vaikka tiesin olevani parempi kuin monet muut aiemmin valitut. Ei tästä mitään ihmeen draumoja ole jäänyt. Siinä kun valitaan viimeisenä niin tulee vaan suurempi tarve näyttää että mitä oikeasti osaat.
[/quote]
ei ollut ainoa tapa, eikä hyvä tapa. opettaja yleensä tuntee oppilaidensa taidot, ja voi tehdä jaon ihan itse ketään nöyryyttämättä.
Minulla oli 3.-6. luokalla aivan kamala miesopettaja. Nämä kaikki tapahtuivat 2000-luvun alussa:
- Liikuntatunnilla jako tapahtui hyviin ja ei-niin-hyviin. Hyvät pelaajat pelasivat opettajan johdolla (kun lumet suli, pelattiin vain pesäpalloa) ja me huonommat jouduttiin pitämään niitä neonkeltaisia huomioliivejä päällä ja katsomaan muiden liikuntatuntia kentän laidalta.
- Kun kokeita palautettiin, opettaja kirjoitti pistemäärät taululle ja yksitellen piti mennä laittamaan rasti sille kohdalle, jossa oma pistemäärä oli. Opettaja yritti aina keksiä jotain "hassunhauskaa" sanottavaa niistä, jotka olivat saaneet huonot pistemäärät.
- Lukukauden lopussa opettaja kirjoitti kolmen parhaan ja kolmen huonoimman keskiarvon saaneen oppilaan nimet taululle.
- Sanoi todella loukkaavia ja typeriä juttuja oppilaille ja kuittasi kaiken "mustalla huumorilla". Opettaja sanoi minua porsaaksi, koska minulla oli pinkki paita päällä, mutta luokan koviksethan siitä vasta innostuivat haukkumaan, koska olin muutenkin pullea lapsi. Kuljin nimellä "porsas" yläasteen loppuun asti.
- Kiusaamiset ratkaistiin aina huutoäänestyksellä. Opettaja tuli aamulla luokkaan sanoen, että nyt on Jobin postia. "Markun" äiti soitti, että "Joonas" kiusaa markkua. Sitten yritettiin "ratkaista" tilannetta koko luokan voimin. Oikeasti kiusaaminen jatkui kahta kauheampana tunnin loputtua.
- Hiihtokilpailuissa opettaja jakoi "onnenpotkuja" niille, jotka sitä eniten tarvitsivat (ts. lihavat ja nörtit saivat kaikki onnenpotkut). Sain "onnenpotkun" joka vuosi, vaikka olin ihan hyvä hiihdossa. En ole hiihtänyt vuoden 2003 jälkeen.
Luojan kiitos kyseinen opettaja jäi eläkkeelle, kun me lähdimme yläasteelle...
No, ihan täyttä paskaahan se oli. Sama meno tosin jatkuu sitten työelämässä että se siitä. Yksin on parempi :)
Huutojaossa ärsytti lisäksi se että opettaja antoi arvosanat yleensä sillä perusteella missä vaiheessa yleensä tuli valituksi, riippumatta siitä miten hyvin muuten osasi urheilla.
Sama. Paitsi etten ollut viimeinen vaan viimeisten joukossa, ennen jotain läskejä ym. Sitten joukkuepeleissä yritettiin aina passittaa "puolustukseen".
Parhaat opet anto niiden "surkeimpien" jakaa joukkueet :)
Mä kans ihmettelen, että käytewtään tuota vahingoittavaa tapaa, että oppilaat valitsee joukkueensa. Opettajan pitäisi jakaa joukkueet, ettei pääsisi kenenkään itsetunto kolhiintumaan.
Minut valittiin usein toiseksi vimppana tai viimeisenä, mutta en minä mitään traumaa nyt siitä kanna. Hemmetin kurjaltahan se silloin koulussa tietysti tuntui.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 01:25"]
Sama. Paitsi etten ollut viimeinen vaan viimeisten joukossa, ennen jotain läskejä ym. Sitten joukkuepeleissä yritettiin aina passittaa "puolustukseen".
[/quote]
Itse olin (ja olen vieläkin) kouluaikoina läski, mutta aina valittiin ensimmäisten joukossa. Jääkiekossa ja sählyssä yleensä ensimmäisenä.
Mutta juu, ei tuo hyvä systeemi ole, vaan mikä olisi?
Minulla on sama. Minut valittiin lähes aina viimeiseksi ja muistan ikuisesti sen huutajan ilmeen, jonka joukkueseen lopulta jouduin. Oli niin nöyryttävää seisoa rivissä viimeisenä jä yrittää pidätellä itkua.
Minut valittiin keskivaiheilla, en ollut liikassa parhaimpien joukossa mutta ihan ok. Mutta empaattisena ihmisenä kärsin katsoa niiden viimeisinä valittavien vältteleviä ja nolostuneita ilmeitä ja kiusaantunutta kiemurtelua muiden edessä.
Toivoisin, että tästä tavasta jo luovuttaisiin jos on vieläkin käytössä.