Kun lapsi ei tykkää perheen koirista :(

Mitä apua. Kaikki ei pidä koirista ja siihen on vain tyytyminen. Ei varmaan kannata velvoittaa lenkittämään.

No ajattelin vaan jos jollain ois neuvoja millä saada tilanne sellaiseksi, että yhteiselo (joka luultavasti jatkunee siis sen ajan kun lapsi asuu täällä lapsuudenkodissaan) olisi mahdollisimman leppoisaa. 

Ei sen teinin tarvii niistä tykätä eikä niistä huolehtia (oletan ettei ole niitä halunnutkaan) vaan koirat ovat vanhempien "harrastus" joten ne ovat vanhempien vastuulla. Niin kauan kuin teini ja koirat sietävät toisiaan niin en näkisi ongelmaa.

Ekaa koiraa oli kyllä mukana toivomassa mutta koska oli tuolloin itse niin pieni lapsi (vajaa 5-vuotias) en oikein jaksa tähän vedota. Pennun ottoon totesi vaan että ai jaaha. Ei siis vastustanut mutta ei myöskään ollut mitebkään innoissaan niin kuin muu perhe. En tästä osannut oikein huolestua kun ei ollut vanhasta koirasta valittanut. Nyt vajaan vuoden sisään tilanne on mennyt koko ajan pahemmaksi. Koirat kyllä tykkäävät teinistä ihan yhtä paljon niin kuin meistä muistakin mutta teini sen sijaan kiukuttelee jatkuvasti koirien läsnäoloa ja niiden tekosia (koirat tuovat hiekkaa lattioille, hyppäävät sohvalle, tiputtavat vettä lattiolle sen jälkeen kun ovat käyneet juomassa, kaluavat luita liian äänekkäästi, vievät tilaa autossa, varastavat leluja tai kenkiä (eivät obneksi tuhoa) ym, lista on loputon).  Toki ymmärrän, että tilanne harmittaa lastani kun ei kerran koirista pidä mutta kuten jo kirjoitin ei me niistä voida luopuakaan tällaisen syysn takia. Siis kun ovat kivoja, kilttejä, terveitä ja ihan hyvätapaisia koiria...

Uhh, en mäkään tykkää koirista ja luettelemasi asiat vain muistuttivat miksi.

Up

Mikä pakko sen teinin on niistä tykätä? Olisipa ollut rohkeampi ja sanonut vastaan tämän vikan pennun osalta, mutta olisiko sekään auttanut?

En ymmärrä sitä, että vanhemmat kyselevät lasten mielipiteitä joka asiaan. Siinä varmasti väkisinkin asia oikein korostuu vielä ja omiin oikkuihin aletaan suhtautua yhä vakavammin ("prinsessa-/prinssisyndrooma"). Koirat ovat varmaan teillä kauemmin kuin teinit. Ei pikku kiukuttaminen ole vakavaa, jokaisen pitää sopeutua eri asioihin. Kotona on hyvä aloittaa.

No olisi tietysti auttanut! Kyllähän se lapsi on tietysti rakkaampi ja tärkeämpi kuin koira mutta nyt siis koirat ovat jo talossa. Ja ei tietysti ole teinin pakko tykätä mutta kun me kaikki saman katon alla asustellaan niin ajattelin vaan oisko jollain ollut neuvoja miten helpottaa tilannetta. 

Minkä ikäinen toinen koira on? Jos on vanhempi kuin 1 vuotias niin onko teini aina vihannut koiria, vai vasta teini-iässä?

Toinen on 10 vuotta ja toinen n. 9 kk. Vasta uuden pennun myötä on alkanut valittamaan koirista ja nyt siis myös tästä vanhemmasta :( kyllähän mistä tahansa koirista on toki ajoittain "riesaa" ja haittaa, sotkuja ja meluakin joskus mutta me muut emme niistä välitä vaan hyvät asiat vievät voiton noista miinuspuolista. Ja meillä on mielestäni siis suhteellisen hvinkäyttäytyvät koirat, jotka ei turhia louskuta ja totteleekin ihan mielellään.

Et voi pakottaa lastasi pitämään koirista, mutta hänen on kyllä hyväksyttävä että hänen vanhempansa haluavat sellaisia pitää. Eihän teinit voi muutenkaan päättää mitä vanhempansa harrastavat, sama juttu tämän koiraharrastuksen kanssa.

Vain psykopaatit eivät pidä eläimistä (pelkääminen on eri juttu)

M6ten tämä pitämättömyys käytännössä ilmenee? Jis on vähän haikea ja mustis, kun itse kasvaa ja irtaantuu ja pentu vasta asettunut taloksi ja saa teiltä isosti huomiota.

Miksi peset koiriasi liian usein? Pilaat niiden luontaisen ihon tasapainon. Koirat kannattaa pestä kun ne ovat likaisia.

Joo tuota mustasukkaisuusjuttua olen miettinyt ehkä voi olla vähän sitäkin? Toisaalta ei ole mustis sisaruksilleen, joten sinänsä aika kummallista. Itse kunnioitan kyllä ihan samalla tavalla ihmisiä, jotka eivät halua lemmikkejä mutta nyt vaan on se kurja tilanne, kun me muut näistä koirista pidämme ja teini ei ja koirat jo meillä asustaa. 

Koirat eivät ole kyllä meillä ihan mitään vanhempien harrastuksen kohteita vaan pikemminkin perheenjäseniä. Toki tiedän, että ovat koiria eivätkä siten muiden kanssa samalla tasolla, mutta kuitenkin tässä perhe-elämässä aina mukana pyörimässä. Ei siis olla aktiivisesti mukana missään koiraharrastuksissa. 

Ehkä tämä on vaan jotain teinin mielenoikkuja ja kiukutteluja, helpolla kai päästään jos ei viinan juomisesta tai huumeiden käytöstä tässä pähkäillä...

Et sä oikein voi tehdä mitään.
Sitä mä en käsitä miksi ihmeessä peset koiria noin usein? Nehän kärsivät jo siitä.
Teinit draamailevat ihan huvikseenkin. Tai ehkä se ei heistä ole aiheetonta, mutta useimmat valittavat vaikka mistä ja koko ajan, se kuuluu siihen ikään.
Voi hyvinkin olla, että teini tykkää koirista, kun muut eivät ole näkemässä ja muille esittää ihan jotain muuta.
En pakottaisi osallistumaan koirien hoitoon enkä lenkittämiseen. Anna nauttia vain parhaista puolista, niin ehkä hänen mielipiteensä muuttuu ajan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 06:49"]Vain psykopaatit eivät pidä eläimistä (pelkääminen on eri juttu)
[/quote] no ei ny sentään. Tiedän useamman ihmisen, jotka ovat lapsuutensa ajan eläneet elukoitten keskellä(vanhemmilla maatila, kennel etc) ja nämä ihmiset ovat kurkkuuaan myöden kyllästyneitä kaikkiin elukoihin.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 18:58"]

Onko kellään muulla kokemusta tilanteesta, jossa lapsi ei pidä perheen lemmikistä / lemmikeistä? Meillä on kaksi koiraa, joista muut perheenjäsenet pitävät kovasti mutta valitettavasti teini-ikäinen vain "sietää" niitä olosuhteiden pakosta.

Tuntuu pahalta ajatella, että oma lapsi joutuu asumaan koirien kanssa kun ei niistä kerran pidä, mutta toisaalta eihän me nyt voida yhden lapsen oikkujen mukaan terveistä ja mukavista koirista luopuakaan. Selvää on, että uutta pentua ei tähän tilanteeseen enää tuotaisi mutta kaipaisin neuvoja miten saada lapsi pitämään koirista?

Koirat ovat noutajan kokoisia todella mukavia perhekoiria. Pentu (loppusyksystä 1-vuotias) aiheuttaa ajoittain tuhoa mutta mikäpä pentu ei niin tekisi. Pidän koirat puhtaina, pesen n. 3 viikon välein ja harjaan lähes päivittäin. Koiria otetaan mukaan perheen matkoille mutta ei aina. Teinin huone on koirilta kiellettyä aluetta mutta esimerkiksi telkkaria katsellessa kyllähän ne siihen meidän kaikkien viereen tai lähelle pakkautuvat. Teini on ajoittain (todella harvoin mutta joskus kuitenkin) käyttäny koiria ulkona lenkillä ja tästä on jopa silloin tällöin maksettu pieni palkkio. Ei auta! Mistä apua tilanteeseen?

[/quote]

JSSAP!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 

Pesen koirat siksi usein, että niitten pitkät turkit alkavat likaisena takkuuntua ja pesemällä ne puhtaaksi ongelma poistuu. Lisäksi olen ollut itse lievästi allerginen koirille ja pitämällä turkit puhtaina minulle ei tule noistä mitään oireita. En siis pese tarkalleen kolmen viikon välein vaan silloin kun turkki alkaa tuntua hieman rasvaiselle käsissä ja ne alkavat hieman "haista" koiralle. Yleensä pesuväli on ollut sen kolmisen viikkoa ja koskaan ei ole tullut mitään iho-ongelmia tästä pesemisestä, kymmenen vuotta on näillä eväin menty. Eikös ainakin afgaanin vinttikoiria ja villakoiria pestä noin yleensäkin ottaen melkein joka viikko? Riippu siis kai turkin laadusta kuinka usein voi minkäkin koiran turkkia pestä?

ja siis en todellakaan aio tätä pesuväliä pidentää sillä minusta on mukavaa pitää lemmikkini puhtaina. Ja etenkin nyt kuin tuon teinin mielestä kuitenkin aiemmin tuota vanhaa koiraakin oli ajoittain ihan mukavaa rapsutella.