Olen rakastunut fiktiiviseen henkilöön
Tämä on ihan hullua. Olen aikuinen nainen, ja katsoin yhden elokuvan, ja nyt olen ihan rakastunut. Luulin, että näin voi käydä vain teineille, mutta että kolmekymppiselle naiselle! Eikä edes itse näyttelijä sytytä, vaan se hahmo, jota näyttelee! Onko muille käynyt näin. Olen ollut rakkauden puuskissa nyt jo kuukauden verran.
Kommentit (170)
Thorin Tammikilpi, samooja (mikä lie olikaan nimeltään LOTRissa, oli yksi niistä Sormuksen ritareista) sekä Thranduíl, Kili ja Fili
Olin ihastunut Buffy Vampyyrin tappajan Willowiin, Hulkin Betty Rossiin tai pikemminkin sen näyttelijättäreen. Muksuna myös Jessica Rabbittiin elokuvasta Kuka viritti ansan, Roger Rabbit.
How I Met Your Mother sarjan Robin Scherbatsky. Aivan ihana.
Benedict Cumberbatchin Sherlock oli pitkään ykkönen. Aiemmin olivat Winchesterin veljekset ja Queer as folkin Stuart - sekä UK että USA versioissa. Thranduil, Boromir ja Aragorn.
BBC:n North & South, ja Mr John Thortnon (Richard Armitage) - suosittelen :)
Hei, olen sarjarakastuja. Koko mun elämäni on ollut yhtä fiktiivisiin hahmoihin rakastumista. Viimeisimpiä ovat Game of Thronesin Tyrion Lannister (se kääpiö) ja Viikinkien Ragnar Lothbrook, joskin ei nyt enää niin kun se on vanhentunut ja eltaantunut. Päälle vielä kaikki rockmies fanitukset, nehän ovat periaatteessa täysin fiktiivisiä hahmoja myös.
Vierailija kirjoitti:
BBC:n North & South, ja Mr John Thortnon (Richard Armitage) - suosittelen :)
Joo tää oli aika ihana kanssa. Ja nimenomaan hahmo, Armitage ei muutoin/muissa rooleissa nappaa yhtään.
T. sarjarakastuja
Vierailija kirjoitti:
Pienenä olin rakastunut Hopeanuolessa olevaan poikaan (Daisuke?). Sitten tuli Pokemonin Ash. Sitten Salkkareiden Saku, Titanicin Jack, LOTR Legolas, ja nykyään ihastuksen virkaa toimittaa Supernaturalin Dean. Ihastuminen on mukavaa, vaikka harmittaa tietää, että sitä ihastumisen kohdetta ei oikeasti ole edes olemassa! Pidin itseäni aina ihan friikkinä, mutta ihana tietää että meitä on paljon :-D
Sama homma,en ole kehdannut puhua noista nuoruuden piirroshahmoihastuksista juuri muuten kuin netissä anonyymisti(ensirakkauteni oli Prätkähiirten Turbo,eikä miesmaku ole siitä juuri muuttunut "normaalimmaksi").
Lohdullinen ketju,saatan olla friikki mutta en sentään maailman ainoa friikki :D
Joo mä kans rakastun näihin tasaisesti hetkeks. Nyt olen rakastunut The 100 sarjan Lincolniin. <3 Oon kuitenkin jo 32 vuotias. Heheh. Mitä sitä murehtimaan, päiväunet on just parhaita. Tääkin henkilö kun stalkkasin sitä Instagramis niin tosi elämässä ei kiinnosta mua pätkän vertaa, ehkä jopa vähän kuvottaa. Ei yhtään mun tyyppinen. Mutta se roolihahmo ahhhh. Ootas, mikäs sen nimi on.. Ricky Whittle kai
Mulla kans tää ollu aina! Viimeksi oli skinssin maxxie ja en edes ymmärrä miksi, kun se esitti sarjassa homoseksuaalia ja oli oikeeta makuani kohtaan liian nätti poika. Mutta muusta en hetkeen pystynyt uneksiakaan kuin intiimistä kohtaamisesta maxxien kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans tää ollu aina! Viimeksi oli skinssin maxxie ja en edes ymmärrä miksi, kun se esitti sarjassa homoseksuaalia ja oli oikeeta makuani kohtaan liian nätti poika. Mutta muusta en hetkeen pystynyt uneksiakaan kuin intiimistä kohtaamisesta maxxien kanssa :D
Se on kyllä jännä,kun nuo fiktiiviset ihastukset ovat usein tyyppejä,jotka eivät oikeassa elämässä kolahtaisi :D Olen tykästynyt mm.Rillit huurussa-sarjan Sheldoniin,joka on autistinen aseksuaali sekä ainakin kolmeen kajalia käyttävään merirosvokapteeniin.En usko,että tuntisin näihin miehiin vetoa todellisuudessa,jokin niissä hahmoissa vain kiehtoo.
Khal Drogo (Game of Thrones), Jax (Sons of Anarchy), Scar (Leijonakuningas) , Shane (L-Koodi), Daryl Dixon (The Walking Dead).. Apua. Ykkösenä ehdottomasti Jesse (Breaking Bad).
Minä rakastun hahmoihin, mutten romanttisessa mielessä, mikä tuntuu olevan aika yleistä?
En koskaan puhu näistä "pakkomielteistä", koska, kyllähän tämä toisinaan hieman outoa on.. :D
Seitsemän vuotta kesti yksi ns. ihastus, tutkin hänestä kaiken mitä netistä löytyi. Kaikki tiedot hiustenväristä ystäviin, kumppaneihin, harrastuksiin, historiaan, perheeseen..
Usein vain jumaloin jotain hahmoa. Saatan miettiä lähes joka päivä, miten hän reagoisi asioihin, minkä väriset vaatteet ovat päällä, miten hän puhuu, mitä hän syö, miten hän syö, kaikki eleet, ilmeet.. En koskaan kuvittele itseäni niihin, en ole olemassa lainkaan. Olen kuin kamera, mikä taltioi jokaista hetkeä.
Kuvittelen tilanteita, joissa hän tapaa muita ihmisiä, kuviteltuja romansseja, riitoja, onnea. Katselen vain.
En ymmärrä, miten voikin rakastaa kaikkea hahmossa, jumaloida jokaista silmän räpäystä, käden liikettä, lausetta.
On vain joskus kiva unohtaa itsensä ja uppoutua mielikuvitukseen. Vähän sama, kuin kuvittelisi kirjalle jatko-osan juonenkäänteineen.
mulla sama, musuun, joka ei haise, ei raiskaa, ei lyö, jolla ei ole mikrokullia, joka ei ole sovinisti, joka ei polta, joka on yli 180 cm pitkä, joka osaa lukea jne
Antonio Banderas Veren vangeissa. Olin joskus auttamattoman rakastunut. Nyt naurattaa :) silloin olin reippaasti yli kahdenkympin jo.
Vierailija kirjoitti:
mulla sama, musuun, joka ei haise, ei raiskaa, ei lyö, jolla ei ole mikrokullia, joka ei ole sovinisti, joka ei polta, joka on yli 180 cm pitkä, joka osaa lukea jne
Missä kirjassa/ohjelmassa tällainen hahmo on? :O Koska niihin ihastumistahan tämä ketju lähinnä käsittelee,ihmeellinen kommentti tämä musujuttu.
Mäkin olen niin ihanstunut P.S I love you elokuvan Gerryyn. Olen ollut jo kauan.
Haluan sellaisen miehen.
Eikä Gerald Butlerissakaan mitään vikaa ole :)
Ihana ketju! Ei näistä tule koskaan juteltua ääneen, joten.. Onhan näitä ihastus-rakastuksia tämän ikäni varrella ollut. :D
Pinkman - breaking badista, SOAsta Opie ja toisinaan Juice (ei samaan aikaan, ettei tule mustasukkaisuus juttuja ;D), Khal Drogo GoTista ja Ronon Dex Stargate Atlantiksesta, Viikingeistä Rollo ja Björn. True bloodista Alcide.
Ehkä pitkäaikaisin namutukseni on Havenin Duke.
Tunnustan vielä. Kuten joku tuolla jo sanoi nämäkin ovat tietenkin fiktiivisiä hahmoja! ;) Olen myös joskus langennut laulajiin, räppäreihin ja rockareihin.. Syksyllä oli ohimenevä "suhde" Villegallen kanssa. Tupacin kanssa oli "kuhinaa" ysärillä. Nasty Suiciden, Vince Neilin kanssa kasarilla... En mä edes muista kaikkia. Pitäis varmaan kattoa päiväkirjoista.
Näiden lisäksi mulla on vielä mun oma fiktiivinen maailmani, jossa eräs täysin kuviteltu hahmo on rakas. Hän on välillä soturien soturi, joskus merirosvo, avaruuskaappari, rososempi prinssi, rockari, kuuluuhan se välillä moottoripyöräjengiinkin... Joskus ajatellut, että hän on Duken, Alciden, Ronon Dexin ja Drogon veli. Semmoista samaa isoa karskia äijää.
Tulipas avauduttua. :D
Mulla on vaikka ketä:
Tim Canterbury (Martin Freeman) brittien Konttori-sarjasta tietty, mutta ohitse hurahti loppumetreillä nolonihana Gareth (Mackenzie Crook).
Fast shown Ted&Ralphin Ted (Paul Whitehouse), ukko kumisaappaissaan.
Benedictin (Cumberbatch) esittämä Sherlock saa housut kastumaan, mutta ei Watsonkaan hullumpi ole (taas Martin Freeman!).
Colin Firth on taas aivan ihana Mr Darcyna, varsinkin uimasta tullessaan.