Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut naiset eivät KOSKAAN päästä miehiään mihinkän??
25.07.2015 |
Ei edes pelaamaan jalkapalloa kavereiden kanssa? Siis, sehän on hyödyllinen harrastus, saa liikuntaa ja tapaa kavereita samalla. Parempihan se on kun että tapaisi niitä baarissa!
Kertokaa hyvät naiset, miksi miehenne eivät teidän mielestä saa harrastaa mitään, vaan aina pitää keksiä jotain selityksiä, mutta kun pitäisi käydä kaupassa/siivota/mennä sukulaisilla käymään? AINA on jotain tärkempää kuin miehen harrastukset. Eikö se teistä tosiaan ole yhtään epäreilua?
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:48"]Mitä enemmän 'päästän' eli patistan miestäni harrastamaan ja miesten reissuille, sitä enemmän minäkin niihin omiini pääsen. Eikä minun mielestä tarvitse kotitöitä jakaa tasan, se tekee kumpi kerkee, eikä meillä pidetä menoista tai kotitöistä kirjaa. Kun mies käy ja harrastaa, sitä innokkaammin se palaa aina kotiin ja sitä paremmalla tuulella on. Ihan Niinkuin minäkin
[/quote]
P
Samaa mieltä. Ja musta on tosi mukavaa olla välillä yksin esim. Mies baarissa ja lapset nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:42"]Siksi, että minäkään en pääse koskaan mihinkään. En siedä sitä, että minä hoidan töiden ja opiskelun lisäksi lapset ja talon ja mies sitten huitelee jossain pitämässä hauskaa. Urheilkoon sitten, kun on hoitanut puolet kotitöistä ja lastenhoidosta.
Minä en ikimaailmassa olisi niin itsekäs, että lähtisin luistelemaan kavereiden kanssa ja jättäisin miehen kotiin kuuraamaan lattioita ja vaihtamaan paskavaippoja itsekseen joka ainoa päivä.
[/quote]
Leikit marttyyria ja pidät kotitöitä tekosyynä sille, ettet harrasta ja tapaa omia ystäviäsi. Kaiken lisäksi yrität estää nämä mieheltäsi. Eikö hävetä?
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:51"]Mieheni haluaa olla perheemme kanssa kotona tai ulkoilemassa jne. Hänkin sanoo kavereille ettei vaimo päästä kun ei kehtaa sanoa ettei itse halua mennä. [/quote] Ei helvetti! Mammailija ei uskalla olla avoimesti koti-isä ja mustamaalaa sen vuoksi vaimoaan pirttihirmuksi.
[/quote]
Niin, tai voihan sekin olla mahdollista, että perheessä vaimo on päättänyt asian miehensäkin puolesta.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:52"]Mä en tajua sellaista parisuhdetta, joissa kukaan määrää yhtään toisen elämästä. Parisuhde on vapautta olla omaitsensä myös. Ei se tarkoita lantiosta yhteen nivottua elämistä. Mua pidetään yleisesti "hyvänä muijana", kun mies saa mennä. Ehkä mä olen hölmö, kun en edes tajua miten miestä voi kieltääkään harrastamasta tai tapaamasta kavereitaan. Tai toisinpäin. Meille voi myös tulla kapakasta saunomaan ja MÄ jopa lämmitän saunan ja ehkä yöpalaakin teen. Juomia on kaapissa aina. Osan vieraista ajan himaansa, jos asuvat tässä kaupungissa. Ja sama toisinpäin! Pariskunta 22 vuotta ja kaksi teini-ikäistä lasta. [/quote] Maailman nuorimpina vanhemmiksi tulleet löytyivät!
[/quote]
Siltä varalta, ettet vieläkään ole ymmärtänyt, niin eiköhän "pariskunta 22 vuotta" tarkoita sitä, että ovat olleet pariskunta 22 vuoden ajan. Ei sitä, että olisivat 22 vee per pää.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:51"]
Mä patistan miestäni menoihin, mutta tuo ei mene. Monet kerrat sanonut kavereille, että mä olen kieltänyt jotain, vaikka en todellakaan ole. Mua ei haittaa olla pirttihirmun maineessa, mutta vois mies edes joskus mennä jonnekin pitämään hauskaa.
[/quote]
Tämä lienee se tavanomaisin perustelu: kyllä pääsisi, mutta vetoaa siihen, että vaimo muka kieltää. Aika monessa tapauksessa on kuitenkin niin, että vaimo ei suoraan kieltää, mutta henkii ja hönkii ja antaa ymmärtää kaikin tavoin niin, että parempi olla menemättä. Meidän ystäväpiirissäkin on yksi tällainen rouvashenkilö. Mies on vähän onneton, koska haluaisi mennä, mutta ei haluaisi vaimon pahoittavan mieltään myöskään, ja koska joutuu asumaan saman katon alla rouvan kanssa, niin jättää sitten ne pari rata-ajoa ja kokoontumisajoa väliin, että rouva on tyytyväinen.
[/quote]
Tämä kuulostaa tutulta. Mikä ratkaisuksi? Ehdotan taustalla olevista syistä ja tuntemuksista puhumista ja oman tilan ottoa, vaikka sitten menoista ja rajoista yhdessä sopimalla (esim. omien menojen syy ja ajankäyttö suurin piirtein muutama salikäynti viikossa + iltameno kuussa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:51"] Mä patistan miestäni menoihin, mutta tuo ei mene. Monet kerrat sanonut kavereille, että mä olen kieltänyt jotain, vaikka en todellakaan ole. Mua ei haittaa olla pirttihirmun maineessa, mutta vois mies edes joskus mennä jonnekin pitämään hauskaa. [/quote] Tämä lienee se tavanomaisin perustelu: kyllä pääsisi, mutta vetoaa siihen, että vaimo muka kieltää. Aika monessa tapauksessa on kuitenkin niin, että vaimo ei suoraan kieltää, mutta henkii ja hönkii ja antaa ymmärtää kaikin tavoin niin, että parempi olla menemättä. Meidän ystäväpiirissäkin on yksi tällainen rouvashenkilö. Mies on vähän onneton, koska haluaisi mennä, mutta ei haluaisi vaimon pahoittavan mieltään myöskään, ja koska joutuu asumaan saman katon alla rouvan kanssa, niin jättää sitten ne pari rata-ajoa ja kokoontumisajoa väliin, että rouva on tyytyväinen. [/quote] Tämä kuulostaa tutulta. Mikä ratkaisuksi? Ehdotan taustalla olevista syistä ja tuntemuksista puhumista ja oman tilan ottoa, vaikka sitten menoista ja rajoista yhdessä sopimalla (esim. omien menojen syy ja ajankäyttö suurin piirtein muutama salikäynti viikossa + iltameno kuussa).
[/quote]
Oma äitini on ollut tuollainen kaikkia huokailuillaan manipuloiva marttyyri ja voin sitä kokemusta vasten sanoa, että siihen ei auta yhtikäs mikään.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:45"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:51"] Mä patistan miestäni menoihin, mutta tuo ei mene. Monet kerrat sanonut kavereille, että mä olen kieltänyt jotain, vaikka en todellakaan ole. Mua ei haittaa olla pirttihirmun maineessa, mutta vois mies edes joskus mennä jonnekin pitämään hauskaa. [/quote] Tämä lienee se tavanomaisin perustelu: kyllä pääsisi, mutta vetoaa siihen, että vaimo muka kieltää. Aika monessa tapauksessa on kuitenkin niin, että vaimo ei suoraan kieltää, mutta henkii ja hönkii ja antaa ymmärtää kaikin tavoin niin, että parempi olla menemättä. Meidän ystäväpiirissäkin on yksi tällainen rouvashenkilö. Mies on vähän onneton, koska haluaisi mennä, mutta ei haluaisi vaimon pahoittavan mieltään myöskään, ja koska joutuu asumaan saman katon alla rouvan kanssa, niin jättää sitten ne pari rata-ajoa ja kokoontumisajoa väliin, että rouva on tyytyväinen. [/quote] Tämä kuulostaa tutulta. Mikä ratkaisuksi? Ehdotan taustalla olevista syistä ja tuntemuksista puhumista ja oman tilan ottoa, vaikka sitten menoista ja rajoista yhdessä sopimalla (esim. omien menojen syy ja ajankäyttö suurin piirtein muutama salikäynti viikossa + iltameno kuussa).
[/quote]
Oma äitini on ollut tuollainen kaikkia huokailuillaan manipuloiva marttyyri ja voin sitä kokemusta vasten sanoa, että siihen ei auta yhtikäs mikään.
[/quote]
Kaikilla tuo ei ole tahallista ja kykyä ja tahtoa voi löytyä muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:48"]
Mitä enemmän 'päästän' eli patistan miestäni harrastamaan ja miesten reissuille, sitä enemmän minäkin niihin omiini pääsen. Eikä minun mielestä tarvitse kotitöitä jakaa tasan, se tekee kumpi kerkee, eikä meillä pidetä menoista tai kotitöistä kirjaa. Kun mies käy ja harrastaa, sitä innokkaammin se palaa aina kotiin ja sitä paremmalla tuulella on. Ihan Niinkuin minäkin
[/quote]
Joo toimisikin noin niin olisin onnellinen. Ja en kauhean paljon miestä rajoita. Menköön jos niin hirveesti tekee mieli. Mun vuoro vaan ei koskaan tule, koska en uskalla jättää miestä lasten kanssa keskenään. Korkki on auennut mun poissaollessa, oli ilta tai aamu, ei mitään väliä. Ei se mitään, mieluummin saa ryypätä muualla kuin kotona joten rohkaisen menemään jos mieli tekee. Ja sen oon oppinut etten mieheltä mitään oman osuuden tekemistä enää odotakaan. Jonain kauniina päivänä vaan korjaan kamppeeni ja häivyn lasten kanssa. Mitä tuollaisella tekee? Pahan mielen siltä vaan saa.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:59"]
No minun mies ei päästä minua koskaan mihinkään, vaan itse menee ihan koko ajan. Koskaan en ole kieltänyt menemästä. Että kyllä ne miehetkin osaa.
[/quote]
Oletko vankina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:42"]
Siksi, että minäkään en pääse koskaan mihinkään. En siedä sitä, että minä hoidan töiden ja opiskelun lisäksi lapset ja talon ja mies sitten huitelee jossain pitämässä hauskaa. Urheilkoon sitten, kun on hoitanut puolet kotitöistä ja lastenhoidosta.
Minä en ikimaailmassa olisi niin itsekäs, että lähtisin luistelemaan kavereiden kanssa ja jättäisin miehen kotiin kuuraamaan lattioita ja vaihtamaan paskavaippoja itsekseen joka ainoa päivä.
[/quote]
Mitäs olet sen lapsen hankkinut. Oma vika
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:59"]
No minun mies ei päästä minua koskaan mihinkään, vaan itse menee ihan koko ajan. Koskaan en ole kieltänyt menemästä. Että kyllä ne miehetkin osaa.
[/quote]
Oletko vankina?
[/quote]
Onko nämä miehet vankina?? Siinäpä vasta kysymys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut pyytämään miestäni rajoittamaan menojaan. En mustasukkaisuudesta, vaan siksi että halusin hänen viettävän enemmän aikaa perheensä kanssa. Miehellä jotenkin hämärtyi nuo rajat siitä, kuinka paljon on sopivaa mennä kun on kuusi pitkää päivää viikosta töissä ilman lomia... Tästä huolimatta olemme olleet naimisissa pian 20 vuotta ihan onnellisesti. Kumpikaan ei ole vankilassa.Mutta luultavasti avioliittomme olisi kaatunut miehen menoihin ja yhteisen ajan puutteeseen, jos en olisi viheltänyt peliä poikki.
Itse olen työstänyt ajatusta, että minulla on oikeus haluta mieheni läsnäoloa ja seuraa. En keksi kiertoilmaisuja tai kiukuttele jalkaa polkien, vaan sanon ihan suoraan miehelle, etten halua hänen menevän koska kaipaan hänen seuraansa.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:43"]
Minä olen joutunut pyytämään miestäni rajoittamaan menojaan. En mustasukkaisuudesta, vaan siksi että halusin hänen viettävän enemmän aikaa perheensä kanssa. Miehellä jotenkin hämärtyi nuo rajat siitä, kuinka paljon on sopivaa mennä kun on kuusi pitkää päivää viikosta töissä ilman lomia... Tästä huolimatta olemme olleet naimisissa pian 20 vuotta ihan onnellisesti. Kumpikaan ei ole vankilassa.Mutta luultavasti avioliittomme olisi kaatunut miehen menoihin ja yhteisen ajan puutteeseen, jos en olisi viheltänyt peliä poikki.
Itse olen työstänyt ajatusta, että minulla on oikeus haluta mieheni läsnäoloa ja seuraa. En keksi kiertoilmaisuja tai kiukuttele jalkaa polkien, vaan sanon ihan suoraan miehelle, etten halua hänen menevän koska kaipaan hänen seuraansa.
[/quote]
No sulla sentään järkevä perustelu ja asenne, toisin kun tällä yhdellä mammalla "Kun en minäkään pääse, kun pakko kuurata lattioita (tuskinpa muuten on miehen idea) ja vaihtaa yhdessä vaippoja, niin et varmasti sinäkään!!! ", ketä täällä kaikki tietenkin peukuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 09:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:52"]Mä en tajua sellaista parisuhdetta, joissa kukaan määrää yhtään toisen elämästä. Parisuhde on vapautta olla omaitsensä myös. Ei se tarkoita lantiosta yhteen nivottua elämistä. Mua pidetään yleisesti "hyvänä muijana", kun mies saa mennä. Ehkä mä olen hölmö, kun en edes tajua miten miestä voi kieltääkään harrastamasta tai tapaamasta kavereitaan. Tai toisinpäin. Meille voi myös tulla kapakasta saunomaan ja MÄ jopa lämmitän saunan ja ehkä yöpalaakin teen. Juomia on kaapissa aina. Osan vieraista ajan himaansa, jos asuvat tässä kaupungissa. Ja sama toisinpäin! Pariskunta 22 vuotta ja kaksi teini-ikäistä lasta. [/quote] Tuota mikä teidän uskonto on? 22 vuotiailla usein ole teini-ikäisiä lapsia, ja muutpin tuo ei vaikuta muslimitouhulta.
[/quote]
Ne on ollut YHDESSÄ 22 vuotta IDIOOTTI!
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:42"]Siksi, että minäkään en pääse koskaan mihinkään. En siedä sitä, että minä hoidan töiden ja opiskelun lisäksi lapset ja talon ja mies sitten huitelee jossain pitämässä hauskaa. Urheilkoon sitten, kun on hoitanut puolet kotitöistä ja lastenhoidosta.
Minä en ikimaailmassa olisi niin itsekäs, että lähtisin luistelemaan kavereiden kanssa ja jättäisin miehen kotiin kuuraamaan lattioita ja vaihtamaan paskavaippoja itsekseen joka ainoa päivä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:42"]Siksi, että minäkään en pääse koskaan mihinkään. En siedä sitä, että minä hoidan töiden ja opiskelun lisäksi lapset ja talon ja mies sitten huitelee jossain pitämässä hauskaa. Urheilkoon sitten, kun on hoitanut puolet kotitöistä ja lastenhoidosta.
Minä en ikimaailmassa olisi niin itsekäs, että lähtisin luistelemaan kavereiden kanssa ja jättäisin miehen kotiin kuuraamaan lattioita ja vaihtamaan paskavaippoja itsekseen joka ainoa päivä.
[/quote]
Oletko onnellinen elämääsi?:/
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:44"]Hah, meillä kumpikin tekee mitä haluaa. En kysy enkä jaa lupalappuja. Hyvin menee, suurin osa vapaa-ajasta ollaan yhdessä, ja kumpikin pitää omat menonsa omassa päätösvallassaan. Ei suhde mikään vankila ole.
[/quote]
Sama.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:52"]Mä en tajua sellaista parisuhdetta, joissa kukaan määrää yhtään toisen elämästä. Parisuhde on vapautta olla omaitsensä myös. Ei se tarkoita lantiosta yhteen nivottua elämistä.
Mua pidetään yleisesti "hyvänä muijana", kun mies saa mennä. Ehkä mä olen hölmö, kun en edes tajua miten miestä voi kieltääkään harrastamasta tai tapaamasta kavereitaan. Tai toisinpäin.
Meille voi myös tulla kapakasta saunomaan ja MÄ jopa lämmitän saunan ja ehkä yöpalaakin teen. Juomia on kaapissa aina. Osan vieraista ajan himaansa, jos asuvat tässä kaupungissa. Ja sama toisinpäin!
Pariskunta 22 vuotta ja kaksi teini-ikäistä lasta.
[/quote]
Maailman nuorimpina vanhemmiksi tulleet löytyivät!
[/quote]
Varmaan meinasi, että ovat olleet yhdessä 22 vuotta vau hakuatko nyt vain tahallaan ymmärtää väärin? Huoh
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:42"]Siksi, että minäkään en pääse koskaan mihinkään. En siedä sitä, että minä hoidan töiden ja opiskelun lisäksi lapset ja talon ja mies sitten huitelee jossain pitämässä hauskaa. Urheilkoon sitten, kun on hoitanut puolet kotitöistä ja lastenhoidosta. Minä en ikimaailmassa olisi niin itsekäs, että lähtisin luistelemaan kavereiden kanssa ja jättäisin miehen kotiin kuuraamaan lattioita ja vaihtamaan paskavaippoja itsekseen joka ainoa päivä. [/quote][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:42"]Siksi, että minäkään en pääse koskaan mihinkään. En siedä sitä, että minä hoidan töiden ja opiskelun lisäksi lapset ja talon ja mies sitten huitelee jossain pitämässä hauskaa. Urheilkoon sitten, kun on hoitanut puolet kotitöistä ja lastenhoidosta. Minä en ikimaailmassa olisi niin itsekäs, että lähtisin luistelemaan kavereiden kanssa ja jättäisin miehen kotiin kuuraamaan lattioita ja vaihtamaan paskavaippoja itsekseen joka ainoa päivä. [/quote] Oletko onnellinen elämääsi?:/
[/quote]
Tosi onnelliselta ainakin kuulostaa!
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:42"]Siksi, että minäkään en pääse koskaan mihinkään. En siedä sitä, että minä hoidan töiden ja opiskelun lisäksi lapset ja talon ja mies sitten huitelee jossain pitämässä hauskaa. Urheilkoon sitten, kun on hoitanut puolet kotitöistä ja lastenhoidosta. Minä en ikimaailmassa olisi niin itsekäs, että lähtisin luistelemaan kavereiden kanssa ja jättäisin miehen kotiin kuuraamaan lattioita ja vaihtamaan paskavaippoja itsekseen joka ainoa päivä. [/quote] Leikit marttyyria ja pidät kotitöitä tekosyynä sille, ettet harrasta ja tapaa omia ystäviäsi. Kaiken lisäksi yrität estää nämä mieheltäsi. Eikö hävetä?
[/quote]
Tällaisiahan nämä järkkyvaimot ovat... Haluavat tehdä muidenkin elämästä kurjaa, kun oman elämänsä ovat sellaiseksi tehneet. Juu ei voi Kalle missään nimessä mennä sunnuntaina päivällä pelaamaan jalkapalloa, kun just silloin pitää kuurata lattiat. Milloinkaan muuten se ei vaan mitenkään onnistu.
Tulee vaan kylmät väreet..
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 23:52"]Mä en tajua sellaista parisuhdetta, joissa kukaan määrää yhtään toisen elämästä. Parisuhde on vapautta olla omaitsensä myös. Ei se tarkoita lantiosta yhteen nivottua elämistä.
Mua pidetään yleisesti "hyvänä muijana", kun mies saa mennä. Ehkä mä olen hölmö, kun en edes tajua miten miestä voi kieltääkään harrastamasta tai tapaamasta kavereitaan. Tai toisinpäin.
Meille voi myös tulla kapakasta saunomaan ja MÄ jopa lämmitän saunan ja ehkä yöpalaakin teen. Juomia on kaapissa aina. Osan vieraista ajan himaansa, jos asuvat tässä kaupungissa. Ja sama toisinpäin!
Pariskunta 22 vuotta ja kaksi teini-ikäistä lasta.
[/quote]
Maailman nuorimpina vanhemmiksi tulleet löytyivät!