Miten jaksat 1-vuotiaan kanssa?

Jaksaako joku hyvin!?

Jaa-a, lapset ovat yksilöitä. Hyvin olen jaksanut neljän kanssa, mutta meillä lapsilla onkin aika isot ikäerot. Rauhallisesti vain, uusia kausia ja erilaisia vaiheita tulee. Jos olet uupunut, olisiko mahdollista saada tai palkata apua? Meillä lapset ovat ruvenneet nukkumaan paremmin 2-vuotiaina, ja 4-vuotiaana ovat jo erittäin helppohoitoisia olleet.

Vuoden päästä alkaa jo helpottaa. Kaksivuotias, karseassa uhmassaankin, on kuitenkin paljon vähemmän vahdittava ja tarvitsee paljon vähemmän perushoitoa. On toi raskas vaihe, kun nuorempi ei ole enää vauva jonka voi vaan napata mukaansa ja jolla ei ole mielipiteitä, mutta ei vielä pikkulapsikaan jota voisi sanallisesti ohjata.

Meillä lapset reilu 10kk ikäerolla. Kuopus pian vuoden ja esikoinen perään täyttää kaksi. Mikäs tässä, vipinää ja vilskettä päivästä toiseen. Ei se auta muu kuin jaksaa vaikka välillä on huonompiakin päiviä ja väsyttää todella paljon. Odotan innolla kun alkaa helpottamaan ja pojat alkavat keskenään kunnolla leikkimään. :)

Mikäs siinä niin uuvuttavaa on?

Ikäero on 6 vuotta. Olen niin poikki jatkuvaan käninään! Ap

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 20:01"]Ikäero on 6 vuotta. Olen niin poikki jatkuvaan käninään! Ap
[/quote]

Sinä olet liian vanha!

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 20:01"]Ikäero on 6 vuotta. Olen niin poikki jatkuvaan käninään! Ap
[/quote]

Sinä olet liian vanha!
[/quote] ehkä joo. Onneksi enempää en tee vaikka mikä olisi. Ap

Up

Erittäin hyvä kysymys! Ei ole ollut ihan hirveän helppoa viime aikoina, vaikkakin tilanne on parantunut nyt viikon sisään, koska olen saanut univelkaa nukuttua ja säätkin ovat suosineet.

Raskasta on käninä, järjen puute, kaiken tunkeminen suuhun, joka paikkaan kiipeäminen, se, että lapsi ei vain välillä viihdy millään. Saatiin nyt vähennettyä yksiin, mikä on rukannut vuorokausijärjestystämme edullisemmaksi, mutta tässä ollaan vielä selvästi siirtymävaiheessa, koska lapsi menisi unille mieluusti vielä aamulla.

Mutta joo, tiedän, että tämä helpottaa kyllä. Mun vanhemmat ovat nyt lomaillessaan olleet paljon meidän apuna, se on helpottanut kauheasti. Meillä on lasten välillä 3 vuoden ikäero, minkä koen passeliksi.

Meillä on yksi vuoden ikäinen ja kyllä olen välillä täysin poikki! Ei kävele vielä, mutta haluaisi kovasti. Eli kiukkuaa paljon, etenkin kun haluaisi että kävelytetään, jatkuvasti. Kävelyllä jaksaa vaan osan matkasta, sitten ei jaksa kävellä, ei istua rattaissa, ei mitään. Huutaa. Mennään leikkipuistoon, mikään ei oikein kiinnosta ja tuijottelee vaan hiljaa ympärilleen. Mutta kotonakaan ei ole hauskaa. Tämä vaihe kun ei ole taitoja tehdä mitä haluaa tai ilmaista itseään on hajottava. Paras oli tänään: Kävelytin ympäri pihaa ja lopulta jalka ei kanna. Ajattelen, että haluaa ehkö hetken tutkia muuten vaan *kiukkuaa*, koitin josko haluaa jatkaa kävelyä *kiukkuaa*, otan syliin *rempoo pois ja kiukkuaa kahta kauheammin*, lasken maahan, heittäytyy maahan makaamaan ja kiukkuaa edelleen. Välillä sellainen olo, että mitä tahansa tekee, se on väärin. Nyt tämä naurattaa, mutta kyllä hetkellisesti turhautti niin, että oksat pois.

Sitten kun isompi menee kouluun ja pienempi on lähemmäs 3-vuotias.

Saisi edes suuseksiä mieheltä muutenkin kuin pakottamalla niin jaksaisi paremmin.