Se hetki, kun olet ensin käynyt epätoivon alhossa, tai ainakin kulmilla

jonka jälkeen ryvet aikasi, mutta sitten muistat, etkä nyt mitenkään vaan voi etkä saata sitä kieltääkään, että vaikka olisit lopulta alaston yksinäinen hahmo kadulla, joidenkin nuorisieluisten nirppanokkien irvailema, niin sisälläsi kasvaa silti se ydin mikä siellä vuodesta se ja se on siellä autenttisena kasvanutkin. Voimaa. Tarkoitus. Joskus nauran vielä ääneen, ehkä päin naamaa. Tähän mennessä vain hyvä kasvatukseni on estänyt sen, ennemmin säälin ja käsitän kuin haavoitan. Puolet sinun tunnetta, puolet minun. Ja tulevaisuus voi sekoittaa kortit. Se sekoittaa. Älä vanno. ;)