Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen villatakki katosi päiväkodissa, perhe vaatii korvauksia kaupungilta
01.03.2022 |
Oletteko te hakeneet korvauksia kadonneista pipoista ja leggingseistä?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan pikkuisen kuumottanut sitä mammaa, joka on myynyt päiväkodista mukaan tarttuneen villatakin fb-kirppiksellä.
Pöh. Jossain kirjaston tms. löytötavaralaatikossa se kuitenkin on. Ei käytetyt villatakit mikään menestystuote ole....
Lasten vaatteita jätetään vaikka kuinka paljon kauppoihinkin, ravintoloihin, uimahalliin... Eikä kukaan kysele perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuopuksella vaihtui ja katosi jatkuvasti kenkiä ja vaatteita ekaluokalla koulussa. Esikoisella ei ikinä, heidän opettajansa oli paljon jämptimpi siinä, miten siellä eteisessä käyttäydytään. Laitoin tälle kuopuksen opettajalle asiasta viestiä, mutta eipä paljon kiinnostanut, vaikka muuten oli hyvä opettaja. Ei tuollainen "lapset ovat lapsia" paljon lohduta, kun monen kympin kengät katoavat ja vaihtuvat yhtenään. Ilmeisesti olin joku ihme valittajavanhempi, sillä kevät- ja joulujuhlan yhteydessä oli aina koottu pöydille koululta löytyneitä vaatteita. Siellä oli jotain kalliita takkeja, ulkohousuja, kenkiä, eikä ketään kiinnostanut. Sitten vielä ulistaan miten Suomi on kallis maa, mutta kummasti riittää aina rahaa ostaa uudet kamppeet kadonneiden tilalle (enkä nyt puhu jostain parin euron sormikkaista, mikä sekin voi harmittaa, vaan jostain kymppien tai satasten vaatteista).
Lasten koulussa tehdään kans tuollaiset kaikki kadonneet vaateet yhteen kasaan päiviä, oli omalla lapsella reppu sen jälkeen täynnä kouluun unohtuneita lapasia ja villasukkia ja ties mitä, omia kuitenkin, mutta ei lapset oikein osaa pitää huolta tavaroitaan, ainakaan meillä.
Joo, siksi opettajan pitäisi oikesti valvoa miten siellä eteisessä huiskitaan. Esikoisen opettaja osasi sen homman. Toki satunnaisesti jotain katosi, mutta ei paljon. Ne tavaravuoret siellä pöydillä olivat vuosi vuodelta korkeammat eli jotenkin oli luovutettu koko valvonnan suhteen. Mutta tuntui, että eipä nyt yleensäkään tavallisista asioista huolehtiminen, keskittyminen ja rauhoittuminen muutenkaan olleet korkeassa kurssissa koko koulussa, kunhan hössättiin näissä digeissä ja ilmiöissä.
Koululaiset on jo ihan itse vastuussa tavaroistaan, ei opettaja. Opettajalla on muutakin hommaa kuin vahtia meneekö Eetun kengät vahingossa Leevin jalkaan ja toisinpäin... Ja vanhempien pitää muistaa nimikoida ne tavarat.
No, se esikoisen opettaja joka tapauksessa hoiti homman, oli se hänen velvollisuutensa tai ei. Ei varmasti syynännyt jokaisen kenkiä, mutta vahti ilmeisesti, että toimitaan rauhallisesti ja laitetaan omat vaatteet omalle paikalle, eikä heitetä vain jonnekin. Aika paljon ekatokan opettajalla on käytännössä tuollaista kasvatushommaa, ei vain opsin mukaista opetusta.
Itse nimikoin kaiken mahdollisen, mutta eihän ne lapset niitä lue. Myöhemmin tuolla tavalla saattaa saada omat vaatteet takaisin, jos hyvin käy. Mutta sinä vaihtumispäivänä lapsi konkkaa kotiin niin, että toinen kenkä on kolme numeroa pienempi kuin oma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut nimikoitu?
Päiväkodissa on enemmän ongelma vaatteet joissa ei lue omistajan nimeä. Tai lukee nimi eikä sen nimistä lasta ole koko päiväkodissa. Laitetaan löytötavaralaatikkoon jos kukaan lapsi ei tunnista omakseen. Siitä laatikosta sitten voi ottaa kuka tahansa päiväkodissa käyvä. Ei ole päiväkodin vastuulla laatikossa olevat vaatteet. Usein siinä on myös kallista vaatetta.
Nykyajan vanhemmat eivät tunnista lastensa vaatteita, ei ihme että niitä häviää ja päätyy väärään reppuun. Henkilökunta ei varasta, siitä seuraisi potkut välittömästi.
99% tapauksista kadonnut vaate onkin löytynyt perheen omasta kodista/autosta/kesämökiltä.
Höpö höpö.
Kyllä ne meidänkin tuliterät kumpparit oli nimikoitu, sukunimikin niin harvinainen että takuulla ei ole koko kaupungissa toista, etunimi, sukunimi, puhelinnumero ja sieltä ne lähti ekana päivänä heti.
Eikä tod olleet mökillä, kotona tai autossa.
Nimi isolla PÄÄLLE, niin ei kelpaa kellekään vahingossakaan.
NIMI OLI ISOLLA NIIN ETTÄ SOKEA MUMMOKIN NÄKEE NAAPURIKAUPUNGINOSASSA.
Ulkopinnalla? Niin että näkyy jalassa ollessakin?
Sitten ne on vain kadonneet. Ei tuollaisia varasteta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vinkkinä teille ääliöille; musta tussi kauniiseen käteen ja isolla lapsen nimi kaikkiin vaatteisiin, kun kaikki toimisivat näin, homma toimisi.
Ps. Käytetyn villatakin arvo kirpparilla on noin 2e, varmasti joku henkilökunnan jäsen vaarantaa työpaikkansa tuon takia..
Pss. Olisiko se kuitenkin vanhempien tehtävä opettaa lapsi huolehtimaan tavaroistaan (jos kyseessä jo alakoulu ikäinen..)?? Vai miten toimii yhtälö; 1 aikuinen+15 lasta??
Voisitko lopettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuopuksella vaihtui ja katosi jatkuvasti kenkiä ja vaatteita ekaluokalla koulussa. Esikoisella ei ikinä, heidän opettajansa oli paljon jämptimpi siinä, miten siellä eteisessä käyttäydytään. Laitoin tälle kuopuksen opettajalle asiasta viestiä, mutta eipä paljon kiinnostanut, vaikka muuten oli hyvä opettaja. Ei tuollainen "lapset ovat lapsia" paljon lohduta, kun monen kympin kengät katoavat ja vaihtuvat yhtenään. Ilmeisesti olin joku ihme valittajavanhempi, sillä kevät- ja joulujuhlan yhteydessä oli aina koottu pöydille koululta löytyneitä vaatteita. Siellä oli jotain kalliita takkeja, ulkohousuja, kenkiä, eikä ketään kiinnostanut. Sitten vielä ulistaan miten Suomi on kallis maa, mutta kummasti riittää aina rahaa ostaa uudet kamppeet kadonneiden tilalle (enkä nyt puhu jostain parin euron sormikkaista, mikä sekin voi harmittaa, vaan jostain kymppien tai satasten vaatteista).
Lasten koulussa tehdään kans tuollaiset kaikki kadonneet vaateet yhteen kasaan päiviä, oli omalla lapsella reppu sen jälkeen täynnä kouluun unohtuneita lapasia ja villasukkia ja ties mitä, omia kuitenkin, mutta ei lapset oikein osaa pitää huolta tavaroitaan, ainakaan meillä.
Eikö ole enää niitä löytötavaralaareja, joista saa jokainen mennä milloin tahansa etsimään tavaroitaan? Tällaisia oli omassa koulussani lapsena ja ihan omatoimisesti niistä meni kukin etsimään kadonneita tavaroitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vinkkinä teille ääliöille; musta tussi kauniiseen käteen ja isolla lapsen nimi kaikkiin vaatteisiin, kun kaikki toimisivat näin, homma toimisi.
Ps. Käytetyn villatakin arvo kirpparilla on noin 2e, varmasti joku henkilökunnan jäsen vaarantaa työpaikkansa tuon takia..
Pss. Olisiko se kuitenkin vanhempien tehtävä opettaa lapsi huolehtimaan tavaroistaan (jos kyseessä jo alakoulu ikäinen..)?? Vai miten toimii yhtälö; 1 aikuinen+15 lasta??
No miten se lapsi niistä vaatteistaan huolehtii, jos joku toinen on jo vienyt hänen takkinsa, toisen kengän tms.? Mitä se huolehtiminen käytännössä tarkoittaa tälle lapselle, joka epätoivoisena etsii rytöeteisestä omia vaatteitaan, joita vaan ei siellä enää ole? Tässä samassa tilanteessa mustilla tusseilla voi myös heittää vesilintua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut nimikoitu?
Päiväkodissa on enemmän ongelma vaatteet joissa ei lue omistajan nimeä. Tai lukee nimi eikä sen nimistä lasta ole koko päiväkodissa. Laitetaan löytötavaralaatikkoon jos kukaan lapsi ei tunnista omakseen. Siitä laatikosta sitten voi ottaa kuka tahansa päiväkodissa käyvä. Ei ole päiväkodin vastuulla laatikossa olevat vaatteet. Usein siinä on myös kallista vaatetta.
Nykyajan vanhemmat eivät tunnista lastensa vaatteita, ei ihme että niitä häviää ja päätyy väärään reppuun. Henkilökunta ei varasta, siitä seuraisi potkut välittömästi.
99% tapauksista kadonnut vaate onkin löytynyt perheen omasta kodista/autosta/kesämökiltä.
Höpö höpö.
Kyllä ne meidänkin tuliterät kumpparit oli nimikoitu, sukunimikin niin harvinainen että takuulla ei ole koko kaupungissa toista, etunimi, sukunimi, puhelinnumero ja sieltä ne lähti ekana päivänä heti.
Eikä tod olleet mökillä, kotona tai autossa.
Nimi isolla PÄÄLLE, niin ei kelpaa kellekään vahingossakaan.
NIMI OLI ISOLLA NIIN ETTÄ SOKEA MUMMOKIN NÄKEE NAAPURIKAUPUNGINOSASSA.
Ulkopinnalla? Niin että näkyy jalassa ollessakin?
Sitten ne on vain kadonneet. Ei tuollaisia varasteta.
Miksi juuri ne kalliit uudet kumpparit "katosi" heti sen kuuden vuoden aikana, eikä ihan samankokoiset, -väriset ja merkkiset kuuden vuoden aikana???
Samasta päiväkodista "katosi" muiltakin perheiltä aina just uudet kumpparit, haalarit, tumput jne. Ei koskaan käytetyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa tämä päiväkodin henkilökunnan glorifiointi. Ihan samanlaisia ihmisiä he ovat kuin muutkin ihmiset. Osa varastaa, osa ei. Ja tilaisuus tekee varkaan.
Meillä katosi kalliit talvisaappaat. Nostin mekkalan ja kuin ihmeen kaupalla ne saappaat oli ilmestyneet sinne päiväkodin eteiseen omalle paikalleen seuraavana päivänä.
Etteivät vaan olisi käyneet jonkun hoitajan kotona ja tämä säikähtänyt mekkalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa tämä päiväkodin henkilökunnan glorifiointi. Ihan samanlaisia ihmisiä he ovat kuin muutkin ihmiset. Osa varastaa, osa ei. Ja tilaisuus tekee varkaan.
No ei sitä tilaisuutta just ole. Ei siellä olla yksin ja aika vaikea olisi mihinkään piilottaa.
Ei kaupungin tarvitse korvata toisen vanhemman varastamia vaatteita.
Suosittelen laittamaan wittuiluviestejä vaatteiden sisään. Eli iltapäivällä jättää tarkoituksella näkyviin jonkun merkkivaatteen ja kiinnittää sisäpuolelle kunnon wittuiluviestin. Siinähän kotona varas saa lukea itsestään vähemmän mairittelevan viestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se välttämättä aina ole edes tarkoituksellista. Ydinperheissä nyt vielä huomaa paremmin, jos lapsella on toisen lapsen vaatteita päällä tai lokerossa, mutta voin kuvitella että kahden kodin perheissä eivät vanhemmat ole yhtä hyvin perillä, että mitkä kaikki ovat lapsen omia vaatteita. Nimikointi tietysti auttaa näissä vahinkotapauksissa, tahallisissa ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä katosi kalliit talvisaappaat. Nostin mekkalan ja kuin ihmeen kaupalla ne saappaat oli ilmestyneet sinne päiväkodin eteiseen omalle paikalleen seuraavana päivänä.
Etteivät vaan olisi käyneet jonkun hoitajan kotona ja tämä säikähtänyt mekkalaa...
Todennäköisemmin kävivät vahingossa jonkun lapsen kotona. Minunkin mies otti kerran lapsen syliin ja kengät käteen. Jos olisi laittanut jalkaan, olisi huomannut vääränkokoisiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Joskus vuoden 2021 syksyllä perhe on huomannut, että lapsen tavaroista villatakki on joutunut hukkaan."
No hoh, perhehän on voinut kadottaa sen itsekin. Äkkiäkös lapsi ikävän villatakin riisuu vaikka kotimatkalla ja jättää jonnekin
Eivät lapset saa kulkea yksin tarhaan ja kotiin, vaan kyllä vanhempien on haettava ja vietävä ja kuljettava koko matka mukana.
Minun lapsuudessani sain vielä ihan itse kulkea monen kilometrin matkan esikouluun ja sieltä kotiin, kun vanhemmat olivat töissä, eivätkä kerenneet viemään ja hakemaan. Nykyään tällainen ei tulisi kuuloonkaan. Olen kuullut, että isommat sisaretkaan eivät kelpaa enää viejiksi ja hakijoiksi, vaikka olisivat täysi-ikäisiäkin. Niin tarkaksi on mennyt yhteiskunnan perheiden valvonta ja kaikkiin asioihin puuttuminen.
Tunnen paljon ihmisiä, joiden työssäkäynti on tyssännyt näihin lapsen hoito- ja koulujuttuihin. Ei riitä, että lapsi osaa itse kulkea.
Vanhemmat varmaan huomaavat, jos lapsi alkaa riisumaan vaatteita matkalla.
Muuten sanoisin, että kyllä, erittäin paljon katosi vaatetta päiväkodissa. En tiennyt, että niistä saa hakea jotain korvausta. En usko, että niitä kukaan tarkoituksella varasti. Esim. ei mies varmaan useinkaan tiedä millaisia vaatteita lapsella kuuluu olla, enkä muista minäkään millaiset kengät jne. lapsella on. Siksihän ne pitäisi aina merkata sinne tarhaan. Tussilla nimet vaan näkymättömään paikkaan kaikkeen. Lisää palautumisen todennäköisyyttä kovasti.
Itse olin merkannut kaikki vaatteet, mutta tarhassa sanottiin, että väärällä tavalla, kun meillä oli oma puumerkkimme ollut käytössä jo pitkään, niin siinä oli kuulemma samoja kirjaimia, kuin jollain toisella lapsella, eivätkä he voineet millään tunnistaa niitä, vaikka sillä toisella lapsella oli aivan erilaiset merkinnät vaatteissa. Kiusa se on pienikin kiusa vissiin. No, joku muu oli valittanut meiningistä ja saivat koko revohka lopulta potkut.
Oho, tulipa vuodatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä katosi kalliit talvisaappaat. Nostin mekkalan ja kuin ihmeen kaupalla ne saappaat oli ilmestyneet sinne päiväkodin eteiseen omalle paikalleen seuraavana päivänä.
Etteivät vaan olisi käyneet jonkun hoitajan kotona ja tämä säikähtänyt mekkalaa...
Todennäköisemmin kävivät vahingossa jonkun lapsen kotona. Minunkin mies otti kerran lapsen syliin ja kengät käteen. Jos olisi laittanut jalkaan, olisi huomannut vääränkokoisiksi...
Meilläkin vaihtui just kengät, vaikka laitan aina nimet kaikkiin vaatteisiin ja jalkineisiin. Toinen lapsi oli pukenut ne jalkaan ja oma lapseni ne, jotka olivat jääneet jäljelle. Onneksi saatiin äkkiä vaihdettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut nimikoitu?
Päiväkodissa on enemmän ongelma vaatteet joissa ei lue omistajan nimeä. Tai lukee nimi eikä sen nimistä lasta ole koko päiväkodissa. Laitetaan löytötavaralaatikkoon jos kukaan lapsi ei tunnista omakseen. Siitä laatikosta sitten voi ottaa kuka tahansa päiväkodissa käyvä. Ei ole päiväkodin vastuulla laatikossa olevat vaatteet. Usein siinä on myös kallista vaatetta.
Nykyajan vanhemmat eivät tunnista lastensa vaatteita, ei ihme että niitä häviää ja päätyy väärään reppuun. Henkilökunta ei varasta, siitä seuraisi potkut välittömästi.
99% tapauksista kadonnut vaate onkin löytynyt perheen omasta kodista/autosta/kesämökiltä.
Höpö höpö.
Kyllä ne meidänkin tuliterät kumpparit oli nimikoitu, sukunimikin niin harvinainen että takuulla ei ole koko kaupungissa toista, etunimi, sukunimi, puhelinnumero ja sieltä ne lähti ekana päivänä heti.
Eikä tod olleet mökillä, kotona tai autossa.
Nimi isolla PÄÄLLE, niin ei kelpaa kellekään vahingossakaan.
NIMI OLI ISOLLA NIIN ETTÄ SOKEA MUMMOKIN NÄKEE NAAPURIKAUPUNGINOSASSA.
Ulkopinnalla? Niin että näkyy jalassa ollessakin?
Sitten ne on vain kadonneet. Ei tuollaisia varasteta.Miksi juuri ne kalliit uudet kumpparit "katosi" heti sen kuuden vuoden aikana, eikä ihan samankokoiset, -väriset ja merkkiset kuuden vuoden aikana???
Samasta päiväkodista "katosi" muiltakin perheiltä aina just uudet kumpparit, haalarit, tumput jne. Ei koskaan käytetyt.
Jos on tussattu nimi näkyvästi päälle (ei sisäpinnalle) niin ei niillä juuri ole jälleenmyyntiarvoa.
Tuo on varsin toimiva keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä meidän lapsella ei ole varavaatteita päiväkodissa. Aina siitä valitetaan, mutta olen sanonut, että koska päiväkodilla ei ole mitään vastuuta niistä, niin en minäkään niitä kanna varastettavaksi.
Eiköhän päiväkodissa jonkun lapsen vanhemmat anna sun lapselle varaavaatetta ku ilmoitat että tarvitset. Harvemmin kukaan noin köyhä on että ei ole varaa mitään sinne lapselle mukaan antaa vaikka voisikin hukkua..
Miten niin vanhemmat antavat? Hoitajat nappaavat toisten varavaatteista miettimättä sitä, kenen vaate on. Eikä tarvitse olla varavaate, oman lapsen haalari (se ainoa mukanaoleva) on ollut iltapäivällä kaverin päällä. Kun tätä ihmettelee, on vastaus, että "ei ole nimikoitu". Kun näytän, että tässähän se lukee selkeästi (eli kaverilta haalari puoliksi pois päältä...) saa kuulla, että "Minni sanoi, että se on hänen". Aha, siellä ei edes osata lukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joskus vuoden 2021 syksyllä perhe on huomannut, että lapsen tavaroista villatakki on joutunut hukkaan."
No hoh, perhehän on voinut kadottaa sen itsekin. Äkkiäkös lapsi ikävän villatakin riisuu vaikka kotimatkalla ja jättää jonnekin
Eivät lapset saa kulkea yksin tarhaan ja kotiin, vaan kyllä vanhempien on haettava ja vietävä ja kuljettava koko matka mukana.
Minun lapsuudessani sain vielä ihan itse kulkea monen kilometrin matkan esikouluun ja sieltä kotiin, kun vanhemmat olivat töissä, eivätkä kerenneet viemään ja hakemaan. Nykyään tällainen ei tulisi kuuloonkaan. Olen kuullut, että isommat sisaretkaan eivät kelpaa enää viejiksi ja hakijoiksi, vaikka olisivat täysi-ikäisiäkin. Niin tarkaksi on mennyt yhteiskunnan perheiden valvonta ja kaikkiin asioihin puuttuminen.
Tunnen paljon ihmisiä, joiden työssäkäynti on tyssännyt näihin lapsen hoito- ja koulujuttuihin. Ei riitä, että lapsi osaa itse kulkea.
Vanhemmat varmaan huomaavat, jos lapsi alkaa riisumaan vaatteita matkalla.
Muuten sanoisin, että kyllä, erittäin paljon katosi vaatetta päiväkodissa. En tiennyt, että niistä saa hakea jotain korvausta. En usko, että niitä kukaan tarkoituksella varasti. Esim. ei mies varmaan useinkaan tiedä millaisia vaatteita lapsella kuuluu olla, enkä muista minäkään millaiset kengät jne. lapsella on. Siksihän ne pitäisi aina merkata sinne tarhaan. Tussilla nimet vaan näkymättömään paikkaan kaikkeen. Lisää palautumisen todennäköisyyttä kovasti.
Itse olin merkannut kaikki vaatteet, mutta tarhassa sanottiin, että väärällä tavalla, kun meillä oli oma puumerkkimme ollut käytössä jo pitkään, niin siinä oli kuulemma samoja kirjaimia, kuin jollain toisella lapsella, eivätkä he voineet millään tunnistaa niitä, vaikka sillä toisella lapsella oli aivan erilaiset merkinnät vaatteissa. Kiusa se on pienikin kiusa vissiin. No, joku muu oli valittanut meiningistä ja saivat koko revohka lopulta potkut.
Oho, tulipa vuodatus.
Ei vanhemmat todellakaan aina huomaa. Esim. kauppojen leluosastoilla on jatkuvasti pikkulasten unohtuneita vaatteita. Ei ne kaupassa yksin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä meidän lapsella ei ole varavaatteita päiväkodissa. Aina siitä valitetaan, mutta olen sanonut, että koska päiväkodilla ei ole mitään vastuuta niistä, niin en minäkään niitä kanna varastettavaksi.
Eiköhän päiväkodissa jonkun lapsen vanhemmat anna sun lapselle varaavaatetta ku ilmoitat että tarvitset. Harvemmin kukaan noin köyhä on että ei ole varaa mitään sinne lapselle mukaan antaa vaikka voisikin hukkua..
Miten niin vanhemmat antavat? Hoitajat nappaavat toisten varavaatteista miettimättä sitä, kenen vaate on. Eikä tarvitse olla varavaate, oman lapsen haalari (se ainoa mukanaoleva) on ollut iltapäivällä kaverin päällä. Kun tätä ihmettelee, on vastaus, että "ei ole nimikoitu". Kun näytän, että tässähän se lukee selkeästi (eli kaverilta haalari puoliksi pois päältä...) saa kuulla, että "Minni sanoi, että se on hänen". Aha, siellä ei edes osata lukea?
Missä niitä varavaatteita päiväkodeissa säilytetään? Meillä oli varavaatteet lapsen repussa. Ei sieltä niin vain napata jotain vaatetta.
Alue: Aihe vapaa
Ihan vinkkinä teille ääliöille; musta tussi kauniiseen käteen ja isolla lapsen nimi kaikkiin vaatteisiin, kun kaikki toimisivat näin, homma toimisi.
Ps. Käytetyn villatakin arvo kirpparilla on noin 2e, varmasti joku henkilökunnan jäsen vaarantaa työpaikkansa tuon takia..
Pss. Olisiko se kuitenkin vanhempien tehtävä opettaa lapsi huolehtimaan tavaroistaan (jos kyseessä jo alakoulu ikäinen..)?? Vai miten toimii yhtälö; 1 aikuinen+15 lasta??