Oletko käynyt todella likaisessa kodissa?

eli kiersin kodinhoitajien mukana siivoamassa ihmisten koteja.

Yhden päivän aikana saattoi olla ääripäät, jonkun mummelin putipuhdas kerrostalokaksio, jossa ei ollut oikeasti mitään siivottavaa, mutta silti piti olemattomat tomut kopistella matoista ja pyyhkiä pölyt niistä kirjahyllyssä olevista valokuvista (joissa ei niissäkään ollut tietenkään pölynhäivääkään..)



Sitten seuraava kohde saattoi olla alkoholistien mökki metsän keskellä, hyvä kun tiet olivat perille.

Se on todellakin jäänyt mieleen! En ollut ikinä nähnyt mitään sellaista!

Haju kuvottaa vieläkin, kun sitä ajattelee. Kodinhoitajan parina sitten pesin pyykkiä siellä, ei ollut edes pesukonetta, vaan sellainen vanhan ajan veivattava pulsaattori. Pyykki ripustettiin keittiöön kuivumaan, keittiön halki kulki pyykkinaru. Moppasin lattian saippuavedellä, mutta lattia jäi edelleen mustaksi ja tahmaiseksi, niin pinttynyt se oli ja mieletön likakerros.

Kaikkein äklöttävimpiä olivat makuuhuoneen sängyt! Yäk...

Niihin piti tietenkin vaihtaa lakanat.

Kyllä sen jälkeen on viinan lemusta tullut välittömästi oksettava olo.

Aivan karmaisevaa!

Hänellä oli tilava, periaatteessa ihan kiva ja valoisa asunto, jossa oli asunut monta vuotta, mutta myönsi suoraan, että ei koko siellä asumisensa aikana ollut koskaan siivonnut mitään. Keittiö oli kuulemma ollut mysteerisen mustan tahman peitossa jo valmiiksi, kun hän sinne muutti (kun kyselin, että mitä ihmettä se tahmea musta mönjä oikein oli, joka peitti kaikki tasot ja puolet seinistäkin ja lattian). Hän ei omistanut mitään siivoamisvälineitä, ei edes imuria. Siellä oli vaan niin käsittämättömän sotkuista ja likaista, että ei siellä kestänyt olla. Ei tainnut kestää itsekään, koska hänellä ei esim. koskaan ollut mitään ruokaa kodissaan, vaan meni aamupalallekin jonnekin ulos, jos aamupalaa tahtoi.



Hassua oli, että tämä mies oli sellainen aika sliipattu pukumies ja työssään menestyvä, ja pukeutui aina siisteihin, kalliisiin merkkivaatteisiin ja antoi itsestään tosi pikkutarkan vaikutelman. Mutta kotona ne kaikki kalliit merkkivaatteet lojui törkyisinä kalliitten huonekalujen peittona tahmaa keräämässä, kunnes sai taas vietyä ne pesulaan. Kylpyhuoneessa ruskean, limaisen ammeen reunoilta löytyi kalliit, parturista ostetut shampoot ja muut laadukkaat miesten kosmetiikat. Yäks.

Kotona nimittäin. Meillä ei tosin ole eläimiä, ja 21:n kertomus kuulostaa pahalta jopa meikäläisen korvissa. Mutta likaisia lautaspinoja ruoanjämineen, lehtivuoria etc. etc. löytyy meiltäkin.

Vierailija:

Huvittavaa on se, että tämä naisihminen on vielä erittäin kiinnostunut sisustamisesta yms ja kodissa on hienot kalusteet ja tekstiilit, mutta kaiken pilaa se siivottomuus! Kyläilyn jälkeen ei yhtään harmita tulla takaisin omaan, ei niin tyylikkääseen, mutta putipuhtaaseen kotiin, missä ei tarvitse joka askeleella pelätä astuvansa - noh - johonkin.

viemään kartongit allaskaapista pahvinkeräyslaatikkoon ja siivoamaan kissanvessan... Onneksi ei ole koti tuollaisessa kunnossa.



Entinen poikakaveri vastusti jotenkin kummasti siivoamista. Itse olen lievästi pölyallerginen, joten aloin aivastella allergialääkkeistä huolimatta jos oli monta viikkoa imuroimatta. Jätkä vain käski ottaa lisää lääkkeitä ja meni lopussaan korvatulpat korvissa toiseen huoneeseen siksi aikaa kun imuroin. Sitten aina pitkän aikaa sen jälkeen natkutti, että olin pilannut sen ja sen hetken, kun olin alkanut imuroimaan. Mielenosoituksellisesti meni ainakin kerran parvekkeelle puhumaan puhelimeen jotain joutavaa (sille soitteli kaverit koko ajan ja asia oli jotain tyyliin " ootko käyny tupakalla, mä oon just, he he..." ) siksi aikaa kun imuroin. Enkä todellakaan ole mikään himosiivoaja vaan imuroin noin kahden-neljän viikon välein ja pölyjä pyyhin suunnilleen vain muuttojen yhteydessä :-)



Nykyisessä miehessä ottaa hermoon se, kun se voi laittaa vaikka kahvinsuodatinpussin roskikseen, jossa ei ole roskapussia paikoillaan. Ihana pestä sitä sankoa... Olen kyllä siitä sanonut, eikä sitä tapahdu kauhean usein enää. Se kyllä tietää, missä meillä on roskapusseja, mutta koskaan en ole sen nähnyt laittavan sitä pussia roskasankoon ennen kuin pistää sinne roskia.



Joskus lapsena minulla ja siskollani oli iso leikkihuone yläkerrassa ja vanhemmat eivät siellä juuri käyneet. Muistan joskus, että se huone oli niin sekaisin ja tavaroiden peitossa (barbinvaatteita ja vaikka mitä pikkusälää), ettei jalansijaa oikeasti ollut. Silloin siivottiin isolla porukalla, mutta ei se kauan kestänyt...

yhden ihmisen luona kuukausittainen (kotipalvelun ohjaajan mukaan ei ollut tarvetta käydä useammin) siivous alkoi sillä että keiitiön lattialta raivattiin n. 30 cm kerros mätänevää mössöä. tyyppi ei muistanut käyvänsä palvelutalolla syömässä, ja kantoi kaupasta kauheat lastit ruokaa (tyyliin kilo sitruunaa yms.). eiväthän ne mahtuneet jääkaappiin (luku sinänsä..) vaan mätänivät sitten lattialla. mukavia elukoita möyri joukossa.. koko muu asunto oli samaa sorttia, kaikki tavarat pinoissa, pinoa pinon päällä, puhtaat ja likaiset vaatteet yhtenä mylläkkänä pitkin nurkkia ja pinojen päällä. viemärit eivät vetäneet.



3 ja puolen tunnin raskaan rupeaman jälkeen emme työparin kanssa olleet saaneet käytännössä mitään muutosta aikaan. itketti lähteä pois, mutta milläs aikuisen ihmisen koulutat huolehtimaan asioistaan.

Paljon työtä tietysti. Pahinta on kumminkin se HAJU. Ne tuo sisälle asuintaloon lojumaan navettavaatteita. Oltiin viime viikolla siellä kylässä ja meidän autossa haisi koko loppupäivän naveltata, vaikkei oltu edes käyty navetassa, vain sisällä niitten talossa! Eli auton istuimiin oli tarttunut hajua jonka huomasi kun auton oven avasi.

koiranruokaa, karvoja, kuraa... Ja se kasvattaja ihan oikeasti asui sen kaiken keskellä.

een...en jaksa...masentaa...meillä on paskasta. Ei tartte tulla.

Keittiön pöydän alunen täynnä ruoantähteitä. Keittiön pöytä likainen ja leivän muruissa. Tiskipöydällä vuori. Lattialla roskia. Matot likaiset. Joka puolella leluja. Huonekaluja kasaamatta sekä tavaroita laatikoissa. Vessa pinttyneen likainen, lavuaarissa vauvanpaskaa ja pönttö kuukautisveressä. Seinät, lattia aivan mustat liasta.



Näin yhdessä vauvaperheessä.

Hän tietää sen kyllä itsekin, muttei ole tehnyt mitään sen eteen. Sisustaa, ts. ostaa uusia verhoja ja mattoja tms., mutta kohta ne ovat kissan raapimia tai pissaamia.

Sotkun sietotaso on ihmisillä hyvin hyvin vaihteleva. Se on sanottava, että siskon perheessä ei kellään ole allergioita.

Missään ei näkynyt yhtään vapaata tilaa, kaikki lattiat ja huonekalut tavaroiden ja paperipinojen peitossa, koko kämppä. Vanhemmat eivät olleet paikalla, ja kotona oli pieniä lapsia, joille ei selvästikään ollut eka kerta kun pihakaverit toivat sinne jonkun kotiin töllistelemään.



Hävetti, ja harmitti, etten ollut tajunnut ajoissa mihin minua naureskellen oltiin viemässä.

Huvittavaa on se, että tämä naisihminen on vielä erittäin kiinnostunut sisustamisesta yms ja kodissa on hienot kalusteet ja tekstiilit, mutta kaiken pilaa se siivottomuus! Kyläilyn jälkeen ei yhtään harmita tulla takaisin omaan, ei niin tyylikkääseen, mutta putipuhtaaseen kotiin, missä ei tarvitse joka askeleella pelätä astuvansa - noh - johonkin.

jos tuo näkemäni on vielä pientä!!! Talossa oli joka paikka ihan sekaisin ja LIKAISTA. TODELLA LIKAISTA.





ap

Siellä on sitten jätöksiä pitkin lattioita ja haju aivan kauhea. Onneksi sentään lattiat on peitetty sanomalehdillä ja mainoksilla. Ei tosin eläimen takia.

Kaverini sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kämppä oli aivan järkyttävässä kunnossa, kun sinne vihdoin päästiin käymään. Koko kämppä oli täys haisevia roskia, vaippoja yms. ja siellä ei asunu mitään eläimiä, vain tämä kaverini ja lapsi.

Entisen " kaverin" asunto. Asuivat ensin pienessä kerrostalokämpässä ja esim.

Lastenhuoneessa oli kahden marsun papanoita ja puruja lattialla, leluja oli pitkin lattioita ja ainoastaan sängyn vieressä oli hieman tilaa, muutan huone oli kuin tornadon jäljiltä. Keittiössä oli tyhjiä piltti ym. purkkeja, likaisia tuttipulloja, likaisia lautasia, joissa oli ruuanjämiä, olkkarissa oli myöskin hirmut tavarakasat. Makkarissa oli vinot pinot vanhoja sanomalehtiä vuodelta Erkki. Koira ei onneksi pissaillut lattialle, kai?

No muuttivat sitten omakotitaloon ja hankkivat toisen koiran. Laittoivat isommat lapset (silloin 8 ja 10 v) opettamaan pennun sisäsiistiksi. No, eivätpä viitsineet laskea pentua pihalle, kun sitä pissitti, joten se sitten kuseskeli vähän joka puolelle ja kakkasi eikä niitä viitsitty pestä pois. Keittiön tiskipöydällä oli tyhjiä viinapulloja, likaisia tuttipulloja jne. Pöydillä oli ruuan jämiä. Yläkerta oli kuin maanjäristyksen jäliltä: lasten vaatteita, leluja, kirjoja ym. oli lattialla. Ja ne kaikki oli siis lattialla. Jos sinne erehtyi menemään, sai asetella askelensa todella tarkasti, ettei astunut koiran kakan tai pissan päälle tai edes löysi tyhjän kohdan mihin astua. Vessan pönttö oli paskanruskea, suihku melkein yhtä paskainen.

Vierailija:

Kaverini sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kämppä oli aivan järkyttävässä kunnossa, kun sinne vihdoin päästiin käymään. Koko kämppä oli täys haisevia roskia, vaippoja yms. ja siellä ei asunu mitään eläimiä, vain tämä kaverini ja lapsi.

oksennus meinaa tulla vieläkin kun sitä ajattelee.

Asuntoa ei oltu siivottu ainakaan kahteen vuoteen. Uunin pellitkin oli puhki ruostuneet ja jääkaappi oli kuin olisi vuorattu jollain ruualla.

Joka paikka oli aivan kissan kusessa, haju oli sanoin kuvaamaton.



Vessan hananpäällä oli sentin kerros jotain töhkää ja kylpyamme oli aivan mustan mäskin peitossa, lattialla kasat kissan hiekkaa.