Suhteen jälkeen mitään mahiksia olla reilusti tekemisissä?
Minulla oli ihastus työkaveriini muutamia vuosia sitten, teiniromanssi aikuisella iällä. Mies oli minua huomattavasti nuorempi, onoff-suhteessa ja minä olin juuri eronnut. Suhde oli noin puoli vuotta, ja aika viaton. Tunteita, ei seksiin asti ja lopetettiin viime hetkellä kun tajuttiin yhtälön mahdottomuus. Vaihdoin myös työpaikkaa, läksiäisissä oli sekä hyvää kaveruutta että humalan lisäännyttyä pientä ärtymystä ja kaipausta miehen puolelta. Minä osasin käsitellä tilanteen paremmin, jos on päätetty niin pysytään siinä.
Minulle jäi suhteesta hyvä fiilis, muistin miltä ihastuminen tuntui ja heräsin taas eloon. Nyt mies otti vuosien jälkeen yhteyttä ja sanoi, ettei ole unohtanut. Minulle mies on muisto, hyvä mutta kaukainen ja sanoin, että en minäkään ole unohtanut, se oli hyvä hetki ja sille oli aikansa. Hän sanoi, että ehkä sitten niin.
Nyt kun työn puolesta kohtaamme silloin tällöin niin huomaan, että mies välttelee. Mistä on kysymys? Itse ajattelen, että miksi ei voida reilusti jutella ja antaa menneiden olla, antaa niille kuitenkin arvo. Molemmat ollaan hyviä tyyppejä. En oke missään kohtaan ollut epäystävällinen. Mistä välttely voi johtua? Kiusaus, nolotus, pakit, hylkääminen, epätietoisuus, sekavat tunteet, huono tilannekäsittely - kertokaapa. Onko mitään keinoa tuoda normaali hyvä fiilis satunnaisiin tapaamisiin? Mitä mies arvostaisi tässä tilanteessa, mutta muuta kuin seksiä ;)
Kommentit (4)
Miksi sinä välität siitä mitä mies ajattelee jos et halua suhdetta? Anna olla ja vältellä jos hän ei pysty olemaan seurassasi. Vai jäitkö sittenkin kaipaamaan?
En jäänyt kaipaamaan, mennyt mikä mennyt. Tiesin jo silloin, että mahdotonta, ei kestä. Mutta pidän tyypistä ja toivoisin, että molemmat voidaan katsoa toisiimme suoraan silmiin, hymyillä ja arvostaa. Oli kuitenkin todella vahvat tunteet silloin kerran.
Onko tuokin mahdotonta ja miksi? En ole se nainen, joka välttelee tervehtimästä miestä, johon on joskus tulisesti ihastunut. Jotenkin tuo käytös mitätöi ne tunteet ja valinnat, mitä kerran on tehnyt. Ehkä se vaatii kypsyyttä, muuta en keksi.
Minun entinen avo kääntää päätään poispäin aina kun me näemme jossain. Oltiin yhdessä 6 vuotta ja erottiin kummankin päätöksestä. Jotkut vaan eivät kestä mennyttä. Tuskin tuo tilanne korjaantuu.
Nolous kun miehellä on tunteet eikä sinua nappaa. Kannattaa vain olla jatkossakin ystävällinen eikä huomata välttelyä. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista!