Kestättekö parisuhteessa paljonkin puolison huonoja puolia?

Olen tottunut elämään yksin ja pelkään, että toisen rasittavat tavat alkaa risoa liikaa ajan kuluessa ja huuman haihtuessa. Mutta oon esimerkiksi itse sotkuinen, tiedostan omat viat, joten toisaalta osaisin ehkä sietää paljonkin toiselta.
Millaista teidän suhteessa on? Onko muita pitkästä yksinolosta parisuhteeseen menneitä? Jos jätetään tästä väkivalta ja pettämiset ja ajatellaan vaan erilaisia vaikeita tapoja ja luonteenpiirteitä.
Haluan romanttisesti ajatella, että mulla on kaikki aika hyvin, kun mies osoittaa kiintymystä, kunnioitusta ja halua ilman erityisen suuria taukoja.